hammasta purra...

on ihan hyvä,
jos elämä sujuu
suit sait,
mutta
sillä ei ole semmoiseen taipumusta,
siksi,
pitää välillä hammasta purra

populistist...

suurin viisas asuu ihmisessä,
joka et tee muuta,
kun suutaan
louksuttaa ja nauttii toisten
epäonnistumisesta,
semmoiset ihmiset myös mielletään
populisteiksi

Poissa...

Kun paljon yrität,
Olet monesta poissa

Punastu...

Ihminen jolla ei ole omantunnon
Kolkutuksia ei elä,
Tahi sitten ei tunne kolkutuksia tahi
On jo niin läpipaha,
Ettei
Pakkasellakaan punastu...

Alakuloinen...

Jokaisella on alakuloisia
Hetkiä,
Jolloin ei mikään maistu,
Mut
Hetkosen päästä elämän nälkä
Kurnuttaa,
Silloin sielu elämää halajaa,
Ja kaikki
Vaivat toviksi hellittää

Hyvänvoimaa...

Vahvinkaan ihminen ei
Kestä
Voimatonta mieltä,
Jokainen tarvitsee sielun,
Jossa on hyvänvoimaa,
Sillä se on väkevin

Viheliäinen...

Varaton on rikkaammalle
Loiskasvi,
Viheliäinen tuliainen,
Mut
Asiahan on nurinniskoin
Sillä
Rikkaampi tuliaisesta enempi
Hyötyy

Ykstoikkostahan...

Mieli vaihtelee,
Mut onneksi niin,
Sillä
Ykstoikkostahan muuten ois

Elämän hiljaiset...

Tänään olen
Yksin,
Olen ja olen siitä iloinen,
Sillä saan itselleni illan tarjota,
Luen kirjan, jossa koko elämä asuu
Kirja kertoo rakentajista,
Luomakuntamme alkuunpanijoista
Elämämme synnyttäjistä,
Migrobeista,
Elämän hiljaisista

Itu...

Kevässä on aina mahdollisuus
Kaikkeen,
Sillä keväällä ahtaimminkin ajatteleva
Löytää idun

Suvut...

Suvut ovat sisäsiittoisia,
Isiä ja äitejä

Ihmisiä syntyy irtosuhteissa,
On tekoisiä ja äitipuolia,
Mutta
Aina on lapsi nimen saanut

Omistusasunto...

Linnut on kauniita ja sulavia,
Vaikka olisivat
Korppikotkia
Linnut asuvat puiden oksilla,
Sillä niiden ei kannata
Ostaa omistusasuntoa

Ääntelyt....

Hiljainen ihminen ei ole
Sairas,
Eikä huutava
Hullu,
He vain ilmaisevat
Itseään

Ruokit...

Halusin antaa enemmän,
Mutta pyytelin vain,
Ruokit minut
Pois

Aamut...

Kaikilla päivillä on aamut,
Niissä tuoksuu
Kahvi ja aamuauringon kurkistelut
Ikkunaverhojen rakosista
Aamuun kuuluvat haukotukset ja venytykset,
Ne
ovat myös usein hetkiä, jolloin mieli tekisi
Painua takaisin pehkuihin

tuntematon...

tuntemattoman on helppoa
hetken olla
mutta, kun tutuksi tullaan,
tyyli muuttuu,
siin usein hymy hyytyy,
sillä vanhat olijat eivät
tulijoita siedä,
heitä kohtaa maahanmuuttajan kohtalo,
vaikka juurensa
syvemmällä,
kuin olijoiden

hyväsydämminen ihminen...

hyväsydämminen ihminen syntyy
kurjuudesta ja pettymysten
kyyneleistä,
sieltä hän
mieltänsä ammentaa

pessimisti...

pessimisti ei pety,
eikä hän hymyäkään suo,
sillä
turhaahan sekin lie

suunsoittaja...

suunsoittaja ei taida kauniisti laulaa,
sillä
sävelet hältä karkaa,
vain
lonksutus kuuluu

tavoitit itsesi...

yritit parhaasi,
muttet päässyt,
et noussut vuorten päälle,
mutta sinä pääsit korkeammalle,
kuin korkeinkaan,
sillä
tavoitit itsesi

arki...

arjessa tehdään elämää,
jota pyhäpäivinä
nautitaan

tarpeellinen...

kaikki ei ole jokaiselle,
vain se minkä tarvitsee

ihmisen kannattaisi tuntea
itsensä,
silloin tietäisi
tarpeensa,
eikä tarvitsisi toisilta syödä

homeiset rakennukset...

epärehellisyys on ihmislahoa,
sitä samaa,
mitä homeiset rakennukset
ovat,
sitä haisevaa ja sairastuttavaa
rihmastoa

vaalinumeroin...

tventistä kakskolmasosaa
on
neljätoista,
miun
vaalinumeroin,
kohtalolla on
määräenemmistö

Näsäviisas...

Entisaika on onneksi
Takanapäin,
Silloin ei oltu vanhoja,
Mutta näsäviisaita kylläkin
Nyt
On karu loppusuora edessä,
Eikä enää
Mitkään viisaudet auta

Syyspimeät...

Syyspimeät ovat
Lämpimiä,
Sillä
Silloin peitto suojaa ja
Kynttilän liekki lämpöä lepattaen,
Tähtitaivahalla tunnelmat tanssivat
Ikuista valon kiertäjää,
Jolla koti kaukana lie

Tähdenlennon lailla....

Eihän minusta elämän
Vajavaisesta ollut
Elämäsi täyttäjää.
Rakastuin sattumalta,
tähdenlennon lailla,
Hetken vain onneni lentää sai

Mennä....

Joskus sanat eivät
Riitä,
Silloin ainoastaan voi
Katseen kääntää ylöspäin
Ja
Mennä

Lähdit...

Lähdit,
Minä jäin,
Ikävä jäi,
Mutta muistot auttavat

Tähtitaivas...

Tähtitaivas yön sylissä kukkii,
Silloin kuukin
Unelmoi ja hiljaisuus
Peittää kaiken
Muun,
Silloin mun on hyvä
Hiljalleen olla,
Annan vain itselleni
Tähtien suojaan

rikas...

rikas ei mielellään näe
köyhän vaurastuvan,
sillä
hältähän se pois

historiassa on paljon hyvää
kerrottavaa,
siellä on myös sitä huononpaa,
sieltä on antoisaa ammentaa
huomista

syyttely on masentavaa,
kiittelemisellä on etenijän silmät,
siksi sillä on hyvä huomista avata

ilikiä...

kysyt, vaikket vastausta halua,
utelet vain,
jotta näkisit enemmän,
mutta siitä ilikiä oot,
ettet
kiitäkkään

unelmaton...

maailma on pieni,
jos siellä on
käynyt,
se
on isompi
ihmiselle, jolla on
unelmaton mieli

merkitykset...

sanoilla on monia merkityksiä,
niitä ratkovat monet mielet,
jotka olosuhteissaan
jotain sanovat

eu....

euroopan unioni on siitä hyvä
juttu,
että sinne voi kipata kaikki
ongelmat,
juuri nekin, jotka voisi
itsekkin ratkaista

monimutkaisesti...

ihminen ajattelee liian
monimutkaisesti,
hänen kannattaisi useimmiten,
vain hymyillä

kunta...

kunnan sydän on
koulu,
se on myös jokaisen kuntalaisen
mielitila,
joka yhdistää ja antaa kuntavaakunalle
oikeutuksen

asiat...

asiat ovat pohjimmiltaan
yksinkertaisia,
mutta
tekijät ratkovat niitä
reunoilta

askarrella...

ihminen haluaa palveluja,
kaikki palvelevat
toisiaan,
mutta
eikös jotakin pitäisi itsekkin
askarrella...

putket....

monet asuvat putkien päässä,
viemärit tuovat ja
vievät,
hissit rahtaavat ees taas ja
julkinen liikenne auttaa
kulman taa

toiset eivät asu niin,
maaseutu tarjoaa
luonnollisemman tavan
elää,
kulman taa mennään
jalkapatikalla ja posket ovat
luonnollisemman näköiset

uurnilla...

vaaliuurnilla ja sillä viimeisellä
on
ihminen  saman arvoinen,
jokaisella on yhtä
arvokas ääni

kutovat...

maaliskuu on keväällä,
syyskuu myöhemmin,
talvi
kaikkea hiihdättää,
elämä ei ole yhtäpaksua tulemisen menemistä,
vaan
elämä on tunnetiloja, joita
hetket kutovat

ujo...

nuorena olin ujo,
katsoin ohitseni,
varjonikin hämmästyi kulkuani,
vartuin,
ostin komiat kamppeet,
kävin koulut ja suuremmatkin,
mutta yhäkin olen
ujo
mutta
        vain
sinulle

piru....

piru on sinkku,
se ei ole kelvannut pahallekkaan,
mutta
kovasti oottelee
minua luokseen,
    ootelkoot,
en kaipaa sellaista kumppania,
joka
vittuilee hennoille

kruunaama...

enhän minä todellisuudessa ole
mitään,
olen vain itseni ylentämä ja
toisten kruunaama

nöyrtyä....

ihmisen täytyisi välillä
nöyrtyä,
alentua niin alas,
että huomaisi
elämänsä,
sen, jossa hän
kävelee,
koppavasti ovia sulkee ja tuntee
vain
itsensä

yksinäisyys...

yksinäisyys on
surullisempaa,
kuin
köyhinkään,
sillä
yksinäisyys elämältä jättää

paitasi...

ihminen, jolla on vain paita
päällään
on
vapaa,
kuntaas jollakulla kantamusta
yllinkyllin,
hän
kadehtii paitaasi

vihata....

ei toista voi vihata,
ei
ainakkaan tosissaan,
sillä muutenhan siinä
itsekkin
vihastuisi,
rakastaa voi
hyvällä omallatunnolla,
sillä
se tunteista
julmin

kansanäänestykset...

kansanaanestykset ovat
turmion soita,
niissä tunteet
hetteiseen syväkuoppaan
hukuttavat

väsynyt...

illalla on onnelisuutta
olla
väsynyt

ystävät...

useat ystävän ovat kaukana,
tuskin missään
ollenkaan,
sillä olen aina ollut
yksin
ystäväni

olen ehdokas...

olen ehdokkaana kuntavaaleissa,
tyrkyllä suoraan,
vaikken
    tykkää itseäni kehuskella,
ovat
käteni työläät,
kasvoni arpeutuneet,
mutta mieleni asiaani ajaa,
enkä ensimmäisenä
karkuun valoja aio

Yliherkkä...

Ylihekkä ei ole luulotauti,
Se on viheliäinen tila,
Siihen ei ole
Parannusta näillä main,
Sille
Helpotusta suo
Toiset seutuvat

Enempi...

Mielelläni olisin enempi kaikkea,
Mutta
Näillä meen,
Jos rinnallais kulkijaksi tulla saisin,
Yrittäisin itseäin enempi
Kasvattaa

Tyhjää täys...

Ihmisessä on paljon
Vettä,
Pikkase luuta ja nahkaa,
Mutta
Enemmän tyhjää
Täys

Elonjyvä....

Ihminen altistuu monelle,
Hyvänpahallekin,
Mut
Hyvällä suodattimella varustettu
Ihminen kyllä
Elonjyvän poimii

pienen kunnan etu...

pienellä kunnalla ei ole
isoa
kukkaroa,
mutta sillä voi olla iso
mieli,
semmoinen mieli,
joka
hyvinvointia kartuttaa

tunneparka....

kaikkialla on hyvää,
eikä
pahalla ole kivaa
sillä vain hyvällä on
huomiseen kulkulupa,
pahuus kyntää syvää sarkaa,
voi sitä
tunneparkaa

demokratia...

demokratia on
enemmistöpäätöksiä,
 siin on julmia pilviä,
joita valtaapitävät parhaansa mukaan
väistelevät,
näitä väistöliikkeitä on
ain
vaikeaa ymmärtää,
mutta
ukonilmalla mennään
suojaan

kompromissi...

kompromissi ei ole
tähtihetki
asiaaansa ajavalle,
mutta se on yhteisön
enemmistön hyväksi

ehdokas...

olet ehdokkaana
aidosti,
siksi sinulla on vähän
aikaa
hölynpölylle

vastustajasi...

jos vastustajasi on suulas
ihminen,
hän on sinun ystäväsi,
sillä hän yrittää auttaa,
jos hän ei
kanssasi riitele,
älä selkääsi käännä

luottamus...

luottamus syntyy
petkuttajan silmistä,
sillä
huijari on
papin rakkain lapsi

vanhat päättäjät...

liian vanhat päättäjät saavat
kiihkomieliset
nuorikot
raskaiksi

Ventovieras...

Ventovieras ihminen
Koputtaa sisään tullessaan,
Muut tulevat,
Kuin kirkon ovista,
Mut
Kumpikin kääntää selän
Lähtiessään

Padasjoki...

Padasjoki on iltapäivän
Aamunkoi,
Sillä on aamuauringon katse ja
Iltaruskon mieli,
Hällä on luontoäiteen
Luonne,
Joka hyvin sinutkin
Vieraakseen tahtoo

Aika..

Aika ei koskaan
Pysähdy,
Vaan se antaa vanhan lähteä,
Uuden syntyä

Kutistuu..

Mitä syvemmälle ihminen itseensä
Menee,
Sitä pienemmäksi
kutistuu

Robotti

Robotti on
Yhtäilmainen,
Joka kolkassa maailmaa,
Siksi
Tuotannot lähempänä
Valmistuu

Ennakkoluuloton...

Ennakkoluulottumuudella
Avataan monia ovia

Sadat vuodet...

Ihminen ei elä satoja vuosia,
Mutta nänen jalanjälkensä
Näkyvät

Hetki...

Joskus hetki on ikuisuus,
Ainakin silloin,
Kun
Se ei päätykkään

home...

home viihtyy kosteassa,
se pärjää lasin pinnallakin,
kunhan saa
juotavaa

yhteiskunta...

yhteiskunta on ihmisten koto,
mutta riitaisaa on väkensä,
ahneutta täynnä,
viekkautta ja syrjintää
kokonaan,
vain
pienen pienimmäiset uskaltavat
toivoa
väkivallatonta oven kahvaa

hesegeli...

ihminen on hesegelin
jälkeläinen
hesegelillä oli aikoinaan koko elämän
maailma hallussaan,
siellä oli kaikki mitä tarvittiin,
sinne ei tarvinnut ostella
verkkokaupasa mitään,
eikä siellä ollut
surunpäivääkään,
ilo kyti kaikkialla,
kunnes
gesegeli vahingossa kuoli ja periliset jakoivat
koko hesegelin elämän
siitä alkoivat homeiset ongelmat,
jotka iskevät erityisesti
koulurakennuksiin,
sillä siellä se hesegeli karttakeppiään
aikanaan
heilutteli

autio...

autio ei ole tyhjä,
siellä elää vapaasti kaikki se,
mistä ihminen on
poissa,
siellä elää
elämän henki

askeleet...

askeleet ovat kevyet,
jos
mieli on
vapaa

julma mieli...

kellä alistajan luonne,
hällä
vainovan härän pää,
semmoinen pää,
jolla on
julma mieli

koko....

voit näytellä parempia puolias,
mutta
pian kyllästyt,
sillä ethän sinä yhtä hymyä oo,
jokaisen hetken pitäisi olla
elämäsi näköinen,
jokainen hetki olkoon
kokoisesi

pettynyt ihminen...

pettynyt ihminen on
taakka
huomiselle,
hän ei halua sitä
kokevan,
ei kenenkään,
pettynyt ihminen ei halua
pääsiäisruohon kasvavan

ihan oikiasti....

ihan oikiasti tarkoittaa
totta,
sitä kieltä nuoret ymmärtävät,
eletyssä elämässä on vain muistot,
ihan oikiasti

roihastais...

tunteet ohjaavat elämää,
niissä on mielihaluja ja hymynitkun
päiviä,
niillä ihminen järjen selässä
ratsastaa,
jos ratsu uuvahtais,
tunteet ilmiliekkeihin roihahtais

neitoperhonen....

tuhannet laulut sävelletään
kesäheinikossa,
siellä niityn kukkaisemmassa
sarkaniityllä,
siellä
missä miljoonat luonnonluomat
asustaa,
siellä
missä neitoperhonen jokaiselle
kukkaselle istahtaa

herääminen...

ihminen herää tarpeeksi nukuttuaan,
hän herää myös
hetkiin,
joilla ei ole
hyvänmielen päivää,
semmoiseen herääminen
venytyttää

ketunpoikanen...

syvästi onnellinen ihminen elää
surussa,
sillä hän ei
ole ketunpoikastaan silitellyt,
sitä poikasta,
jonka hänen vierellään
hymyilee

sertifikaatti....

opetettu ihminen tekee
toisten tekemiä
töitä,
luonnonlapsi mieleisensä,
semmoisen,
jolla on ympäristönsä
sertifikaatti,
se hyväksyntä,
jota ei tarvitse rahalla ostaa,
vaan sillä on luontoäiteen leima

vaalit....

vaalit tuntuvat tyrkyttämiseltä,
en haluaisi kerjätä,mutta
haluan arvoilleni äänet,
semmoisen äänet,
joihin arvoni tyytyvät,
sillä
niillä rakennetaan huomista,
tulevaisuuden hyvinvointia

politiikka...

poliitiikka on demokratian
mahdollisuus,
mutta siihen ei tarvitsisi
osallistua
narsissit,
sillä ne kukkivat kauniimmin
keväthangen alustoilta,
kukkapenkkien keväisillä vierustoilla

kartanon elämä...

suuren kartanon pieni pihapoika
haravoi
kesän jälkiä,
on syksy ja vaahterat luovuttavat lehtensä.
pieni pihapoika haravoi,
häntä kartanonherra fanittaa,
muttei
voi
kättä olalle ojentaa,
sillä herralla on
luonnoton elämä

yhteistyö....

yhteistyö,
sillä saadaan enemmän,
enemmän, kun yksinäisen
suuria,
sillä
yhteisöllä on monta
tekijää

mätä

täysin mätä itää,
maukkaasti tuoksuu,
poistuakseen entisestä
sytyäkseen
täysin uudelleen,
täysin
mätä on kaiken uuden
juuri

vähävarainen...

vähävaraisen ei pidä köyhään
kasaan ahtautua,
sillä
sieltä ei heru
elonkipinää,
vaan vaivan
pakinaa

nuorena....

nuorena ei tunne vanhuuden
kipuja,
ei myöskään sen iloja,
sillä on kasvettava
pituutta

köyhät olot...

olen hyvin huonoista oloista,
sellaisista, joissa ei
paljon saanut,
mutta
ne olot opettivat näkemään
valon siristyksen

savolainen...

savolainen ei silakasta mitään
maista,
rannikolla norpalle morjestetaan,
muikulle
muiskutellaan,
mutta
kampelaa ei mikään voita,
silläse
yhdellä silmän kylellään

hullun tauti...

asun itsessäni,
käväisen toisissa,mutta
enemmän oon kotonain, jossa
olen minä,
sillä
hulluksi en voi ryhtyä,
eikä terveyskään ole hyvä,
sillä
lääkärit ovat hoidossa

piilevä vika...

ihmisessä on piilevä vika,
jota muissa eliöissä ei ole havaittu,
heissä
on
kummallinen piirre,
kateus,
jota ei muualla ilmene

yliviisas...

ihmisen ei kannata olla yliviisas,
sillä
häntä ei oteta kyytiin

vahtoo....

nuoruus on kasvun aikaa,
kevään korvilla olevaa
itua,
kunnes alkaa kesä,
aikuisuuden kesääheinää, joka
ruskaiseen satoon laarittuu,
mut pian
talvi saattelee lumireessään,
siinä luomakunta hankikantosilla
uutta elämää vahtoo

ratsastelemaan...

pienellä ihmisellä on kasvuvaraa,
mutta yli täytettyä
kunnanherraa
ei voi lauhutella,
sillä tämä on oppinut
ratsastelemaan

papin vika...

ei ole papin vika,
jos ei kuolemankellot soi,
syyllisempiä ovat elävät,
rippikoulua käymättömät
kalastajat, jotka eivät häihin kerkiä

mielipiteet...

ilmaisia mielipiteitä ei lie,
sillä ne on esisyötetty
koko kurjanelon,
mutta hurja se, joka ei tyydy valmiisiin
vastauksiin,
hän se kuitenkin
enemmän maksaa

olen...

olis niin paljon helpompaa olla
pois,
mutta kärsisin siitä
syvemmin,
siksi
olen

hyvää....

hyvää ei tarvitse tehdä,
se syntyy
ihmisistä,
jotka niin
tuntevat

itu...

jokainen elää
ajan tavallaan,
niin kedon kukka, kuin
kalliovuorten sammalpeitekkin,
jokaisella
on itu,
se
syvin

päijänne...

päijänne aukeaa padasjoelta,
laivarantaan, kun kurkottaa,
siitä
aukiaa
kunnon selkiset
tehin selät

mato....

isoja kuntia sanotaan
kaupungeiksi,
siellä on monia pienempien
kuntien
lähtijöitä,
niitä,
joilta puuttui mato
koukusta

huuhkaja....

ihmiset syntyvät lahdessa,
kuolevat
kotiportilla,
mutta yksi huuhkaja yhäkin huutelee
sotea,
ja
sen pikkuveli
mätää opinahjoa

pipo...

eihän kukaan halua kuolla,
vaan pitkälle
elää,
siksi kannattaa laittaa kylmillä ilmoilla
pipo
päähänsä

ohjelmoitu....

tekevälle päivät ovat ain
lyhyitä,
tekijälle ei illatkaan riitä,
mut
miksi tähdet ikuisuuden loistavat,
miksi aurinko jaksaa huomisenkin yli?
siksikö,
että niin on
säädetty,
elämään ohjelmoitu?

ehdokas...

huonosti on ehdokas itsensä
asetellut,
kun mainostelee
tekemättömyyttään

tieni...

maailmani on suurempi, kuin sen
rajat,
kauniinpi,
kuin unelmani,
mutta mökkini pien,
siksi tunnen tieni

ilta...

ilta on aamun jälkeen,
silloin aheraa nukuttaa ja joidenkin
tanssijalkaa
vipattaa,
illalla
kynttilän liekki rakkautta koskettaa,
se petaa
unelmille sijansa

hamarapuoli...

kirveellä on hamarapuolikin,
sillä ei pölkky halkea,
mutta
asettuu

nykyihminen ei asetu
aloilleen,
kulkee vain kyydissä ja viheltelee

kirves oli ennenmuinoin jokaisen
miehen peruselintarvike,
sillä pajupilli vuoltiin ja hamarapuolella
hirret salvoksin taottiin,
sillä
lihat tiinuun pilkottiin,
pässinpäitä taottiin

varovainen...

nuorena ei ihminen elä,
hän vaan menee,
tuntee ja astelee,
vanhempana hän kovin
varovainen

yksinäinen...

koira ei ole yksinäinen,
vaan taluttajansa,
koiralla on jälkensä,
mutta yksinäistä ei kukaan
haistele

yksin...

yksin on tyhjää,
porukassa enemmän,
mutta
sinun kanssasi enemmän

jumalaton on ilman hautakiveä,
irtolainen,
kenties,
mutta
minähän siinä viimein

yksin on paljon,
enemmän, kun täydessä
salissa

heikoksi jään...

en sanojani sanoa voi,
sillä rakkauteni sinuun ne
suudelmin sulattaa,
kosketusksemme yhdistää,
siitä vain
heikoksi jään

heilun ja keinun...

elämää ei voi
kuolleena
synnyttää,
siksi heilun ja keinun ja
käyn lopetetussa
siwassa

istun ja vakkaan...

tänään ei synny
mitään,
istun ja valkkaan
mieliyvää,
joka sekin tyhjää täys

sökö...

kaikki koneet toimivat
nappia painamalla,
ihmiset,
mielihalulla

kone ei mielistele, eikä
mielellään elä,
se napista toimii,
jos ei ole
sökö

mira...

mira on kaunis nimi,
siksi pilvetkin hymyilevät,
päivätkin kevenevät
ja
kevät,
se saa kissatkin hymyilemään,
enemmän
naureskelemaan, sillä se tietää
leutoja kelejä

naulata...

et voi naulata itseäsi kiinni,
vaan
sinun pitää nähdä hetkesi ja
auttaa, kun vain voit,
olethan päättäjä

Huominen...

Huominen on aina
Mieluisempaa,
Jos sinne voi hyvin mielin
Astua

Väkivalta...

Väkivallalla hallitu elämä ei
Huomista orasta,
Siksi,
Ettei sillä on sydäntä

Titytyyt...

Syksyllä tulee haikea olo,
Mutta näin
Keväällä ei tahdo
Nahkoissaan pysyä,
Siksi
Kaikki
Titityytkin....

Ei mitään....

Tunne, kun kaikki on ei mitään,
On tyhjää,
Siinä äänikin
Sammuu ja tekee mieli
Istuuntua

Puolet..

Puolet on kokonaisesta
Toinen puoli,
Ihmisessäkin on se
Toinen puoli,
Mutta se kelluu
Samassa kehossa

Parempikin....

Ainahan voisi olla
Parempikin,
Mutta
Mikä minä silloin olisin?

Entiset...

Kuljet entisessäsi,
Se
Vapauttaa arjesta,
Joskus liiaksikin,
Mutta
Kaikilla eilisillä on huomen,
Tämä päivä,
Joka on entisyytesi juhlapäivä

Onnen orjana...

Ole onnen orjana ja
Vie
Neilikoita rakkaallesi,
Rakasta onneasi,
Sillä niin se parhaiten
Kukkii

uskaltautuu...

ihmisen täytyis kerran
elämässään
uskaltautua,
mutta vain kerran,
sillä muuten sekin muuttuu
tavanomaiseksi ja  ennenpitkää
pitkästyttää

hukuttuu..

suomessa on hyvä asua,
mutta vain niin kauan,
kun aherramme,
laiskojen kulttuurien
yhdyskuntia välimereen
hukuttuu

afriikka...

afriikassa on monia ihmisiä,
meitäkään ei täällä pohjolassa
olisi,
ellei
ne ensimmäiset olisi tänne
tulleet

Vätystyy...

Jokaisella on omatunto,
Se tunto,
Joka erottaa
Hyvän ja pahan.
     jos sen on kadottanut,
Ihminen väljähtyy ja vätystyen
Laimenee ja ihmisestä tulee
Löysälahkeinen,
Se tyyppi,
Joka oksentaa mielelleen

Kylmät...

Ihmistä ei saa päästää
Marssiin,
Muuten sen väki tulee
Vastavierailulle ja
Silloin tulee
Kylmät

Sote....

Sote,
Koskettavaa lähipalvelua,
Jos vierellä asuu,
Sote

Tarjoiltuna....

Eläin tarvitsee vain mahansa
Täyteen,
Ehkäpä rapsutusta vähäsen,
Mutta
Ihminen tarvitsee kaikkea paljon ja
Mahdollisemman nopeasti,
Tarjoiltuna

Tirsat...

Elämä on ohimenevää,
Ei kannata
Ottaa
Liian pitkiä
Tirsoja,
Kyllä sitä sitten myöhemmin
Kerkiää

Kampin terminaalin lutikka..

Kampin terminaali
Kuhisee ihmisiä,
Siellä on vähän täitä,
Ne jäivät täällä tallustelevien
Ihmisten synnyinsijoilleen,
Mutta yksi lutikka vetelee liukuportaita
Ylösalas,
On
Tullut niin
Stadilaiseksi

Työvuorolistat....

Luontoäiteellä ei ole
Työvuorolistoja eikä
Lomia ei edes pekkaspäiviä,
Sillä hän on ihmistä viisaampi,
Hän uurastaa jokainen päivä
Sopivasti,
Ettei tulisi ruuhkia

Ihminen lomailee ja sitten joutuu
Uurastamaan luppoajan hommat
Ajantasalle

Luonnonpolku...

Kun ihminen oppii lukemaan ja
Laskemaan
Loppuu hältä,
Into kaiken mukavan,
Sillä
Sanat ja numerot
Sulkevat
Luonnonpolun

padasjoki...

padasjoki on mun koto,
en oo siellä synnyttänyt,
mutta pesäni tehnyt ja sieltä
lapseni maailmaan lennättänyt,
,padasjoki
       niin kaunis nimikin,
mutta kauneutensa on syvempää,
sillä sehän on päijänten helmi,
luontoäiteen kaunein kammari

oikaisija...

ihminen on luotu
oikaisijaksi,
sitä myös laiskuudeksi kutsutaan,
mutta kaiketi sillä on etunsa,
mutta ikihonka ei ole oikonut,
se on paikoillaan ollut,
pystyyn kuivunut

sade...

sade rapisee ikkunaan,
tuuli sitä siihen kuljettaa,
muuten se tippuisi kohtisuoraan kadun pintaan,
jossa kävelee yön jäljet,
joita katuvalo varjostaa,
suljen oveni ja meen perään

team.....

jokainen muurahainen on
yksilö,
yksi tulloo, toinen mennöö ja
keossa on
miljoona samanlaista,
mutta jokainen on
itsenäinen yksilö,
joilla on vahva visio
team-työskentelyyn

aamuruuhka...

aamu on niin aikainen,
ettei viellä päivä paista,
aamulla on tirkistelevät silmät,
melkein uniset,
mutta pienen pieni hymy
kevetää aamuruuhkaa

yksi tähti...

yksi tähti vilkkuu
sumuiselta sinitaivaalta,
sen on luontoäitee unohtanut
pilvellä peitellä,
muut nukkuvat
hyvää yötä

meri ja ikimetsä...

meri ja ikimetsä,
kumpaankin voi
hukkuen eksyä,
mutta vain, jos et osaa
takaisin tulla

hiljaisuus....

hiljaisia ääniä kuule vain
luonnossa,
ikimetsässä,
siellä missä lunnolla on
koto,
sillä minkä ohitse ihminen
kulkee

tarina...

jokaisella on tarinansa,
mutta vain toiset voivat
sen kertoa,
jotkut haluten,
toiset vaieten

vaellat...

kun vaellat tunturissa viikon,
vain riekot seuranais,
pakkaset tukenais ja metrin
kinokset allahis,
tiedät elämästä jotain
syvempää

avasit...

menit, kuten tulit,
mutta minut
toiseksi jätit,
surin ja purin
itsetuntojain,
kunnes oivalsin,
että sinähän teit palveluksen,
avasit sisimpäin
todellisuuteen

kuolleet...

vaivat ovat elävän
tauteja,
kuolleilla ei ole tunteita
mitä raapustella

Lenin....

Kake syö murokeksejä siksi,
Kun ei oo
Foffeleita,
Mutta söisi se mitä vaan,
Jos ois,
Sillä,
Kake ei ole rotukoira,
Vaan löytökoira siperiasta,
Ostin viipurin torilta eurolla.
Kake on kommunismista kärsinyt
Ajokoira, se tahtoi tasavaltaan ja siksi
Matkaani hyppäs.
Nyt se tekee vaalityötä puolestani ,
Mutta ei anna edelleenkään tassua
Leninin näköisille ihmisille

Ikuisuus...

Ikuisuus on odottamista
Yhtä minuuttia,
Se on tuskastuttava,
Sillä
Oon oottanut sitä
Kolkyt vuotta

Kumarrus...

Maailma ei lankea jalkoihisi,
Vaan
Sinun täytyy
Sille kumartaa,
Jotta saisit sijasi

Ongelmien etsijä...

Ongelmien etsijä asuu
Niissä,
Ongelmien ratkojat haluavat
Kummastakin eroon

Peili...

Elämä on peili,
Minä kuvassa,
Pyyhkäsen hiuksiani ja meen

Veitikkamieli...

Hyvänmielen saa
Hymyllä,
Ihan
Veitikkamielellä

sinä...

sinusta en voi aatella kuin hyvää,
siksi paha olit,
sinä

ropsi...

kuoritun ropisin tuoksu
on
luonnon lumoavaa,
siinä tuoksuvat luonnollisemmat
tuoksut, joita ei voi aistia
raitiotievaunun keskiosassa

hitsi...

hitsi,
hokasin juuri,
että oon kuukauden yli
viidenkymmenen yhdeksän

tiistai...

tänään on tiistai,
se oli maailman alussa
samapäivä,
mutta sillä ei ollut nimeä,
sillä silloin elettiin
auringon noususta
auringonlaskuun

kelvoton...

yhtään kelvotonta ihmistä ei maa
päällään kanna,
on vain hallaisia aikoja,
myrskysäitä ja valottomia
hetkiä,
jokainen ihminen on
toisensa
näköinen

epäilin...

epäilin paljon,
  sittenkun tutustuin,
epäilin vähemmän,
sittenkun
    täysin paneuduin,
olin kanssasi samaa miltä,
olithan ensin paneutunut

hyvyys..

ihmisen hyvyys ei ole sitä mitä
hän
antaa,
vaan miten sen ojentaa

erimittaiset...

päivät ovat erimittaisia,
talvella vähemmän,
juhanneksena melkein kokonaan,
mutta
mulle riittää
valoisat hetket

ahavoitunut...

puut eivät huvikseen heilu,
eivätkä
käpyset tipu,
mutta myrskynmahti ei lupia kysele,
riehuu ja puistelee
leimikot pitkälleen,
käpyset kurren suusta lennättää,
mutta
ikihonkaa se ei heiluttele,
sillä tällä juuret iänikiset ja runkonsa
ahavoitunut

Suunapänä...

Ujolla on kauniit silmät ja
Kuulevat korvat,
Hän osaa myös olla huomaamattoman
Kohtelias
Hänellä on myös hyvä muisti ja
Punakkat posket,
Sillä hän viihtyy
Luonnossa, siellä missä ei
Tarvitse olla
Suunapäänä

Lennän lätäkön yli....

Haluaisin lentää kevyesti,
Mutta mulla on kurasaappaat jalassain,
Niillä pääsen vain
Lätäkön yli,
Mutta ne suovat iloa
Kun polkasen tuntuvan kovasti,vesi roiskuu
Kevyesti lentokorkeuksiin

Osoite..

Tunteilla ei ole osoitetta,
Ei ainakaan pysyvää,
Siksi ne pyrkivät ain luokses,
Vaikka ei tilaa olisi

Kastike..

Ajatukset ovat
Sanojen kastike,
Joskus
Mauttomia,joskus
Tulisia,
Mutta ilman kastiketta ei
Sanat merkitse mitään

Esimies...

Ihmisillä on
Yhteinen esimies,
Mutta kovin olemme
Tottelemattomia

Pirun saatavat...

Itikka on kykyjenetsijä,
Semmoinen vakoilija,
Joka etsii soveliasta
Ihmisluokkaa
Se alkaa syyskesällä tehotarkkailun ja
Tökkii joka nuppiin,
Jotta sais verikokeet pirulle,
Joka ottaa parhaat päältä,
Lopuilla ei ole kiirettä, sillä ovat varmoja
Saastavia

Pesäpallo...

Pesäpallo on cantry peli,
Siihen ei juppi
Taivu,
Sillä hänen nuppi ei
Pesältä pesälle kerkiä

Onnellisuus...

Onnellisuus on mukavaa,
Niin mukavaa,
Että sitä ikuisiksi ajoiksi
Tahtoisi,
Mut
Enempi eletään toisissa
Mietteissä

Kiukutus...

Kiukutus,
Semmoinenkin tunteen ilmentymä
Ihmisessä piilee,
On sitä
Raivohärissäkin,
Mutta onneksi ihminen on
Nupopää

Merenkävijä....

Merenkävijä ei tuulta pelkää,
Sillä se antaa
Purjeille kyytiä,
Joilla paatti ulapoita kyntää,
Vauhdilla satamasta satamaan,
Sillä
Merenkävijällä ei istuinpaikkaa,
Niillä main

Ottolapsi...

Käpytikka käkeä hellästi heiluttaa,
Sylissään tuudittaa,
Aivankuin äiti lastaan,
Ottolastaan

Ostosparatiisit....

Ostosparatiisissa on
Maalaispoika hukassa,
Siellä on evästä joka hukasta,
Muttei ne mulle maistu,
Oon tottunut
Metsän antimiin,
Siihen lähiruokaan maukkaaseen

Kynnellekykenijä...

Aamut ovat silmuja,
Kevään hiirenkorvia,
Kielonkukkia hymysuita,
Joita herää moni
Kynnelle kykenijä

Tekopyhä...

Ei yksi ihminen voi
Elämää pilata,
Mutta hän voi suuntaa näyttää,
Hänen tulisi olla kelvoton,
Sillä siitä opitaan nopiammin,
Mutta jos sattuu olemaan
Tekopyhä,
Sekin käy,
Sillä he eivät yleensä mihinkään
Pysty

Perääntyä...

Pitää uskaltaa, pitää
Enemmän,
Mutta
Perääntyäkkin voi,
Jos vuori ei avaa oveaan

Uunin pankolla...

Kylmät säät lämmittävät,
Sillä silloin en ole
Pakkasen purtavana,
Silloin olen tuvan leivinuunin
Pankolla,
Makoilemme kissani
Kanssa unten unimailla

maailman ääriin..

vaikka juoksisit maailman ääriin,
kulkisin perässä,
kantaisin sinut
itseeni ja
rakastuisin

Rakkaus....

Rakkaus on sana,
Jonka niin kokevat
Tuntevat,
Muut sitä hakemalla hakevat,
Suhteilleen hokevat,
Mutteivät tunne lain

Vaatimaton...

Vaatimaton ihminen on luonnostaan
Kaunis,
Hänen viattomuutensa
Pyhittää arjetkin,
Joissa heiluu kyynärpäillään
Eteneviä joutavia menijöitä

Metsänpoika...

Metsänpojalla on aikaa ja
Luonto turvanaan,
Hälle kielonkellot soivat,
Linnut oopperoita laulavat,
Maa täyteläinen vatsan täyttää,
Ikihonka mieltä vahvistaa,
Siksi hän vain käymäntieltä
Katuvaloihin varjottuu

Kaavoittaa...

Ihminen käsittää sen
Minkä ymmärtää,
Kaiki muu turhaa juu,
Mut
Ymmärrystä voi laajentaa,
Sinnepäin kaavoittaa,
Missä itse vaikuttaa

Humina...

Ihmisellä on
Tyhjä pää,
Mut,
Sinne sullotut jutut
Tiivistävät turhan huminan

Ketunpoikanen...

Ketunpoikanen on menettänyt
Identiteetin,
Se on tykästynyt minuun,
Siksi sille varikset nauraa ja jänikset
Vinoilevat.
Kettu on yksinkertaisesti niin ihmismäistynyt,
Ettei se pupujen perään hypi,
Vaan koiranremmissä minua seuraa,
Pitkin padasjoenteitä,
Jossa meidät nähdessään autoilijat vaihtavat
Hätävilkut päällensä.

Nilkutat...

Nilkutat elämääsi,
Olet kuin siipirikkoinen lintu,
Ilmasta ammuttu
Mutta
Huonosti osuttu
Nilkutat ja katseesi etsii ampujaasi,
Olet päättänyt kohdata hänet ja sen
Jälkeen kävellä hymyillen

Kalpea...

Sunnuntaina on tyyntä,
Pois on
Perjantain riehat ja lauantain
Riennot,
On tyynen kalpea mieli,
Jonka huominen pois pyyhkii,
Sillä sorvi kuumana pyörii

Tiedän...

Tiedän,
Mutten
Osaa sitä vähentää
Muusta pois,
Sillä muutkin on tiedon varassa

Kevät...

Järven pinta on hiljainen,
On jäässä,
Mutta kuulen,
Kuinka kaloilla on kevätmeininkiä,
Siksi pilkillä
Nytkyttelen,
Soppakaloja narrailen ja kasvoni
Yhtä hymyä auringon kanssa hymyävät.
Eletään
Maaliskuun puolenvälistä aikaa,
Luonto nostaa muutenkin kylkiään,
Pöllöt öisin häitään viettävät,
Varikset rantametsikössä tanhuavat,
Tälläisenä hetkenä minua ei harmita,
Toisina hetkinä sitäkin enemmän

silmät kertovat...

kun tunnet itsesi tyhjäksi,
naura mielesi täydeltä,
aiheen siihen löydät
itsestäis

mieli on joskus mielinkielin,
joskus, kuin viulun kieli,
toisinaan tyhjempi, kuin
keväinen viljalaari

ihmisen silmät kertovat,
ne enemmänkin sanovat ja
siksi moni katseensa kääntää

kuluku...

aluksi vierastuttaa,
keskivälillä pitkästyttää
ja
loppuajasta
vaivautunuttaa,
semmoista on monen innottoman
kokouksen kuluku

väliinputoavat...

jokunen viisas on
hyvännäköinen,
moni hullu kauniinpi,
muut ovat
väliinputoajia

itku...

itku auttaa,
se auttaa helpoiten,
kunhan vaan oot
tosissas

nurkkasokeus...

elät miten sattuu,
nurkkasokeutesi sieluusi sattuu,
mutta
yhä pidemmälle nukut ja valvot,
niin pitkälle,
ettet pian
itseäsi tapaa

bussikuski...

olipa kerran ja tänäänkin
bussikuski,
joka ei ota ketään kyytiin,
ei availe ovia,
ajelee vaan,
sillä hän rakastaa tasaista
ajotyyliä,
 jota eivät asiakkaat häirise,
tänäänkin hän on jossain jäämerentiellä,
eilen
morjesteli presidentille kauppatorilla,
jossa
pressa oli kateellinen bussikuskin etuuksista,
sillä tälle valot aina paloivat vihreää
   bussi ei tarvitse polttainetta,
sillä eihän ole maksavia matkustajiakaan,
sitä ei huolleta,
kun se ei kulukkaan ja
bussikuskikin taitaa olla
pelkkää
data-näyttö
   

viisaus...

kaikki viisaus on olettamusta,
joskus se nappaa,
joskus
myöhemmin

kello keksittiin,
kun aurinko pyöri ympäri
savimajaa,
maailmankaikkeus laskettiin sen varaan,
ettei
todennäköisyyksiä kukaan
mee kahtoon

viisautta on pysyä hiljaa ja kuunnella,
sekä
kävellä hiljakseen
baariin kuulemaan totuuksia

pilvenpiirtäjä...

pienen kunnan etu on,
ettei siellä ole
pilvenpiirtäjää,
ne kuuluvat elottomiin
yhdyskuntiin,
siellä ihmiset menevät ja tulevat,
mutteivät koskaan
saavu

nollat....

yksi on
pariton ja ainoa,
sitten tulevat
muut nollat

ensimmäinen ihminen...

elämän ensimmäinen ihminen ei tullut
verkkokaupasta,
vaan kehittyi
   pikkuhiljaa,
kun ei tykännyt olla
hiljalleen,
   kuten muut
sittenmmin ihmisestä tuli hän ja
rupesi runsaasti lisääntymään, sekä
vieraantui,
teki lentokoneen ja rupesi tappelemaan,
mutta erityisen ikäväksi ihmisen luonne
vääntyi,
kun ruvettiin puhumaan,
värittyneistä kanssaeläjistä

siellä mistä ihminen kehittyi,
siellä ollaan ihmeissään ihmisten
nykyisestä tilanteesta,
he
haluaisivat auttaa, muttei ihminen
avaa
oveaan

mielihyvin..

elämä on ollut iäisyyden,
jatkuneekin,
mutta minä hiukkasen vain,
niin vähäsen, että käytän
sen mielihyvin

niin kauan...

niin kauan, kun käy vieraita,
on
hyvä niin,
silloin,
kun ei tuttujakaan näy,
silloin on
kovasti
eletty

onoffit...

digiaika helpottaa,
se auttaa, korjaa ja rakentaa,
muttei
hellää katsetta suo,
siltä puuttuvat myös
tunteet,
kaikki tunteet, se tuntee vain
onoffit

syyspimeä...

kun olet tarpeeksi köyhä,
syyspimeän yksinäinen,
vailla mitään seuraa,
et edes omaasi,
silloin
sinulle valkenee
elämän syvempi valo

silkkitie....

yhtä totuutta ei lie,
on vain
keskitie,
joka ei sekään mikään
silkkitie,
mut se pidemmälle vie

levy...

kuuntelen musaa,
jossa elin
kauan sitten,
siitä on kauan
    olen matkannut kauaksi, mutta
 laulu vie minut takaisin aikaan,
jolloin kaikki oli menemistä vailla

olen matkannut tuon sävelen tahdissa elämäni,
nyt olen palannut ja yhäkin ihmettelen miten
tuo laulu on kaiken alussa,
mutta huomaan, etten minäkään viellä ihan lopussa

koti...

koti on kaiken pesä
koti voi olla kuusen allakin,
jos se on paikka, joka huonoimmallakin
hetkellä syliinsä ottaa,
koti,
ilman sitä ihminen on
irtolainen,
vailla mitään, vaikka kaikkea olis

paetessaan...

on helppoa lähteä,
kuin jäädä,
on vaikeaa hylätä totuus,
jonka lähtiessään jättää,
valheen kyydissä paetessaan

äidin rakkaus...

äidin rakkaus on
elämän kokoista,
ilman sitä,
kaikki olisi puolinaista

Älä pilkkaa...

Älä syytöntä pilkkaa,
Elä
Syyllistäkään,
Sillä,
Ken meistä tuomariksi käy,
Hälle
Viimeisellä portilla tuomio käy

Hamuaa....

Ei ihminen itseään enempää
Tarvitse,
Mut silti hän enemmän
Hamuaa,
Itseensä varastoi,
Se toisilta  pois,
Mutta siitä hän viis

Uuvuksiin..

Voisin rakastaa itseni
Uuvuksiin,
Mut
ajattelin annostella tunteitani
Koko elomme ajan

Avittaa...

Mietit miten vähemmällä
Enemmän saisit,
Muttet sitä
Mistä voisit hiukkasen hädänalaista
Avittaa

Sitä vaan...

Toisesta ihmisestä voi ajatella
Mitä vaan,
Mutta ääneen kannattaa lausua,
Sitä vaan ,
Jolla on ystävyyden
Merkitys

Rakot..

Käsiin ei mitään jäänyt
Vaikka rakoille ahersin,
Työ,
Joka hikeä puski,
Ei minuun muuta jättänyt,
Kuin nuo vesikellot

Syntyvät...

Kaikki ihmiset syntyvät ja
Kehitettyään kuolevat,
Aivan,
Kuten kaikki muuutkin
Syntyneet,
Linnutkin, vaikka munissa tulevatkin

Urki...

Rakkaus ei turhia
Urki

Ny suututtaa...

Nyt suututtaa,
Tekis mieli laukoa sylintäydeltä
Kovia sanoja,
Mut
Maltan mieleni,
Joutuisin kuitenkin katumaan,
Siksi sulattelen mieltäni ja
Tunteitain jäähyttelen

Nöyrin silmin...

Katsot nöyrin silmin itseäsi
Peilistä,
Hieman ihmetellen arastelet,
Mutta
Tunnistat kyllä

Käännät katseesi poispäin,
Päätät kohentaa
Itseäsi,
Mutta niinhän aina

Kelmit...

Ei lukot
Varkaita estele,
Heitä estelee hämähäkit,
Jotka korvalehdelle istahtaa,
Niitä
Kelmit karsastaa

Pienviljelijä.....

Pienviljelijöiden muoskia
Kaikki ollaan,
Kivikkoisilta pientareilta,
Aroilta hallasoilta on tämänpäivän
Ihminen
Alkuunsaatu

Huvittaa...

Elä komiasti,
Niin mukavasti,
Että väsyttyäs sua vielläkin
Huvittaa

Tyhmän oloinen...

Ei vaikeaa ole olla
Älykäs,
Mutta tyhmän oloinen
On
Vaivauttavaa

Jokainen on viisas,
Niin
Ihminen, kun
Perhonenkin,
Sillä tavoin eivät olleet
Dinosauurukset ja
Muut
Napaansa raaputelleet

jyrisee...

vaikka maailma kuinka
jyrisisi,
hymyilet,
sillä sinulla on
tyyni olo,
sillä  tunnet itsesi

hyvänolon salaisuus...

hyvänolon salaisuus on siinä,
että
tuntee itsensä,
tietää,
kehen tiukassa paikassa
eniten
luottaa

kaikenvastustaja...

ennakkoluulottomuus on avaran
ihmisen ominaisuus,
se tuo enemmän,
kuin
kaikenvastustajan elämä

luuttuavat...

ihmiset eivät ole enää
tuttuja,
menevät ja tulevat,
eikä ole talonmiehiäkään,
vaan
siirtolaiset luuttuavat rappuja

vieraat...

kävelen pitkin katuja,
turhia katuja,
joissa vain minun vieraani
kulkevat,
mutten tervehdi heitäkään,
sillä en ole kutsunut heitä
luokseni

Hetkenmieli...

Ilo on pienestä syttyvä,
Ihan mitättömän vähästäkin,
Se tarvitsee syttyäkseen
Hetkenmielen, joka ei
Itseään saappaaseen mahuta

Turhuudet..

Nuorena kaikki on edessä,
Kaikki kivet ja kannot
Sekä
Ilonsurut,
Tuulet ja tyynetkin,
Mut
Vanhana on syli täynnä
Aarteitten
Turhuuksia

Työ..

Työ on elämisen ehto,
Mut
Ilman sitä ei mielikään
Hyvin
Vois

Harmittaa...

Kun harmittaa,
Istaha alas,
Katsele akkunastas
Sinitaivaan tähtösiä,
Kuuta lumoavaa,
Silloin huomaat, että harmit ovatkin
Tuulten tuomaa vaan

Istahtaa...

Joskus elämä ontuu,
Silloin pitää
Istahtaa ja antaa kiireen
Mennä,
Vaikkei sitä olisi ollutkaan

Ihmisen pitäisi tehdä kaikkea
Sopivasti,
Pitäisi jättää vähän aikaa
Istahtamiselle,
Sillä mitä me turhalla tekisimme,
Viimeinhän kaikki muukin turhaa lie

Hiljaiset hetket....

Hiljaiset hetket antavat tilaa,
Sitä tilaa,
Jota ei hälyssä saa,
Eikä melussa hetkeäkään
Hiljaiset hetket kestää tovin vaan,
Sillä
Eihän niitä pidempään kestäisikään

Pienet asiat...

Pienet asiat elämän täyttävät,
Sillä ne sopivat pieneen
Sydämmeen sopuisasti

Menneet...

Menneet palaavat mieleen,
Hyvät ja pahat,
Ne itse koetut,
Mut
Joista selvinnyt,
Sillä
Aika on antanut tilaa
Ymmärtämään

Bussikuski...

Bussikuski tietä viillättää,
hällä kaistat selvät lie, mut
Pysäkit menohaluja rajoittaa
Muuten ois vauhti pysähtymätön,
päättäri hällä mielessään,
Sil
Suloposkinen on hällä kyydissään

Vierotuttaa...

Turhan nurkat rojua täys,
Sillä
Ahneuskin häntä juoksuttaa,
Poispäin normaalista elämästä
Vierotuttaa

Hiljaisimmat...

Maan hiljaisimmat tietoa täys,
Sillä eivät kaikkea taivaan tuuliin
Huudelleet

Sukujuhlat...

Onneton ei ole itkijä poloinen,
Vaan itkettäjä,
Tuo
Pyhävehkeissä heiluva
Silmäätekevä,
Jolle ovet avataan ja
Sukujuhlissa hurrataan

Tiedon jyvä...

Ennen facebookkia piti
Asioihin
Kädestäpitäen tutustua,
Nyt
Tunteeton on tiedon jyvä

Ainokainen...

Kun ihmisellä on
Paljon,
Hän ei osaa ainokaistaan
Hyvinpitää,
Kun ihmisellä vain se
Ainoa,
Hänellä on paljon

Ongelmat...

Ongelmat syntyvät, kun
Ihmiset eivät tunne
Itseään,
Siksi
He hankauksiin joutuvat

Hätä...

Kun jollakulla on
Hätä,
Polvistu hädissään olevan viereen,
Sillä hän
Auttaa sinut elämään

Rikollisin...

Rikollisin on se, joka ei
Puutu,
Vaan kääntää selän

Jätättää...

Ajalla ei ole merkitystä
Ellet kulje sen mukana,
Jos
Jättäydyt,
Jätättää myös elämäsi

tiedonjano....

kännykkä on nykyihmisen
itsetunto,
se uusavuttomuuteen uuvuttaa,
pois todellisen tiedonjanon
sammuttaa

luonnon antimet...

ihminen pärjäisi luonnon antimilla,
mutta on
sokeutunut
kauppojen
notkuviin hyllyihin

delegoin

ennen menin enemmän,
mutta sitten huomasin,
ettei minua jokapaikassa
tarvita,
tuskin ensimmäisessäkään,
sillä
      delegoin

hupipäiviä...

ihminen syntyy eläessään,
ilman elon kohellusta ja
hupipäiviä ei ihminen
tule
ihmiseksi

selittää...

rakkautta ei voi selittää,
sen voi
näyttää

turhaan...

ihan turhaan ihminen
kateudesta toista kurmuttaa,
sil
kaikilla kohtalonsa,
niin
rikkahalla, kun köyhemmälläkin,
yks vaan on varmaa,
että
tyhjintaskuin kukin
ajallaan

ensimmäiset hetket...

ensimmäiset hetket
merkitsevät,
niinkuin vastasyntyneen,
tahi
ensisilmäykset
    viimeiset katseet ovat
ain
itkusilmäisiä

päämäärä...

päämäärään kannattaa kiirehtiä
myönteisellä mielellä,
vaikka ne olisivatkin
murusia
päämäärään ei keritä,
jos
rakkikoiran lailla
matkaa tallataan

kädet...

ihmisen elämässä on alut ja loput,
jolloin
ihminen auttavan neuvovia
käsiä tarvitsee,
keskivälissä pärjätään
jotenkuten omillaan

mittansa...

uuvuit, kun kaikkesi annoit,
toivoitit ja urakoit
itsesi syvemmälle,
kunnes päiväsi sammui

ihmisellä on mittansa,
sen ylitetettyä,
jalat eivät kanna,
eikä
päivä enää valkene

hyytynyt...

eilen aurinko loisti täydeltä
terältään,
minäkin mukana hyvästi,
mutta
tänään pilvipäivä varjostaa,
hymyni  on hyytynyt

normaalisti...

normaali merkitsee
jokapäiväistä touhua,
mutta poikkeammat siitä aiheuttavat
ihmetystä,
viimein muutosvastarintaa ja lopuksi
huonosti nukuttuja öitä

hengissä....

ihmisellä on hyvä syy juhlia,
jos nimittäin on hengissä,
muuten se lienee
hupaisaa

luontoäitee...

vuosilla ei ole nimiä,
on vain numeroita,
jotka kertovat
eletystä

luontoäitee loi kesät talvet ja
keväiset syksyt,
mutta
ihminen rupesi niitä
luetteloimaan

siksi olemme jonkun ikäisiä,
kun alunperin meidät luotiin
keväisiin kesiin ja
syksyisiin talviin

aika...

nuorena ei aika kulunut,
keski-iässä sitä ei huomannut
ja
nyt
se kulkee liian nopiasti

tulevaisuus...

tulevaisuus häämöttää,
oon sinne kurkistanut,
kynnysmatolleen astunut,
mutten rohjennut peremmälle astella
sillä
haluan entiseni hyvin jättää

sisääni...

unelmilla on koti,
mutta avain on
haaveissa kadonnut,
mielestä pudonnut,
siksi niiin kovin
unelmoin,
sisääni tahtoisin

Tae...

Ihmisellä on hetket,
Monet,
Mutta vain yksi on merkittävä,
Tämä hetki,
Sillä tähän ei tultu
Sattumalta,
Eikä seuraavasta hetkestä
Ole taetta

Lapsen elämä...

Lapsen elämä on alkua,
Elämän kaikkea
Ensimmäisiä,
Niitä, joilla hän isonee
Aikuisuuteen

Syvempää...

Kun kaikki on pois,
Olet vain sinä,
Joka et enää ole
Sinä,
Vaan tyhjää,
Silloin on hetki, jolloin kaikki
Tärkeimmät äänet kuuluvat
Sydämmestäsi,
Ne ovat sinua,
Syvempää itseäsi

Elät...

Elät,
Kuten elät,
Olet joskus tyytyväinen,
Useimmiten et sitäkään mieti,
Sillä olet
Itseesi tottunut

Pinallinen...

Syvemmällä et voi olla,
Kuin
Itsessäsi,
Sillä
Elät itsesi kanssa,
Muissa viivyt hetkisen,
pinnallisen verran

sydän...

sydän määrää tahdin,
elämän mahdin, mielen ja
syvemmän mielen,
sydämmellä käsi tervehtii,
silmillään kertoo,
sydämmetön ei kenkään

kiertotiet...

kiertotiet ovat lehmipolkuja,
aikoja paimenpoikien,
jolloin
luonnonlaitumet mutkien taa veivät

siitä tiet ovat suoristuneet,
laitumet
laiduntuneet,
sinne
vain suorin tie vie

se oli omavaraisuusaikaa,
aikaa,
jolloin nälkä ihmistä
ohjasti,
nyt
lie toinen tie

padasjoen nyystölä...

kaksi tuntia ja olen
siellä missä suomi sykkii,
takaisinpäin tuo aika
on elämän enempää,
padasjoen nyystölässä

kaksi tuntia,
semmoinen aika tarvitaan
kumpaankin,
mut
se paluumatkan autoni kulkee
itsestään,
aivankuin savottahevonen,
kun mies ja hevonen palasivat
kotiinsa,
ei siin' polle ohjaksia kaivannut

mittainen...

ei ihmisen tarvitse olla
minkäänkokoinen,
riittää,
jos on kokonsa
mittainen

koti...

koti on ihmisen
pesä,
semmoinen pesä,
jossa hän koko loppuelämänsä
elää,
sieltä arvot ja arvottomuudet
kehistyttävät elämäänsä

virkkoamatta...

jos jokaista sanaa pitäisi
liikoja taivutella,
illat pitkät mietisellä,
jäis
paljon virkkoamatta

luottamus...

luottamus on ominaisuus,
jka yrjäyttää
kaikki muut
mukavuudet

luottamus,
se kantaa,
vaikkei pohjaa olisikaan

onkii onneaan...

ihminen, jolla mielipiteet
vaihtuvat tuontuosta,
onkohan hän koskaan
mitään mieltäkään?

miten voit luottaa, vaikkei hän
valehtelekkaan,
hänhän on tuuliviiri, joka
onkii onneaan

timantit....

kaikki on arvotonta,
jos
sillä ei ole sielua

timanteilla on ikuisuuden
syvyys,
sinä olet eloani
syvempi

on aika...

on aika tavata,
on aika lähteä,
on aika iloita ja
itkeä

louhos..

kiersin huonoimmat paikat
elämässäin,
mutta viimein louhokseen putosin,
sillä siellä sinä
loistit

ihan sama...

on ihan sama minne tänään kuljen,
sillä eilen harhailin tänne ja
huomistakaan en tunne,
en
välitä,
en jaksa kuollakkaan,
sillä se vaatisi voimia

raastavat...

ihminen kovettaa itsensä,
sillä haavat sattuvat,
tunteitten haavat
raastavat

rakkaus on suuri tunne,
mutta petetyksi tuleminen
tunteitten helvettiä,
syvempää, kuin syvinkään
 haava

näkemiin....

näkemiin sanoit,
vaikka hyvästejä
tarkoitit

tunsin tuskaa, käänsin
katseeni,
olimme vieraita

näkemiin,
niin sanoit

huominen...

huominen on mahdollisuus,
silloin aukeaa
viellä kulkematon polku,
se polku, jonka alussa nyt
olen

yö erottaa,
sen odotan,
sitten jatkan

petasit...

näyttelit uhrautujaa,
ahersit vain vuoksesi,
    heräsin,
sinähän petaat vain itsellesi,
lähdin
vaikka sinunhan olisi,
mutta näin saat tahtomasi

Kehtaisi.....

Ilta tarjoaa aikaa,
Se peittää turhat ja kutsuu sinut
Avaamaan niitä ovia,
Joita et päivänvalossa kehtaisikaan

Saalistettu...

Miksi ihminen huutaen
Haluaa,
Miksei hän kauniisti
Saapuisi?

Huudolla on pelokas sielu,
Salaa saalistettu,
Joka
Hellyyttä karjuu

Yksin...

Kun olet yksin,
Pääset itseesi,
Tunnet tuntojesi syvemmälle,
Katsot sielusi silmin,
Joissa
Mielesi alasti itseään kokoaa

Alkukantainen...

Ihmisestä ei ole pitkä matka
Alkukantaisimpaan
Eläjään,
Mienen pieneen migrobiin,
Joka elää maanmatosten seurassa,
Mullissa matalimmissa.

Se on kestänyt elämän kuolemiset,
Sillä on muistot ajoista,
Joita ihminen ei tunnekkaan,
Se myös jälkeemme jää,
Kun sen aika joskus
Lie

Syvemmin...

Syvemmin ajattelevat tietävät
Enemmän,
Siksi heidän kasvonsa
Ilmeettömät,
Tiedosta täyttyneet

Arkipäivän menijät...

Ulkoinen olemus ostettu kaupasta,
Sisusta eletystä elämästä,
Siksi
Olemme melkein yhdennäköisiä,
Arkipäivien menijöitä

rakkaudenkukat....

kevät saa nuput
aukenemaan,
hiirenkorvat vihertämään ja
rakkaudenkukat
ojentamaan

kieroin...

jokin totuus on jossain,
muttei se ihmiselle näyttäydy,
sillä tämähän siitä
suutahtaisi,
sillä mielensä kierompi, kuin
kieroinkaan

jalo...

ihminen ei ole jalo,
vaan
ajan kuva,
jossa elämä kuvastuu

pienen kunnan päättäjät...

pienen kunnat päättäjät,
siinäpä joukko onnistunein,
jos
yhteen mieleen menevät,
kuntalaista palvelisivat

turvaton...

ihmisen kannattaa johonkin uskoa,
ihan vaikka
hiukkasen,
sillä
muuten on ihan
turvaton

käsitellä...

elämä on menemistä,
arkipäivän tekemistä,
pyhäpäivillä vietettyä,
elämään tullan ja siitä
lähdetään,
tyhjin käsin,
siksi elämässä kannattaa
käsitellä riittävästi

pieleen...

mikään ei voi mennä pieleen,
vain odotukset murenevat,
sillä
ilman niitä onnistuisit

tärkeämpää, kuin unelmoiminen on
takominen, kun rauta on kuumaa,
silloin unelmat saavat
tilansa

unelmointi on nautinnollista,
kun niitä ei tarvitse toteuttaa,
silloin ne hyväilevät

Kärpäsein....

Lampunvarjostimessani kotiaan
Pitävä kärpänen
Käyttää
Mustaa kynsilakkaa ja mustaa
Huulipunaa törröhuulissaan,
Diggaa heviä ja mun nenänpäällä
Tanhuamisesta,
Joskus lätkäsen sitä,
Mutta joudun viellä hiukan kovettamaan
Luonnettain

Työaikaa..

Ilta pitkittyy yöksi,
Hiljaisuus saapuu varoen,
Sillä, jotkut viellä valvovat

Työvuoro kestää hiljaisuuden,
Sillä se on
Työaikaa

Huumormieli...

Kaikki potevat jotain,
Kuka mitäkin,
Mutta vaivaan, kun vaivaan auttaa
Huumormieli,
Sillä, kun vaivojaan hoitelee niin
Useimmiten se ihan naurattaa

Syrjässä...

Syrjässäkin voi elää,
Voi hyvinkin,
Mutta silloin pitää olla paljon
Itsellään

Kylmät ihmiset....

Moni ihminen on syntynyt.
Talvipomma päällänsä,
Siksi kylmiä ovat,
Eivät edes tähtitaivaalle vilkaise,
Vaan värjöttelevät sisässään,
Elämälle murjottavat,
Kylmyyttä hyytävää huurruttavat

Nälkäsen evä...

Ennenmuinoin oli hikisempää,
Kuin nyt,
Silloin jouduttiin
Tekemään,
Nyt on pyytäjien aikaa,
Jossa ei nälkäsen evä liikahdakkaan

Heinänseivästäjät....

Heinänseivästäjiä ei enää lie,
Sillä
Paalimiehet hangot vei,
Mutta
Pian heidätkin aika korjaa,
Sillä
Verkkokaupasta kaiken saa

Sato...

Riidalla on katkera sato,
Se maistuu sitä kitkerämälle,
Mitä pidemmälle
Itänyt

Hyytynyt...

Luomakunta syntyi
Hymyillen,
Mutta myöhemmin on hymy
Hyytynyt

Kaipaaja...

Tyhjässä humisee,
Muttei kolise,
Tyhjyys on hiljainen menijä,
Sillä ei ole edes
Kaipaajaa

eri kokoiset...

ihmiset kasvavat eri kokoiseksi,
sillä muutenhan olisivat
samoja

koppakuoriaiset ovat samannäköisiä,
niiden ei tarvitse
erikoistua

työnantaja....

on hyvä, kun on työnantaja,
muutenhan ei mittään
olis

kaikkien työnantajien
suurin
työllistäjä on
yhteiskunnan pienin vipeltelijä,
ihminen

ihminen tarvitsee toista,
kaikissa
hetkissään

diktatuuri...

jos ei ois
joutavanpäiväisiä
politiikkoja,
olis
diktatuuri,
jolta ei empatiaa yli olan heru

kauentaa....

menneisyydellä on
heiluva mieli ja syvänmielinen
katse,
joka huivia tulevaisuudelle
heiluttaa,
menneisyyttään
kauentaa

varjelija...

ihminen tarvitsee varjelijaa,
äitiä ja isää sekä vanhempana
jotain isompaa

täyttämä....

ihminen muodostuu pikkuhiljaa
viisaaksi tai tyhmäksi,
riippuu miten kauan antaa itsensä
muhia,
mutta ihan uutena ihminen on
viaton,
kun taas
loppupäästä kaiken
täyttämä

mielialat...

ihminen elää mielialoilla,
ne ihmisen luovat,
pystyyn tahi kumaraan

synkkä syksyinen päivä ei
suuria lupaa,
useimmiten peiton alla
mieluiten

kevät on toista maata,
se saa nuput heräämään,
se voikukan hangesta työntää ja
ihmismielikin ryhtiään nostaa

meininki...

kasvoin ajassa, josa oli sen aikainen meininki,
nyt katselen myöhemmin

nyt on toinen meininki,
siksi ymmärrän sitä
aikaisempaakin

ihastelee...

elämä on kaunis kukka,
kedon komehin,
juuri ja juuri rikkaruohon mittainen,
siksi sitä mehiläinenkin
ihastelee

sanot....

sanot ja kuulen,
mutta kumpikin yhä toisiamme
ihmettelemme,
sillä
olemme tyhjiä,
eroamme, että tiemme yhtyisivät

aika....

ajalla on merkitystä,
jos osaat
sen käyttää oikein,
muuten se on sulle ihan turhaa ja
hyödytöntäkin,
ehkäpä siksi monesta
myöhästytkin

pelikans....

pelikans on vesilintu,
mut nyt asustaa monia
lahdessa,
siellä karjalaisten pääkaupungissa,
siksi asustetta
hyvinkin
silitän

arkajalka...

ihminen on arkajalka,
tosi hissukka,
kun taas suurten aaltojen
heiluttaja myrskytuuli tuntee voimansa,
sehän saa laiturit heikoiksi,
rantakalliot autioiksi,
se ei pelkää, sillä matkallaan
tyyntyy

tuulet...

uudet tuulet tulevat,
kun entiset
kuusikon latvoista alta
ehtivät,
ne tuulet puhaltavat eri suunnasta,sillä
tulevat lounaasta,
eivät pakkasen maasta

totta...

kaikkea ei pidä uskoa,
ei vaikka sitä koskettelis,
sillä
mikään ei riittävän totta,
siinä on totta vain
nimeksi

viisaus...

ihmisen viisaus ei ole
kestävää,
tämänpäivän tiedot
huominen pyyhkii,
sillä aika ajaa niiden ohitse

pakolainen...

pakolainen pyysi parempiä oloja,
muttei muistanut lähtiessään
eilistään pedata

toinen tuli väsyneenä
huostaani,
autan hänet hereille

autan väsynyttä,
mutten
elämän kerjäläistä

joskus syntyy...

joskus joku syntyy,
joskus ei ,
elämä ei ole karjankasvatusta ,
ei
tyhjääkään, sillä
ilma on kaunis

tyhjä hminen...

ihminen on tyhjä ellei hällä oo sisustaa,
sydäntä syvimpää,
niin tyhjä,
ettei häntä tunnistaa
voi,
vaikka pirukin kylässä viivähti,
suurin herra ei koskaan
osannutkaan

ikäiseni...

minun ikäiselleni merkitsee
koti ,
uskonto ja isänmaa
paljon,
mut
tiedän,
ettei monelle milloinkaan

pieni ote...

ihmisellä on pieni ote elämään,
mut
juuri sen varren verran,
että pärjää

rikkaudet...

rikkauksia ja rakkauksia ei saa
hetkessä,
köyhtyä ja menettää kaiken voi alle
ajassa

ei haittaa...

ei haittaa, jos emme oo
tutut,
mutta se vaivaa, jos emme siksi
tuu

päijänteen pinta....

ihmisiä on liikaa samoissa
paikoissa,
siksi
pitäis kolkkoa tunnelmaa poistattaa,
pittäis
muuttaa
padasjoelle,
jossa on alavat näkymät
pitkin päijänteen pintaa,
kaks tuntii  hesasta ja
oot elossas

nurkkasokeutunut...

voit olla paljon asunut,
mutta
nurkkasokeutunut,
siksi aukaisen ovesi,
jos vaikka hetkisen ulos
näkisit

kiitos....

kiitos sinullekkin,
jolta
paljon saan,
vaikken sitä
huomannutkaan

kailottaa...

vaimea on tietäjän ääni,
voimakkaimmin
tietämätön
pelossaan
kailottaa

Taulukko...

Taulukko,
tuo Padasjoen ostoskeskus,
se
kaiken tarjoaa,
mielenhyvän puolessavälin
kulkujain

padasjoentie...

padasjoentiellä kuulee eilisistäkin,
sillä
nyystölässä vielläkin kaikuu
veripellon tuskaiset petokset,
aistin ikihongan surullisen ilmeen,
tunnen, kuin tuo puu tietää enemmän,
mitä tahtoo
sanoa,
kumarran ja ohi meen

askeleet...

askeleet voi paikallaankin
kulkea,mutta
askeleilla on monta aikaa,
niiden narskunta kuuluu talvikeleillä,
suvimielellä paljain varpain,
mut yhä vain,
askeleet vievät

presidentti niinistö...

presidentti niinistöstä tuli kansakunnan
merkittävin,kun
hän ymmärsi
jättää poroporvarin mantelin
savon saaritoon ja onnekseen sai
maan herttaisemman vierelleen,
lennykin
monia lepyttää

yleisradio...

yleisradio on halvaantunut,
se on
ramman hallituksen viimeinen
kani

raha...

rahalla voit ostaa,
mutta sydämmelläsi enemmän,
niin paljon, että olet elämässäsi
onnellinen

raha on kylmä,
sielu elää,
eikä sen arvot
heittele

kaivelet...

kaivelet sukusi menneitä,
seltä mistä olet peräisin,
keräät kaikkea mukavaa,
mutta jätät
muut muhimaan

kuset purkkiin...

tulokset syntyvät viimeisen hypyn jälkeen,
ne tulevat voiman,
kun
kuset purkkiin

urheilija on ihminen

aika...

aikaa ei voi alittaa,
et voi juosta saatasta alle
ajan, et elä,jos aika peruuttelisi

mennyt aika sammuessaan hiipuu,
osalliset ovat aikansa tikittäneet

arpa...

arvalla on kaksi puolta,
toinen hymyilee,
toinen palautaa juurilleen

unelmat ovat arpoja,
useimmiten ne palauttavat
tähänpäivään

jalostu..

yhteiskuntia ei vallata
sotimalla,
ne voitetaan,
kun ovat niin
rapautuneet,
ettei niisä tietoa jalostu

siivouspäivä...

surullinen ilme on
ilolla muovattu,
sillä on hyvänpäivän sisustukset ja
nyt
siivouspäivä

ihmisen elämä on suden elämää,
siinä on ketunhäntä kainalossa,
nälkään ei saa kuolla,
ja täytyy
hyvääpäivää joskus
vieteskellä

ihminen on osa luontoa,
susikin,
mutta toiset pelkää
elää

tähtiin ylettyy...

elämä on haurasta,niin haurasta, että se voi
hyvillä mielin naurahtaa,
vaikka olisi ikävä,
jolla on aamutossut ja uniset huomenet

jokainen hetki on mahdollisuus,
olla vaikka olematta,
mutta tähtiinkin saakka se ylettyy

vastauksia...

vastauksia on vaikea
niellä,
ne on kestettävä,
vaikka huteralta tuntuisivatkin

huokaillen...

elämä ei ole kädestä suuhun,
se on nälkää ja vaurautta,
kylmää ja tuulista,
elämässä on pyhäpäiviäkin ja niitä
kannattaisi viettää huokaillen ja
toivoa
aamun sarastavan ,sekä
pohjantähden loistavan,
sillä
ne ovat olleet
paimenten tuikkuja

tyhjät huoneet...

tyhjissä huoneissa kuuluu
menneeltä,
eletty elämä huokaa ja
tulijaa naurahtaa,
sillä itku veisi
tunnelman

laakeri...

siin oli suven susannaa,
pekanjyrkii,
miran esaa ja paljon huomista,
laakerin lehdillä tilat täytettiin,
kiitos

viimeinen päivä...

elät viimeistä päivää,
huomisesta ei tietokoneetkaan
voi takuuseen mennä,sillä
vain
tämä hetki on
varmaa

nyystölä...

nyystölöntie vie ja tuo,
lumessa kulkee jäljet,
koiran ja hihnanpäässä olevat 
kaverinsa,
lumessa on isompiakin tassunjälkiä,
mutta ne vain ylittävät tien.
niitä seuraamalla pääsisi metsän kuningaan
kotosille,
mutta sinne täytyy ennakkoon ilmoittaa tulostaan,
on nimittäin otso senverran kiukkunen hilluja. 

nyystöläntie on historialla päällystetty,
siinä on eiliset menneet,
tämänpäiväiset tulleet ja
huominenkin hyvin kulkee

kiristyy...

ihminen matkustaa itsessään,
omissa nahkoissaan,
hahahhaaaa,
mut
joskus ei naurata, tosin on niitäkin hetkiä,
jolloin
nahka hyllyy ja kivasta kiristyy

suohallat....

kuormitat itsesi täyteen,
sillä haluat olla
tärkeä,
mutta pian huomaat,
ettet ole ainoa

ihminen on tyhmä,
sillä hän yrittää osata
yli
kehonsa mielen,
jumalattomat suohallatkin

puolittain...

elät puolittain,
elät muitten puolikkaita,siksi
hymysi jotain
kaipaa

kaunis...

ihminen ei elä montaa
elämää,
mut
orvokki elää ikuisesti,
siksi se on kesäisin kaunis ja
antaa niin monta
mielihyvää

hetket...

on hetkiä,
on, on,
jotka jäävät mieliin,
on hetkiä,
jotka eivät hetkeäkään maistu,
hyvä niin,
sillä eihän sitä kaikkea jaksaisikaan

unet...

unia ei valveilla näy,
on vain unta usvaisempaa,joka aamusta iltaan
sinertää,
kuten uurastajansa,
joka sorvinsa ääressä ahertaa,
evästänsä
metsästää

kävijät..

käyt kaupassa,
toisessakin,
sitten palaat pesääsi,
omaasi,
sitten katsot kadulle
muita kävijöitä

elämä on muurahaisen elämää,
jossa
ei luontoäitee
hyvin voi

valkenet...

elämää et voi ostaa
verkkokaupasta, etkä
halpahallista,
sen saat,
kunhan vaan
jalkeille valkenet

nyt...

nyt,
on
heti.

hämäläiset tulee myöhemmin ja
lappilaiset ei kylkijään vaivaa,
karjalaiset juonia punoo,
mut
pohjoolaiset vaan puukkojaan hioo

pusero...

elämässä on monta
lähtöä,
tulojakin on oltava,
sillä
muuten laihtuis

ihmisen on käytävä hetimiten
neuvolassa,
sitten työterveyslääkärissä ja
vihoviimein
kalmistossa

ihminen on orvokin kaltainen kertaeläjä,
samassa
puserossa

aukioloajat...

luonnolla on aukioloajat,
aamut ja lllat, sekä
vuodenajat,
niiden mukaan olis hyvä
elää

tilastot...

tilastoissa olet jo
kuollut ja syntynyt,
lihonut ja
huollon tarpeessa

yhteistyö....

jos haluat jotain,
tarvitset parin,
jos enemmän,
kuulu joukkueeseen

yhteistyö on enemmän,
kuin yksin juoksentelu.
yhteistyöllä
on monet jäljet

äitimaa...

luonto on elämää,
jos siitä ties pois vie,
hukkaat elosi totta vie,
sillä kotikoivun kyljessä
tunnet äitimaan

padasjoki....

pienen kunnan suuri syli,
luontoäiteen hyväilemä
kunta pien,
jossa tilaa kaikille lie,
sill
kunta on päijänteen helmi,
totta vie,
sinne moni mielen tie,
kunta keski-ajalla siunattiin,
nimekseen
padasjoen sai

astelee...

astelet menemään,
sillä paikoillaan ei
mikään pysy,
ei hetki, eikä
menneet,
sillä aika astelee,
meet mukana,
vaikka paikoillais
viruttelisit

auto...

jos ihmisellä ei olisi
autoa,
olisi
hän katsastamaton kulkija

suuret kuvat....

suuret kuvat eivät kauaksi näy,
sillä niitä maalasivat
huumorintajuttomat
vieraat

pieni päivä...

elämä on pieni päivä,
aamusta huomiseen,
tuonpuoleista eilispäivään,
ihan tätä
päivää
     elämällä on puolensa,
mut siellä on myös tietty
huolensa ja niistähän se
huomisensa kertyy

illastaa...

on helppoa elää viisaasti,
mutta
vaikeampaa on tulla
hyvinvoipaiseksi,
sellaiseksi, joka huomenta illastaa

päättäjä...

tulit päättäjäksi,
kun leikkasit kurkut
elämältä,
vierasmaalaisilta eläviltä,
mutta samalla hylkäsit isoäitisikin,
ne jotka sinulle äitisi soivat

ohimennen...

et voi ohimennen elää,
sillä jälkesi käyvät
edessäsi

perkeleet...

perkeleet ovat kuumia tunteita,
niitä ei suudellessa
huudella,
vaan sitten, kun on elämään sitoudettu

siivoaa...

eihän ihminen elämää
tee,
vaan sitä käyttää,
mut
huonosti jälkensä siivoaa

meet...

maailma on suuri,
mutta
kotisi omasi,
ei ihan omasi, mutta asut siellä,
toistaiseksi,
kunnes ulos meet

Mukana...

Kun olet kaikesta
Pois,
Olet mukana

Olet valoni...

Olet valoni,
Se tuikku,
Jonka kaikessa synkkyydessäni
Näen,
Et ole tuttuni,
Olet vain ihminen, joka tulee
Hädissä mieliini

Viisi päivää...

Elämässä on viisi päivää,
Ensimmäinen ja viimeinen,
Ne muut kolme ovat kuitenkin
Itse koettava

Kuutostie...

Kuutostie,
Se on
Elämäntie,
Minun ja monen muun

Kukkii..

Elämän syvimmässä,
Kukkii
Hyvyys,
Se mitä ei voi käsissä kantaa,
Sitä pitää
Levitellä ylt ympäriinsä,
siitä se kukkii

Valoitta rajavaaraan...

Neljäsataa kilsaa valottomalla
Autolla,
Pitkin kuutostietä,
Valoinaan vain rekka, joka edellä
Tietää valaisee
Sen lyhdyillä rajavaaran
Saavutin,
Istahin ja kiitin,
Kiitin sitä rekkaa,
Jossa latvian rekisterit,
Kiitän kuljettajaansa, vaikka emme tavanneet,
Hän tunsi hätäni ja vetoapua soi,
Sillä olihan helmikuun seitsemäs,
Keskiyö,eikä kuukaan loistanut,
Mut
Tähtöset salas tuikkivat

Naisten päivä..

Naisten päivä on
Elämän hyvä,
Sillä niin paljon nainen
Elämää huoltaen rakastaa,
Että
Itsensä usein unohtaa

kiitos...

kiitos on semmoinen sana,
että se mukavalta
tuntuu,
haluan sen useasti
tuntuvan

köyhä...

köyhällä on mahdollisuus,
jos vain
jaksaa enemmän,
köyhän lapsi joutuu tekemään
tuplaten sen minkä rikkaan
lapsen siloitettu elämä

kaikkein ankarinta on maahanmuuttajan
lapsella,
mutta jos hänkin seulasta selviää,
tie rikkauksiin
aukeaa

kellua...

sukelluksissa ei voi olla pitkään,
tulee kuplia,
jos liiaksi viihtyy,
mutta kelluminen on pidempiaikaista
huvia,
mutta sitä saa harrastaa vain sisävesillä,sillä
uimahalleissa ei
kellumisia hyvin silmin katsota

kypsä...

et ole viellä kypsä,
et jouda vainajaksi,
taputti
teurastaja sikaa ja
antoi tämän elää

kyllä elämä on nälkästä,
joskus on vaikeaa päästä
pälkähästä,
mutta
kypsyys aste auttoi
possu parkaa

Tervaskanto..

Sinä olet tervaskanto,
Saat minut helposti
Syttymään

Vieraat...

Putin käväisi
Padasjoella,
Näin ihan ite,
Kun hän käskynkkää
Trumbbin kanssa kävelivät
Padasjoentiellä.

Sitten heräsin,
Hiki oli kova,
Mutta onneksi oli unta

Edellisenä yönä samalla tiellä
Viiletteli itse
Mao ja sitä talutteli
Idi amin,
Olivat tulossa minua tapaamaan,
Silloin heräsin unestani todellisesta
Hikimerestä

Ensi yönä jätän unet ottamatta,
Sillä aavistelen,
Että
Stalin ja lenin,
Sekä hitler tulevat kylään ja
He ovat jo liikaa, mullekkin....

Orjan salarakas...

Olet orjan salarakas,
Hymyilet, kun hän pyytää,
Itket, kun sitä vaaditaan,
Mutta muuten olet
Ujo, etkä tilaa lehtiä,
Luet vain metroa,
Jonka joku oli pudottanut
Kadulle

Armahtaa..

Voisit armahtaa rakkautesi
Vapaaksi lentämän,
Mutta pelkäät sen jälleen
Syliisi putoavan,
Siksi suljet itsesi ja käyt
Jokapäiväiseen elämääsi

Tärkein ominaisuus.

Ihmisen tärkein ominaisuus on
Pysyä hengissä,
Siksi ei kannata
Liikoja irvistellä, vaan
Sulavasti hymyillä

Motkottaa...

Ihminen kasvaa penkissään,
Kuten kukkanenkin,
Kukan vanhemmat juurissa
Vahtia motkottaa,
Ihan samoin, kun äiti ja isä
Tuvassaan

Kompromissi...

Tiedät, että olet oikeassa,
Mutta se ei johda
Lopputulokseen,
Sinun täytyy sovitella
Kompromissi,
Jossa on osanen
Tietoas,
Olethan kuntapäättäjä

Kulkutaudit...

Kulkutaudit tappavat,

Muukalaisvihaan
kuolee
Viatonkin

Peiton kulma...

Kun teet minkä taidat,
Tuntos
Sinut mielihyvin
Yöpuulle peitottaa,
Muilla
Tyyny ain huonosti,
Peiton kulma vinosti

Seurahuoneet...

Viihdyt illoissa seurahuoneitten,
Nautit, mutta itket,
Sillä sinun täytyisi olla kotonais,
Vaimon ja lasten tykönäis,
Mutta
Illat seurapiirien hurmaa
Sut,
Otat lasillisen ja toisenkin,
Unohdat ja ilta seurahuoneen saa
Sinut omakseen

Kuntavaalit...

Kuntavaalit ovat
Lähidemokratiaa,
Jossa asiat tunnetaan,
Ne oikeinpäin suoristetaan ja
Valitut hyvin punnitaan

Sota...

Sota on järjen loppu,
Se on mielipuolten
Leikkiä,
Jossa inhimillisyys
Verestetään

iloinen itä-suomi....

iloinen itä-suomi,
sinne tänään
matkani vie,
sinne rajavaaran perukoille,
sus-rajan tuntumaan,
kultamaille rakkahimmille,
synnyinkulmille armahille

bussikuski..

bussikuski aikaisin aamulla,
myöhään illalla ja
pitkin päivää,
semmoinen on tuo
ammatti ajopuolen

siin hommassa pärjää pitkämieli,
linjakkaista ja täyskaistaisen
synnynnäiset,
sillä tuo homma
on sisäsyntyistä

   ovat
itsetuntoista ammatikuntaa,
vastarannakiisken joustamattomia,
jos linjoille poljetaan,
tilipussia pilkataan,
työolosuhteita sorsitaan,
siin helposti ei linjuri linjoilla
ajelekkaan

kukkapuska...

kukat ovat jo syntyessään
kauniita,
ne eivät ole lainkaan vihaisen
kieroja,
kuten
kukkapuskan
antajansa ottaja

kiviseinä...

rakkaus ei avaimia kaipaa,
se tulee
läpi kiviseinänkin jos
kohteensa
tapaa,
mut
niin se lähteekin,,
jos tunne tyhjää huonetta käyttää

kohtalo...

kohtalolla on katse,
joka poimii
tarvitsemansa,
se poimii surun ja ilon,
kuoleman sekä syntymän,
se
saattaa jättää jotkut,
muttei heitä hylkää,
sillä varmoilla saatavilla se ei pidä
kiirettä

lintu...

lintu ei ole kouluja käynyt,
mt
silti se osaa
kaiken mitä tarvitseekin,
se osaa laulaa kauniimmin,kuin
kenkään,
se osaa liidellä sulavasti
auringon laskuun,
sille merkitsee elämä kaikkea,
eikä se ihmisten lailla kaipaa
reppua selkäänsä

nyystölän ilta-yö

hiljaisuus heinäpellon reunassa,
tähtiloisteinen taivaankansi,
sivummalla
nyystölänlahden jääpeite
heijastaa kuulasta iltayötä,
josa hiljaisuuden rikkoo
pöllön kutsuhuudot parilleen
    kuuntelen kevään ääntä ja toivon
heidän onnistuvan löytävänsä
toisensa,
sillä olen rakentanut heille uuden
kodin,
se on petäjässä kotoni tyynemmällä sivulla

Pari...

Pari on kaksi
Rakastunutta,
Mies ja nainen,
Mutta muutkin käy,
Pari on enemmän,
Kun yksinkertaisuudet

Kuulottava...

Keväisen kevätpäivän ilta,
Ripaus narisevaa pakkasta,
Kuulottava taivaanranta,
Se minne aurinko painui,
Sitä ihastelen,
Ihastelen ja kiitän suurempaa tähteä
Jonka näen,
Että saan olla osanen tätä kauneutta

Sanoa...

On helppoa sanoa,
On helpompaa olla sanomatta,
Mutta
Vaikeaa on anteeksi pyytäminen,
Sitä mitä sanottiin tai jätetiin
Sanomatta

Kumarratko?

Toivot osaksesi kaikkea
Hyvää,mutta kuinka syvälle
Sille kumarrat?
Vai toivotko kaikkea ja heti,
Kumartumatta,
Kiittämättä?

Kaukana...

Elät kaukana tähdistä,
Niistä, jotka sinulle onnea tuovat,
   Elät kuun varjossa,
Joka tietäsi valaisee,
   Elät kaukana itsestäsi,
Siitä, joka sinua eniten tarvitsee

Muistot...

Muistot tulevat silloin tällöin
Mielenpäälle,
Ne ovat ajassa haalistuneet,
Toiset kultautuneet,
Mut
Ain niissä on elettyä elämää

Oloset...

Kissoilla ei lie nimipäiviä,
Tahikka muitakaan merkkipäiviä,vaan
Makoiluttelevia olosia
Sill
Niin rennosti mirrit
Hengailee

Itkukurkussa....

Ihminen ei voi jäädä
Velkaa,
Kun täältä lähtee,
Eikä hän myöskään saa
Varallisuuttaan mukaan,
Sillä
Kaikki velat ja varat
Kuolinpesä itkukurkussa jakaa

rakastin...

rakastin, kunnes lakastuin,
kuluin pois jota itkuni jatkoi 

tänään olen vain,
en tunne rakkauden vihaa,
en leikkiä laske

kevät..

talvi sulaa pois,
kevät saa otteen ja se minuakin
tansittaa,
minua
heikkopolvista
mopopoikaa

keväällä aina kasvan pituutta,
moponi kiihtyy silmissä

ilman kevättä ei minuakaan olisi,
ei hiirenkorvilla olevia lehtipuita,
voikukkakin makoilisi vaan

yleisessä saunassa...

yleisessä saunassa on viisi miestä,
minä ja neljä
muuta

muut laittoivat pukunsa hengariin,
minä
muovipussiin,
mut
minä otin kovimmat löylyt

tästä minä vähäväkinen nautin,
pukumiehet ovat
vähänahkaisia

eira.....

istun penkillä,
joka on tuotu
kaupungin varoilla
eiran kallioille,
jossa lokitkin on yläluokkaa

katson merelle,
mutta silmät kiinni,
kevät on tullut minuun

rikkaat varkaat...

rikkailla varkailla on komiat kulkupelit,
mutta
taskuvarkailla vikkelät jalat,
joita ei kengätään hankaa,
vaivaisluuta kutkuttele,
rikkailla varkailla on monta vaimoa,
muttei niin montaa,
kun martyyrilla, joka räjäytti
itsensä
helvetin porteilla.

elontupsut...

elämän laidun,
velkainen asunto,
pätkätyöllistetty ja
erotetu vanhemmuus,
siinä on laidun,
jossa ei elontupsut hyvin
voi

onnesi kukkii...

onnesi kukkii,
jos annat itsesi hymyillä,
jalokivien lailla hohtavasti,
keväthangilla hankisilla,
luonnonselillä luistavilla,
sinitaivaan alusmailla,
onnesi on sieltä kotoisin,
siksi se niin hohtavasti

suurruhtinas...

elät elämääsi,
jota et hallitse,
vaikka maksat laskusi,
sillä
olet suurruhtinaitten valittu,
maksava jäsen
 

totuudet...

elämä ei ole totuuksia,
vaan
todennäköisyyksiä,
joskus osuu,
joskus todennäköisemmin ei

kukittaa...

rakkauksia ei voi olla montaa,
sillä yhteen sydämmeen
ei enempää mahdu,
ihastua voi tuontuosta,
ystävystyäkin,
mutta
yksi rakkaus sydämmen
kukittaa

hävisit...

vaikka hävisit,
voitit enemmän

sinä yritit,
jos olisit luovuttanut,
olisit tyhjä

parsia...

jokapäivä ei tarvitse uutta
keksiä,
sillä vanhan parsimesessa
on
hohtonsa,
sillä se on jo kerran
opetellut toimeen tulemaan

mietin...

mietin monesti satoja asioita,
useimmiten turhia ja ihan
turhaan,
sillä kokoni sopii elämääni ja
siihen ei sovi sen enempää

Usvainen katu...

Usvainen katu täyttyy
Menijöistä,
Eilisen tulijoista,
Nyt kasvot ilmeettöminä,
On aamu lähellä seitsemää

Olen yksi heistä,
Muttemme morjestele

Siivellä....

Monissa hetkissä on hyviä puolia,
Niihin kannattaa
Takertua,
Huonot siivellä muutenkin

lähimmät uutiset...

jos ei olis uutisia,
tietäisin vain
lähimmät

mitä minä kaikenmaailman tiedoilla,
enhän voi
sinne mennäkkään

minulle merkitsee lähiympäristö
enemmän
   voi kunpa jokaiselle,
silloinhan ei kenenkään tarvitsisi
kaukaisia kuulla

kana ja dino....

kana on entinen dinosaurus,
mut
siitä on jo aikaa,
nyt ihminen on sen häkittänyt sen
ja
syö sen munineen,
mutta toisin oli
ennen

haalia...

kaikkea ei kannata haalia,
sillä jää
paras käyttämättä

arki...

maanantait herättävät todellisuuteen,
arjen pyhimpään,
joilla jokainen
elää

pyhäpäivinä ei edes
vaivatkaan valita,
ovat niin levollisia

nurkkasokea...

normaalisti tullaan ja mennään,
pian
ihminen nurkkasokeutuu,
paikoilleen
jähmettyy

poikkeammat tavallisuudesta
nostattavat
muutosvastarintaa,
olkoon se hyvästä tahi pahasta,
hantiin pannaan

aika on hyvä keittäjä,
se kypsyttää mielen, kun mielen,
kunnes taas
paikoilleen tasaantuu,
pikkuhiljaa
sokeutuu

kissa...

kissalla ei ole kiire,
mut
kohta on hiirellä,
joka
vipeltää mirrin ruokakupille

vierasmaalainen...

vierasmaalainen on ihme,
niin
ihme,
että häntä pidempään katsellaan ja
mieluusti
moititaan,
vaikka itseäänhän katselijan tulisi katsella ja
enempi
kohennella itseään

askeleet...

askeleilla ei olisi  merkitystä,
jos eivät jostain tulisi ja
jonnekkin menisi,
ne
ovat jotain jättäneet ja
jotain hakevat

baarissa...

baarissa on yksinäisten seurue,
puhetta tulee, muttei kukaan kuuntele,
sillä kaikki haluavat
puhua
yksinäisyytensä
pois

karpalosuo...

karpalosuolla ei meitä montaa
ole,
olen vain minä ja koirasein,
kurkipari ja ketun poikanen

suo tuoksuu pitkälle elämälle,
ikuisuudenkin taakse se vie,
äänet ovat pehmeitä,
sammalpeitto ei pidä meteliä,
jää vain jälki,
joka hetken kuluttua häipyy,
sillä suolla on salaisuudet,
eikä niitä voi jäljittää

unelmat...

unelmat asuvat arjessa,
mieltä miellyttävät,
vaikka arki hikeä lykkää

ilman unelmia ei arki sujuisi,
ne auttavat
jaksamaan,
hymymielin toivoa suoden

unelmat eivät toteudu,
onneksi,
sillä mitä sitten olis

Hermostuin...

Hermostuin ja rakastuin,
Kiivastuin ja ihastuin,
Olen minä,
Rakkauteni kehrää ja jyrähtelee,
Sitä on
Joskus
Vaikeaa ymmärtää,
Sillä se tulee tunteitten
Syvimmältä

Platinoi...

Hyvillämielin tehdyt ovat
Huomisenkin kestäviä ja aika
Platinoi ne kauniimmiksi

Yksinäinen...

Yksinäisen ihmisen ainoa
Seuralainen on
Hän itse,
Siksi hän vahvin
Kulussaan

Rajat....

Kaikessa on rajansa,
Mailla ja mannuilla,
Elämällä ja
Ajonopeuksilla,
Mutta
Yksi saa ilman rajoja olla,
Rakkaus

Suomenhevonen...

Meninpä sinne tai tänne,
Niin ain muistos mukanain seuraa,
Sinä
Suomenhevosein armain,
Jonka kanssa elämääni
Vartuin
      Lähdin aikuisuuteen,
Siinä viljavimmille laidunmaille,
Mut
Uskon sinunkin minut muistavan,
Sillä pitkän matkan yhdessä
Ravasimme

Värit..

Kirkkaat värit piristävät,
Siksi niistä ilomielet tykkää,
Murhemielet kartaa,
Synkkä on mustan mieli,
Mut
Rakkautta punainen kielii,
Siit sinisen lapset
Ruskehtavaa etsii,
Sillä keltainen ja ruskea
Satoa korjaa

Orvot..

Orvoilla on hyvät
Vanhemmat,
Sillä he eivät tuhoa
Lapsiaan,
Orvot kaipaavat vanhempiaan,
Tullakseen itse paremmiksi

Liiat sanat..

Liiat sanat tuhoavat
Sanomani,
Siksi olen hiljaa
Vierelläis ja
Kuulen enemmän

Pienet sanat...

Pienet sanat pitää
Sanoa,
Kuiskaten,
Huutaen ne eivät kuulu

Rautatieasema

Rautatieasema sykkii
Ihmisistä,
Tulevista ja menevistä,
Mutta ennenkaikkea siellä
Olevista,
Paperittomina karkotetuista,
Kerjäläiset hiljaisina,
Sillä sehän kuuluu ammatin
Etikkkaan.

Lenkkeilijät...

Tosiasiat ovat ikäviä,
Kivat asiat ovat
Kiellyttäjä,
Siksi ihmiset iltaisin
Lenkkeilevät

Vastakirja...

Elämä muuttui sinä päivänä,
Kun ihminen kauppaan astui,
Siihen loppui
Omavaraisuus,
Alkoi
     Vastakirjan vallankumous,
Joka nyt on
Luottokortin aikaa,
Eikä
Ihmisellä ole enää
Omaa sieluakaan

Tunnelma...

Amerikkalsinen ei mieltänsä
Pahoita,
Sen tekee ranskalainen,
Mutta tunnelmoiden.

Elämä on tunnelmaa,
Järki sitä ohjailee,
Jos
Viitsii

uudet...

elämä ei kulje aina isoäidin opein,
eikä rippikoulusäännöt pitkälle päde,
sillä
olemme aina uusia,
niinkuin isöäitikin aikoinaan,
rippikoulukin,
mut
nyt on
uudet uudet

luppoaikaa...

kun mieli nousee,
ryhti kohenee ja
hymy kasvoille
helähtää

toisinaan on toisinpäin,
mut
sehän on hymyn
luppoaikaa

ryypätä...

on mukavaa joskus ryypätä,
sillä tavalla kilistellä,
että tuntee
itsensä
aikaveikoksi,
mutta ei ole  kivaa
siitä selvitä

pesäpuu...

ihmisen alkuaioina ei ollu
paljon sääntöjä,
sillä liikennättä oli
vähän

ihmiset lisääntyivät ja
toisistaan vieraantuivat,
sisaruksetkin

tänään on pakko olla
säännöt,
sillä olemme kadottaneet
pesäpuumme

annoit tilaa...

olit maan hiljaisin,
katseesi soi aina toisille etuoikeuden,
ojensit
tilaasi lähimmille,
sinä kuuntelit, kuuntelit loppuun ja
vastasit, kun aikasi oli,
sinusta ei päivä harmaantunut,
sillä annoit tilaa
olemalla läsnä

onneton elämä...

elät elämää,
jota haluat toisille esittää,
esität onnellisuuttasi,
mutta
joka valhetta vain,
sinä esität
onnetonta elämääsi ja toivot,
että joku sen
huomaisi

luottamus...

luottamus on
se kivijalka jonka päälle
voi rakentaa
kaiken,
    rakkauden kodin,
työn ja kaiken muun

saastuttaja...

päivät öitä seuraavat,
kunnes toisensa tavoittavat,
    illalla,
silloin on aikaa yhteiselle
iltapalalle

luonto on mutkaton,
luonto antaa tilaa,
jos sitä on

naurettavin luonnonsuojelija
lentelee lentokoneilla ja autoilla,
kun vois kävellä,
haalia elämänsä lähelleen,
söisi lähiruokaa,
mut
nyt
tämä keijukukka
eniten saastuttaa

Nuttu niskaan...

Ei ihmisen tarvitse
Itseään kummempi olla,
Nuttu niskaan vaan ja menoks

Synnyin...

Synnyin silmät elämää huutaen,
Nyt ujona kulmia kiertelen,
Sillä
Maailma on suurille tehty,
Eikä minulla ole muutakuin,
Avoin itseni

Ajatus...

Ajatus on siemen,
Joskus ihan toivoton,
Jolloinkin elämän kohtalokkain

Äitien silmät...

Maailman kauneimmat silmät
Ovat
Äideillä,
Niissä loistaa rakkaus ja sielun
Hyvyys,
Eivätkä ne sammu
Koskaan

Padasjoki...

Padasjoki on pien
Paikka,
Pellon kuppeessa oleva
Entisen nelostien
Pääkaupunki
Siellä on varttununeet monet
Ajat,
Historiat ja kellon tikittämät.
   Nuijasotakin siellä
Taputeltiin,
Veripelloiksi niitettiin,
Mut yhä on pääkaupunki
Voimissaan,
Se on tätänykyä
Päijänteen helmen pääkaupunki,
Siks
Tuu
Volomottamaan

Kuolema...

Kuolemassa on kuulemma
Pehmyt
Olo,
Näin kertoi
Siellä käynyt.

Siellä voi käydä ja takaisin
Tulla,
Jos
Oikeat avaimet oviin,
Normi avaimilla ei ovet
Aukene.

Rakentaa....

Ihminen rakentaa koko
Elämänsä,
Itseään,
Toiset ostavat valmiin paketin,
Mutta
Pakkaskeleillä palentuvat

Hyvän syy....

Hyvä on aina miellyttävämpää,
Kun
Paha,
Mutta on hyvän vika,
Kun se antaa pahalle valtaa,
Sillä pahuus syntyy
Hyvän toimettomuudesta

Kredit....

Askeleittakkin elämässä
Pärjää,
Senkun laskettelee vain
Toisten tekemillä,
Mutta
Kun lopussa ynnätään
Saldoa,
Voipi olla kuivakas
Kredit

Into...

Uupunut päivä,
Vaikka vastahan tulin,
Heräsin ja silmäni aukaisin.

Into,
Sillä päivä aukeaa,
Innolla

Jokaisesta asiaal täyttyy
Tonkia,etsiä
Intoa,
Sillä silmut aukeaa

Kivut....

Kaikilla kivuilla ei ole
Alkujuurta,
Niillä on pintahaavat, jotka
Arkipäivät kivuttavat

Kivun voi poistaa,
Sanomalla
Hellurei tahikka ihan vaan
Laastaroimalla,
Mutta
Arkipäivän suolaa niihin ei saa
Ripotella

Syvä joki...

Elämä on syvä joki,
Pauhaava koski,
Joka tyynenä järvenselkään
Asettuu,
Josssa  onkimies ahventa narraa
Elämä on lätäkkö,
Sateen loputtua pinnaton

Epärehellinen...

Epärehellinen onkin
Rehellisin,
Sillä hällä aikeet
Aidoimmat

Tarjoilla...

Paraskaan ei ole kyllin
Hyvää,
Jos
Sitä ei hymyllä
Tarjoilla

mielen päällä...

hienosti heräsin,
ei mikään
kolottonut,
ei mielenpäälläkään
lastia ollut

joskus tunnin tirsat
paikallaan,
joskus ei
yökään riitä,
joskus uni ei unta laisinkaan

hullu...

hullu on hauska,
häntä ei surut surututa,
hällä ei mieli mitättömästä
hymähtele,
sillä
hän
on luomakunnan tervein

totta vie...

kukaan ei alentako toista,
ei vaikka
herra ois,
semmoinen herra, joka itsensä ylentänyt
totta vie

Hyljätyn katse...

On ihan sama mitä maailmaan
Huudat,
Et vastausta saa,
Saat osaksesi vain ivan pilkkaa,
Hyljätyn hilhaista katsetta

Uskollisin ystävä...

Elät itsesi kanssa,
Mutta meet muitten mukana,
Juokset joukon jatkona ja
Hylkäsit itsesi

Nuolet haavojasi,
Joukot ovat menneet,
Mutta
Uskollisin ystäväsi jäi,
Sinä

Tyytyy...

Elämässä voisi suuriakin
Tehdä,
Niin suuria, että mieli hyvänä ois,
Mut heikko on ihmismieli,
Pienempiin tyytyy ain

Suvisaaristo..

Kampin terminaali,
Työmaani kääntöpaikka,
Toinen espoon
Suvisaaristo,
Tuo kauneuden viimoinen pysäkki
Läpi länsiväylän sinne ajan,
Ohitan monen ajan,
Historian syvemmän

Kohtalo...

Kohtalolla on aikaa jokaiselle,
Synnyit sillä,
Lähdetkin,
Sillähällä
On aikaa sulle

Rehellinen valhe...

Ihminen ei voi olla mitään
Enempää,
Kuin
Olemalla rehellinen
Valheessaankin

Uskovaisen totuus..

Mikään ei ole niin totta,
Jonka uskovainen sanoo,
Mut
Sille ei pidä nauroo,
Sillä tunteellahan hän niin
Vannoo

Vaatteet...

Vaihtelin vaatteita,
Kuljin niillä matkojain,
Menin pyhistä arkisiin,
Juhlista hautajaisiin,
Kunnes oli aika vaihtaa
Asua,
Menin saunaan,
Sinne omillain

Matkat...

Ihminen kulkee matkansa,
Sen omansa,
Mutta usein hän
Toisen kaverina,
Usein monenkin

Kuivuneet kyyneleet...

Kuivuneet kyyneleet
Koristavat eläväisiä silmiäis,
Niissä loistaa
Eletyn elämän maa,
Se maa,
Jolla on silmäsi komia
Katse

Kurja....

Kurjaa ei kukaan syliin ota,
Sillä
Monelle tautinenhan tuo,
Vaikka on
Tutun näköinen,
Usean tuntema
Ja
Jokaisen
Lähimmäinen

hetket...

hetket ovat ajan
päällimmäisä,
hetkiä,
joita voit kosketella,
mutta aikaa et saa
itsellesi

lahja...

jokainen päivä ovat
varattuja elämällesi,
yötkin

joskus harmittaa,
toisinaan enemmänkin,
mutta
ajattele,
että elämäsi on
lahja