lauantai 2. toukokuuta 2015

haavat...

Haavat,
arvettuneet,
yhä kipeän vuotavat.
Väistelen,
suojelen arpeain,
kierrän ohikulkien.
Eilinen kulkee mukanain,
mutten sinne
käy,
kuljen nopeasti huomiseen,
tämän päivän
kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...