varikseltani irtos sulka
pyrstöstään,
tippu noin vaan,
leijui hetken ilmassa ja
kylän kollikissan syliin tippus
kolli sillä sukukalleuksiaan pyyhki,
tassujaan hoiteli,
lopuks nakkas tuulen viemäksi,
josta sen lokin retale nappas ja
omaan pyrstöönsä tupeeksi
sovitti.
varikseni on sulkaa vailla,
siksi sitä
ei tänään
huvita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti