rukoilen ja kiroilen,
mielialojen mukaan,
olenhan eläväinen,
pienen korpimetsän
jälkeläinen,
sinitaivaan kielokukan poimija.
ihminen ei voi vain
olla,
hänen tääytyy
toimeen tulla,
ainakin ihtensä
verran
rukoilen ja kiroten
itken,
ilosta nauran,
joskus huvikseinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti