torstai 4. helmikuuta 2016

naurattaa...

joskus joitakin naurattaa hitosti,
toisinaan ei.
miksiköhän  luontoäitee
naurun loi,
eihän kissakaan naura,
kehrää vain,
koirakin tyytyy haukkuun
kova ääniseen.
  ihmiset nauravat,
olen nähnyt,
mutten ymmärrä ilmettä
laisinkaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olen vain,,

olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin