vaipuneet mielet hymyn jättämät,
itkun ja murheen saartamat,
niitä katson, enkä hyvin itsekkään voi
pienen lapsen ensimmäinen kala karkas,
mut sylkästään uuteen
matoseen ja onki uudelleen kaloja narraamaan
a´vot,
kormyniska tarttui matoon sylkästyyn ja
mielenkielet onkijan hyvin muihin tarttuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti