maanantai 29. elokuuta 2016

voikukka...

muistan ensimmäisen voikukan,
se tunki läpi viimeisten kinosten,
silloin oli kevään
mukava hetki.

kesä meni,
hyvin kulki,
uinkin ja
puinkin,
mutta vain itseni,
sillä hellettä ei liiennyt

ikkunassani sade pisaroi,
syksy,
hellasta läpättää tuli,
lämmittelen,
mutta mieleni on voikukassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...