tiuhaan takatassullaan vispaa,
kissani, ikivanha,
kuten minäkin.
Äänetön kaverini,
aina lähistöllä,
ei koskaan tiellä,
kehrää rinnuksilla, leipoo
tassuillaan,
hieroo kehikkoani.
Mirri tuli vuoskymmen sittten kylään,
tykästyi, kotiutui,
kiva kamu,
hiiret kaikkos,
mut en niistä niin
välittänytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti