keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

yön yli...

yön syrjässä kuljin,
matkasin rahteinein,
pitkin pohjamaata,
poispäin iloisesta itäsuomeasta,
lapin kairoista komioista.
  yksin matkaa tein,
autoni kiskoi kuuttatuhatta tonnia,
minä valjastin kulkumme yön selkään.
olen rahtari maanteiden,
työlläni kuljen.
  rahtini aamuksi moneen suuhun kerkiää,
sillä
kuljetanhan rahtian pitkin ja poikin
suomenmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...