pieni kirkonkylä tien poskessa
kyyhöttää,
siellä jotakin on,
muttei suurta elämää
siellä on entistä aikaa ja
suljetun kirkon ovet
ihmiset kulkivat tietä pitkin pois,
uskollisemmat kirkon viereen pysähtyivät,
muutamat luonnonoikut
paikoillein jäivät,
ajan pois,
minun tulee surullinen mieli,
sillä niin kaunis on kirkonkylä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti