katselen eilisiin,
kauaksi, ihan sinne
nuoruuteni ensimmäisiin ja näen
elämäin edessäin,
suuren ja täydellisen,
siksi hymyilin silloin usein,
useimmin kun nykyään, sillä olen havainnut
ettei kaikki olekkaan kuten silloin aatostelin,
mutta en valita, silllä oikeastaan näin on parempi,
sillä olenhan oppinut elämässäni luomimaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti