perjantai 29. huhtikuuta 2016

kotoni on pareen...

ei kaupunki niin iso ole,
etten sinne
mahtuisi,
mutta en sijaa siellä
löydä

kiireen meluinen mieli,
tulijoita ja menijöitä

kaipaan kotoista rauhaa,
tuulen tuiverrusta.
mäntypuun jykevää olemusta,
lehtopuiden vienonkauniita varjoja,
pihakoivun supatteluja

istun mieluimmin kannon nokassa,
kun
terassien muovituoleilla juomassa
jotain kusvettä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...