Saavuin duunista,
aamutuimaan,
kunnon ihmiset heräävät,
minun eloni
päälaellaan,
olen ollut omituinen aina,
nytkin.
Tumma taivas,
pilvet tähdet verhoaa,
luonto hiljaisuuttaan kuiskii,
itsekkin varpaisillani
saavuin.
Meen pötköllein,
illemmalla taasen
yön selkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti