keskiviikko 18. toukokuuta 2016

itken ja rukoilen...

rukoilen ja kiroilen,
mielialojen mukaan,
olenhan eläväinen,
pienen korpimetsän
jälkeläinen,
sinitaivaan kielokukan poimija.

ihminen ei voi vain
olla,
hänen tääytyy
toimeen tulla,
ainakin ihtensä
verran

rukoilen ja kiroten
itken,
ilosta nauran,
joskus huvikseinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...