maanviljelijä pistää jyvän maahan,
oottelee hevosen selässä, kunnes tupsun
pellolla huomaa,
sitten hän
lypsää manssikin,
siitä voita kirnuaa,
piinäksi loput valuttaa
joutoajan hän puun metsästään kaataa,
sen laudoiksi sahaa,
siitä uuden kissankopin rakentaa
on jo syksy,
siemen on kasvanut komiaksi tähkäpääksi,
siinä on viisikymmentä yksi uutta jyvää,
yhden hän laariin kiikuttaa,
tulevaa kesää odottamaan,
loput hän myllyyn kuljettaa,
sieltä mukaansa jauhot kuohkeat
talvi illoiksi takaisin tuo
maanviljeliä on luonnon herra,
renki ja hymyilevä oljenkorsi,
savotoiden tukkijätkä,
lupsakka maalaismies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti