torstai 26. maaliskuuta 2015

tapoit...

Tapoit itsesi,
miksi murhasit
sataviisikymmentä.
miksi kärsimystä
hymyilet,
miksi äitisi suruun kuoletat,
isäsi
elämän söit,
miksi murhasit,
surua kylvit,
miksi pelon peiton
ammattisi ylle peitit.
Surun kysymyksiä,
vastaamattomia,
on vain hiljainen sumu,
katseet kuulomatkojen
taa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...