sadepäivä saa mielentiet
liikkehelle,
sillä sateenpisarat rummuttavat
mielenmukavasti aitan kattoa,
sikä jonka isoisä pärekaton päälle
asensi,
sen joka vielläkin
vettä pitää,vaikka elämänruosteet ovat tarttuneet
aika on nykyaikaistunut,
enään ei Urho vetele kyntöautaa,
karhukoira Otso haistele metsän reunaa,
heinäseipäät eivät oletäynnä timoteiheinää
tänään on jäljellä vankka hirsinen torppa,
aitta,liiteri ja kivinavetta,
tyhjillään,sillä kaikki kaupunkilaistuneet,
paitsi Otso ja Urho taivaallistuneet
mummon ja papan kaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti