heinäkuinen hetki,
keskikesän juhlat
juhlittu,nyt siis on aika jolloin
ongitaan muita mukavuuksia,
hyviä mielialoja
huono on syönti,
mutta vilkas on sydämmein lyönti,
sillä tapasin eilen ruttopuistossa ihmisen
jota en ole nähnyt viiteenkymmeneen
vuoteen
olimme muuttuneet, hän enempi,
luulisin,
ainakin kuulo oli hältä huuhtoutunut
valtameren aaltoihin,
merikapteenina kun tehnyt elämäntyönsä
kerroimme elämästämme kaiket merkittävät,
minä ainakin,
tulin siihen käsitykseen
että olipa ihminen millainen
tahansa, hän selviää, kunhanvain omaa
yritteliään luonteen ja hitosti elämäntuuria
ilta oli jo pitkällä kun hänen puhelimensa
soi,
soittivat palveluasumisyksiköstä ja
tiedusteltiin Pentin olinpaikkaa.
hän siis asui siellä, eikä hänellä ollut
muita läheisiä.saattelin hänet.hyvästelimme
toisemme,
emme puhuneet mitään, vaan katsoin kun hänelle
avattiin ovi ja hän astui sisään
kävelin lasipalatsille
siitä hyppäsin ratikka kymppiin ja matka kotiin
oli alkanut
kotimatka munkkiniemeen on lyhyt,
mutta lyhyemmäksi se tuli tänään,
sillä olinhan täyttynyt lapsuudenkaverista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti