lauantai 30. toukokuuta 2015

levytän...

Levytän,
olen yhtä pitkä, kun
vuoteeni.
Selälläni enemmän,
mut väännän aika ajoin
kylellein,
mahallani en nuku,
menee keitot sekaisin.
  Kissani leipoo rinnuksillani,
kehrää ja katsoo viekkaasti,
mitähän miettii.
  Herään ,
pierettää,
keitot sittenkin sekoittui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...