terapeutit...

käyn ruokakaupassa
melkein päivittäin,
ovet ovat siellä selällään yöt ja päivät,
samoin kuin kirkossakin,
mut sinne
en tohdi ainakaan pimmeen keritessä.
   elämäni on vaatimatonta,
kaiken ymmärrän,
nälän tunteen syön,
janot ryyppään,
nukuttaessa otan tirsat,
joskus nokkaunetkin.
  toiset tarttee terapeutteja
ratkomaan elon lankakerää,
itselläni ei solmuja tuu,
kun ei juuri ole
kerääkään.