vanhemmiten ihminen
muuttuu ikihongan
kaltaiseksi,
oksattomaksi, mutta hyväntuuliseksi
vanhukseksi,
joka ei enää
suuriin unelmiin liitele, vaan tyytyy
arjen turvallisiin hetkisiin
älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti