lauantai 2. toukokuuta 2015

raaputtelen....

Kuljen autiona,
mieleni tyhjentynyt,
kuljen täyttääkseni sieluani,
kuljen ja aistin elämää.
  Raaputan jokaista pintaa,
korvillein usein,
mut joskus palasen sieluunikin.
Elämäni,
hitto se luiskahtelee käsistä,
raaputtelen jokaista pintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...