tunnen monta Niiloa,
tunnen,
mutta vain yhtä monesti ajattelen,
hän oli mies,
kaveri ja sydänystäväni,
vaikka ikäeromme oli
sukupolven mittainen.
silloin tällöin tulee tilanteita,
joissa Niilon jutut tulee mieleen,
silloin kumarran ja otan hattuni,
katseeni ylöspäin katsoo,
näen, että hän yhäkin ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti