sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

ylikypsä...

kävelen hiljalleen,
eihän minulla mihinkään aikaa,
menen vaan

olen monesti herännyt,
päivä tirsatkin ottanut,
mut
vasta hyvin syötyäni

kävelen, se on
luontaista,
aivan, kuin luonnon äänet,
ne äänet joita
kävellessä aistii

morjestan muurahaista,
meinasin tallata,
tulin kolmion takaa,
väistin

kävelen ja kohtapuolin oon perillä,
hiostuttaa,
oon ylikypsä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...