maanantai 16. toukokuuta 2016

Oikeasti olen kala...

Olen oikeasti kala,
Oikein puruveden muikku,
Mutta on minussa hieman
Kallavetistäkin sukujuurta,
Isän puolelta myös säkylän
Kirkaspintaa.
  Ihmiseksi rupesin,
Kun harmitti ainaiset pyydykset,
Aikani niitä väistelin,
Mutta vihdoin menin dresmanniin ja ostin puvun
Päälleni.
  Ei tämä ihmisenäkään oleminen ihan
Sujuvaa oo,
Mutta eipähän tartte katiskoihin joutua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

syyskuu,,,

syyskuun hiljaiset hetket, haapapuun lehtien huminatkin hiljenneet kesänheleät jääneet, jäljellä on vain todellisuus arjen maanantait,kaikki...