Rutto Lutikainen....

pakkaslumi leijailee,
se on kevyttä,
kuin untuvainen,
sulaa iholla,
kylmää kielen päällä.
   kävelen Nyystöläntietä,
kuten usein näihin samoihin
aikoihin,
seuranain koirani, Rutto Lutikainen,
englannin hovin aatellinen.
oikiastaan minäkin olen saman hovin
aatellinen,
mutta
siniverisyyden vuoksi
asetuin tänne
Nyystölän kulmille,
päijänteen helmen kainaloon.
  kävelemme muinamiehinä,
vaikka Rutto on typy,
mutta ihan sama,
ei sitä naamasta erota.
  Rutto liikahtaa ensin vasemmalla etujalalla,
sitten samanpuolen takakäpälällä,
sitten koivet liikahtavat samassa
järjestyksessä oikialta.
   minä oon oikiakätinen,
joten oikealla jalalla astun,
sitten vasemmalla, ja näin lenkkimme alkaa,
oommehan
englannin hovin
aristokraattejakin.