hiljainen kotiseutuni
tieni
vie minut jälleen
lapsuuteni jouluihin,
silloin kun kylätie oli
jalanjäljistä täynnä,
tänään vain minun,
sillä muut kävelevät muualla,
siellä jossa katuvalot luovat kylmiä varjojaan,
kivikadut harmaan hyytäviltä, sillä eihän
niissä näy jälkeäkään,vaikka kulkijoita
tuhansittain
mutta lapsuuteni kylätiellä kaikki näkyvät,
hekin jotka poispuuttaneet, sillä kyltietäni
valaisevat yötaivaan tähtöset, kuutamoiset
unelmat ja haaveet jotka saavat jälkeni
itselleni näkymään,joulumieltäni koristamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti