Tapoit itsesi,
miksi murhasit
sataviisikymmentä.
miksi kärsimystä
hymyilet,
miksi äitisi suruun kuoletat,
isäsi
elämän söit,
miksi murhasit,
surua kylvit,
miksi pelon peiton
ammattisi ylle peitit.
Surun kysymyksiä,
vastaamattomia,
on vain hiljainen sumu,
katseet kuulomatkojen
taa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti