lauantai 28. marraskuuta 2015

sarastaa...

aamu sarastaa,
avaimeni päästää sisään,
kotiini,
työllä maksetulle,
elämäni tyyssijalle,
olo on raukea,
väsyttääkin,
mutten malta maaten mennä.
   oikasen itseni sohvalle,
aukaisen telkkarin,
maksetut kanavat,
ameriikan raitilta juttua.

herään,
kello onkin jo puolipäivä,
ameriikan raitti yhä jaksaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...