Ilta unettavasti valvoo,
Peiton kulmaa peitokseen halajaa
Mut
Päivä viellä valvottaa.
Mieli päivää yhä kehräten miettii
Eikä anna uneen taipua.
Mut pian väsymys otteen saa.
Silloin mieli uneen vaipuu,
Sinne unimaille makoisille,
Päivänselän takamaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti