istun, pöytäni on niin katettu,
viidelle lautaselle.
olen yksin,
mut
tunnen vieraani,
ovat poissa,
mut näen heidät
pöydässäni.
karttavat minua,
kuollakseen karttavat,
pelkäävät ruokamyrkytystä,
olenhan teurastanut heidän
kissanpentussakkin.
ateroin yksin,
kiitän pöytäseuruettani ja
vannon kostoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti