kävelen hiljalleen,
eihän minulla mihinkään aikaa,
menen vaan
olen monesti herännyt,
päivä tirsatkin ottanut,
mut
vasta hyvin syötyäni
kävelen, se on
luontaista,
aivan, kuin luonnon äänet,
ne äänet joita
kävellessä aistii
morjestan muurahaista,
meinasin tallata,
tulin kolmion takaa,
väistin
kävelen ja kohtapuolin oon perillä,
hiostuttaa,
oon ylikypsä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti