myrskynjälkeinen
aamu on
tyynen hiljainen,melkein anteeksipyytäväinen,
sillä se tuntuu elämän pehmeältä,
kivuttoman kauniilta
joulukuun toiseksi viimeiseltä
päivältä
onkohan se väsynyt eilisistä,
sillä se heilutteli ihkipuita,
repi talojen kattoja,
pysöäytteli laivat ja lentoliikenteen,
monet jalkaisinkin siirtyneet,
joten melkoinen veikko oli tuo hurjapäinen
hannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti