uravalinta...

muurahaisilla ja maanviljelijöillä
on
onnistunut uravalinta,
sillä
kummatkin
talvet makoilevat

rakkaus...

rakkautta et voi tilaten ostaa,
sen saat vain hyvällä tuurilla,
mutta
siihenkin joudut melkoisesti
itseäsi työstämään,
voit epäonnistuakkin,
mutta sittenhän tiedätkin
mitä on rakkaus ja ja paljonko se tarvitsee
huolenpitoa

auraavat...

toiset ihmiset etuilevat,
mutta anna heidän
mennä vaan,
sillä
sullehan he tietä
auraavat

eleskellä...

elämässä ei tarvitse aina olla
suunapäänä,
välillä on hyvä vain
kuulostella,
huovaten
eleskellä,
rauhassa rakastella ja
kissanpoikia silitellä

Arotuulet...

Arotuulet eivät
Soilla puhaltele,
Sillä
Siellä henkii suopursut,
Jotka juttelevat
Karpaloille,
Jotka siitä punoittuvat,
Mut
Kurkipariskunnalle
Hymyilevät

Tuskastun...

Tuskastun helposti,
Kun en saa
Itsestäni enempää
Irti
Lauhdun,
Kun voimani tasoittunat ja kuulen,
Kuinka satakieli laulaa,
Vaikka on tulipalopakkaset

Elävä ihminen...

Elävän ihmisen elämä on
Käänteitä
Täynnä

Kalastaja...

Yksinäinen kalastaja kokee
Pyydyksiään,
Hän ei ääntä pitele,
Vaan tyytyy ahdin tarjoamiin,
Yksinäinen kalastaja tuntee
Luonnon mahdin,
Siksi hän tyytyy sen tarjoamiin

Yönnäkevät...

Ihmisellä on kaksi silmää,
Kuten
Monilla muillakin,
Mutta kissalla ne ovat myös
Yönnäkevät

Salaisuus...

Kukaan ei jaksa laskea
Askeleitaan,
Joita on ottanut,
Mutta
Kannattais,
Sillä niissä piilee salaisuus

Kovin ihminen...

Kovinkin ihminen kutiaa,
Hän myös vilusta vapisee,
Rakkaudesta sulaa,
Kovinkin ihminen
On
Vain
Hetki

Hyväntekijä...

Hyväntekijöille jää usein luu käteen,
Mutta
Tekonsa hyvää mieltä kylvää,
Ja se luukin
Tekee
Naapurin koirasta
Ystävän

Syrjäkyläläiset...

Kaikki syrjäkyläiset kokoontuvat
Senaatintorille,
Sinne suuren valkoisen kirkon
Rappusille,
Jossa pitävät ilojaan,
Herraakohan he kiittävät?
     Kovin ovat tokkuraisia,
Kaljatölkit käsissään huutavat jotain
Ymmärtämätöntä,
     On vappu,
Siitäköhän kaikki johtuu?

Hauskat ihmiset...

Mukavat ihmiset ovat
Hauskoja,
Mutta ei heidän kanssaan voi
Mennä
Pilkille,
Kalatkin heistä tykkää

jalostuu..

ihminen matkii,
toista kiivaasti latkii,
itseensä melkopaljosti toista purkaa,
siten ihminen
menestyy,
mutta huonosti jalostuu

hymyää...

vappuna saa nauraa,
sielunpohjasta syvimmästä,
sillä
naurulla hyvämiel
herkästi
hymyää

media...

jos mediaa ei ois,
silloin sumumiehet hyvin
vois

kommunismi ja porvarismi...

kommunismi ja porvarismi,
siinä
parivaljakko,
joka vapautta
kahlitsee

kulkijat...

kävelet vailla saattajaa,
sillä tunnet
seudut,
täällähän asuu vain
kulkijat

osallisten juhlapäivä...

vapussa hymyilevät
osalliset,
opiskelijat ja tekijät,
isovanhemmat ja lapsenlapset, ettämyös
tämänhetken vastuunkantajat,
joutenoleilijat....
   vappu on
osallisten juhlapäivä

isänmaan tekijä...

duunarin elämä on
työtä,
sitä samaa, jota nälkä alunalkaenkin
opetti tekemään,
nyt
työmaan osoite on
herrahissin ylimmässä,
bussikuskina tahi sairaanhitajana,
duunari luo turvallisuutta
poliisina ja rajavartijana ja
monessa muussa jokapäiväisessä
     duunari,
     hän on
isänmaan tekijä

duunarin juhlapäivä...

duunarin juhlapäivänä
on hyvä miettiä

   nälkä,
onko viel?

tänään ei rakot ojankaivajan,
tänään
toisenmoiset kolotkset,
vastuut ja suuremmat
tänään
duunarilla on vastuunaan enemmänkin, kuin perheensä,
tänään
hänen nälkänsä on suurempi, kuin alkujaan,
sillä olemmehan
saaneet ihmisoikeudet

orja...

orja on vanhan duunarin
nimi,
orja,
jolla ei nimeäkään,
mutta duunarilla selainen on,
mut
ristiäiset ovat olleet hankalat,
siksi
ahne on ristijä viel

aamupäivän lapsi...

yössä ei ole varjoja,
ellet käännä kuutamolle selkääsi,
    yössä ei ole ääniä,
    ellet kuuntelisi itseäsi,
sinä aamupäivän lapsi,
olet eksynyt

tehdä...

ei ihmisen aina tarvitse
hyvää tehdä,
eikä pahojaan,
joskus on ihan kiva olla tekemättä
mitään

vanhus...

vanhus kävelee
puistossa,
hän ja elämä
    iso aika huokuu hänestä,
silmänsä timantteina säteilevät,
ne on elämällä hiotut,
olemuksensa on hauras,
askeleet lyhyet,
mutta hänhän on kiireen jättänyt

ovet...

eiliseen voit aina palata,
jollet ole lukinnut
    ovia,
eilinen on huomisesi,
ellet ole lukituttanut
   ovia

illat...

elämässä on iltoja,
jolloin tähdetkin nukkuvat,
iltoja,
jolloin kaikki eiliset valvovat kanssasi,
ne illat
antavat sinulle ajat takaisin,
ne,
joiden ohi kuljit

Tähellisempää...

Joskus naurattaa,
Vaikken sitä ole opetellutkaan,
Se tulee ihan hihasta kun sillepäälle satun.
Nauru herkiää,
Kun tarpeeksi olen hetkutellut,
Sitten oon vain muinamiehinä ja
Saatan vaikka ruveta itkemään,
Mutta
Siihen tarvitaan jotain
Tähellisempää

Hetket...

Kaikilla hetkillä on
Isoäiti ja vanhemmat vävypojat,
Jos ei oo,
Et oo pysähtynyt hetkelläs

Kevytrakenteinen...

Luontoäitee loi ihmisestä
Kevytrakenteisen
Nautiskelijan
Hän toivoi,
Että ihminen sopeutuisi elämään
Sopusoinnussa luonnon kanssa.

Luontoäitee on monesti surullinen,
Sillä
Ihminen syö itsensä
Liian tukevaksi,
Sellaisesi,
Ettei sitä ympäristö kestä

Ensimmäinen päivä...

Maailman ensimmäisenä
Päivänä kaikki oli uutta,
Sitten päiviin tottui ja
Ne rupesivat kalenteriin sopimaan

Rautanaulat...

Ajatus on välähdys,
Se on täynnä intoa,
Kunnes
Sammuu,
Sillä ajatus ei tykkää
Rautanauloista

toisten töillä...

Jos ihmisen ei tarvitsisi tehdä
Töitä,
Mitä hänen tarvitsisi?
   Toiset voivat elää toisten töillä,
Onkohan se
Mukavaa?

Vierastan...

Jos meen itsestäni liiaksi pois,
Vierastan,
Hieman voin kurkistella
Maailmaa,
Mutta oveni täytyy vähäsen olla
Raollaan

Mukavuutta...

En voi tuntea kaikkea,
Mutta tunnen niiden läheisyydessä
Mukavuutta ja ehkäpä siksi en
Sen enempää haluakkaan

Vieras puolue...

Ei kaikki uudistukset ole
Pahasta,
Vaikka
Niitä tekee vierastava puolue,
Usein on parempikin,
Että
Se tekee sen,
Mihin omat kynnet eivät
Alistu

Kunnanherrat....

Kunnanherrat ovat
Yksinäistä väkeä,
Heitä vaivaa tietokonekatkokset,
Ne katkokset,
Joita tuntevat veronmaksajat,
He jotka ovat heidän
        työnantajiaan

Huulipyöreä...

Viisas on entinen
Tyhmä,
Semmoinen huulipyöreä ihmettelijä,
Kunnes päätti ottaa
Asioista selvää

tunnustelet...

tunnustelet ennenkuin esittelet itsesi,
niin tekivät
sinun ensimmisetkin,
siksi sinulla on tilaisuus

ihminen on täynnä perinteitä,
ensimmäisillä ihmisillä
oli kaikki
edessä

jatkat perinnettä,
josvain
tunnustelet ennenkuin meet

ihminen on asukas...

ihminen on asukas,
pellonviljelijä ja moottoripyöräilijä,
mutta myös
kävelijä ja auton ohjastelija

ihminen asui alkujaan vedessä,
sielt kuivalle maalle ja suoraan
ensimmäiseen petäjän latvuksiin
kiipes

aika kului ja nelijalkaisesta kahdelle
ryhtyi,
pirtua joi ja tiineesti lisääntyi,
tappoi maahanmuuttajat,
sekä
muut pörriäiset
nyt
siis
nelitahtisella ajelee

kuntaliitokset...

jos et yksin pärjää,
ota kaverikses
semmoinen,
jotta
yhdessä jaksatte

yksin on hankalampaa,
kaksinkin,
mutta ainahan kaikki
on
puoliksi

kuntaliitoksia aattelin,
niillä
on
etunsa,
kun vaivat eivät paikkaamalla
parane

pienen kunnan päättäjt...

pienen kunnan ongelma
on
sen
päättäjät

päättäjät ovat sisäsyntyisiä
peräkammarinpoikia,
jotka eivät verhoja
raota

vapussa on tunnelmaa...

vapussa on tunnelmaa,
varsinkin
aamuyön pikkutunneilla,
kun yrjö lentää ja
jalkineet puuttuvat,
kuset housuissa
naitattaskin

olen silminnäkijä,
onneksi on viimeinen vuoro

tavallinen ihminen..

tavallisella ihmisellä ei ole paljoa,
on vain itsensä,
jossa on koko
suvun perimä,
siksi
tavallinen ihminen on
ihmiskunnan
parasta

Vitsi...

Vitsi naurattaa,
Kunhan  juttu aukeaa,
Mut toisinaan
Nauretaan muuten vaan

Kevätpuronen....

Kevätpuronen lurittelee hiljalleen,
Sillä ei ole kiire koskeksi,
Onhan vasta kevään säteet
Heräneet,
Mutta viikon päästä,
Puronen koskeksi yltyy,
Sillä silloinhan
Talvi kesäksi vaihtuu

Kiitos...

Kiitos on
Kohtelias sana,
Kunpa oppisimme
Käytöstavoille

Uskovaiset...

Uskovaiset ovat ahdistavaa
Porukkaa,
Vaaleissakin äänestivät jo
Valmiiksi
Vainajaa

Sielu...

Sielu on jokaisella,
Toisilla tosi hapan,
Joillakin vetelä,
Mutta useimmilla semmoinen,
Että
Sillä pärjää jokapäiväisessä
Elämässä

Alemmuuden tunne

Alemmuuden tunne on kainon
Tauti,
Minä kärsin siitä aikanaan,
Kunnes
Vahvistuin,
Sanoin kovan sanan ja hyppäsin
Rattaille,
Mä ylenin heti

Nuorena miehenä...

Nuorena miehenä kävin
Kuussa,
Minä olin se, joka siellä ensin käveli,
Eikä
Se amsgström, sillä se
Juopotteli koko reissun ja
Makoili
Sängyn alla

Halu...

Jos ihmiseltä puuttuu
Halut,
Huomisen halut,
Niin silloin on lahkeet kaposet

Haluista ihminen elää,
Siitä synnytäänkin,
Mutta toisten toimesta

Möhkäle...

Ihmisen sisältöä ei voi
Samoin todeta,
Kuin kaupasta ostetusta purnukasta,
Sillä
Ihminen ei ole
Tyhjiöpakkaus, vaan elämän
Möhkäle

Kuuskyt vuottani...

Kahdenkymmenen minuutin päästä
Lähden linjalle,
Iloisia kulkijoita kuskaamaan

Saman ajan kuluttua aika on myös
Muuttunut,
Senverran vanhemmaksi

Pienet ajat ovat joskus pitkiä,
Mutta mihin on mun
Kuuskyt vuottani
Tupsahtanut?

Ilossa ryömii...

Vappuna kaikki ovat
Iloisia opiskelijoita,
Ahkeria duunareita ja
Herrasväkikin pappia myöten
Ilossa ryömii

Kantapää..

Kantapäässä on enemmän
Tuntoja,
Kun
Pääkopassa

Mustilaisnainen...

Nuorena olin komia mies,
Niin ainakin sanoi
Rosita,
Tuo
Mustilaisnainen povatessaan
Hyvät elämät siunas,
Rahakasta rakkautta ja vähän
Vaivoja

Mut ei rositan povaukset
Osuneet kohilleen,
Nurinniskoin oon
Kellistynyt

Pitkästyy...

Ihminen ain odottaa
Ihmettä tahi muuten mukavaa
Tapahtuvaksi,
Jos ei
Tapahdu,
Hän
Pitkästyy ja siitäkin syyttää
Elinkeinoelämää

hampaaton suu...

hampaattoman suusta totuus
kuuluu,
siis lasten,
muut
puhuvat lämpimikseen

tekohammasporukkassa on joitakin
rehellisiä ilmaisijoita,
mutta
heidän pitäs laittaa
hampaat jutustelun ajaksi takataskuun

kutittaa..

jos ihmistä yletaikaa
kutittaa,
hän on elon voimissaan,
jos
ei miltään missään tunnu,
on loppu
lähellä

uustulijat...

helsinki ei sammu,
sillä,
se on täyttynyt
maaseudun karaistuneista uustulijoista,
jotka juhannuksena
menevät mökeilleen,
sieltä mistä
tulivatkin

Aikansa...

Kaikki elää aikansa,
Unelmatkin,
Kun ne aikanaan todeksi muuttuvat,
Tahi
Pettymykseksi vääntyvät,
Ne ovat eläneet,
Aikansa

Senvaankun....

Elämä on mahdollisuuksia
Täynnä,
Senkun vain ottaa,
Jos entiset vaivauttaa

Jos sulta loppuu
Työ,
Älä hanskoja hukkaan lyö,
Sillä
Niille löytyy jokin toinen työ

Elämä on mahdollisuuksia
Täynnä,
Senvaankun,
Otat ja meet

Pyrit...

Pyrit paljoon,
Pääsit enempään,
Huomaamattasi
hylkäsit
Läheisesi,
Aikasi ei enää riittänyt
Vähempään

Asiantuntijat....

Harva tuntee itseään,
Viellä harvempi
Toistaan,
Mut miksi ihmeessä he ovat
Elämän asiantuntijoita?

Toiset...

Toiset ovat tekevinään,
       Toiset tekevät,
Ne toiset ovat ensimisinä vaatimaan etuuksia.
        Ne
Toiset tyytyvät tekemisiinsä

Brimitiivinen....

Menettelet kaavojen mukaan,
Et mielesi johdattamana,
Näin sinut on opetettu
        Oletkuin
Koira,
Koira, jolle herää herkässä vaiheessa
Brimitiivinen tunne ja se tunne
On vaarallinen

Salat...

Hiljainen ihminen on
Saloja täys,
Vilkkaammalta kaikki
Ohi suun

Arka ja varovainen,
Kiharatukkainen

Avoin pellavapää,
Nahkapää tai ihan
Permis vaan,
Heillä ei huolen häivää,
Sillä nurkissa vetää ain

tuulet...

pilvillä ei ole etukäteissuunnitelmaa,
niillä ei ole edes budjettia, eikä mitään
muutakaan
kuvitelmaa,
ne vain
tulevat ja menevät
     tuulien mukaan

ihmistäkin sillointällöin
    tuulet ohjaavat,
ne mielen   tuulet,
mut
ennenpitkää järki koputtaa

aidoin...

ihmiset mieluusti koristelevat
itsensä,
mutta
kaunein ihminen on
aidoin

ihmisen täytyy komistella itsensä,
sillä
niin tekopyhä hän on,
hänen täytyy sirotella
kiillokkeen hyväntuoksuisia
itseensä,
jotta äkkipikaa ei huomaa
kelvotonta
ruotoa

mutta aito ihminen on
komea,
semmoisen kun tapaa,
kannattaa olla kateellinen ja
ottaa pikkuvinkkejä silt istumalta

ääretön...

jos poraisin maahan reijän,
terä ei koskaan tulisi toiselta puolen
ulos,
sama juttu on ylöspäin,
niin pitkää keppiä ei ole,
jotta se töksähtäs
kattoon

en mittaile sen enempää,
ainostaan sen verran,
että katson sovinko
uuteen sänkyyni,
sillä oon pitkä

hullun käsissä...

valta on usein
heikoissa käsissä,
käsissä,
jotka tarvitsevat toisten käsiä

ei hitler tosi hullu ollut,
hänhän vain vapautti itsensä

valta tarvitsee tukijoita,
tukijoita,
joilta ei kysytä:
kuinka voit!

tolloja...

ihminen on keskipiste,
jos hällä
on
tolloja vierellään

ääniä.......

kun ei suututa, eikä
hymyilytä,silloin on
tyyniolo,
    se olotila,
jolloin ollan vaan,
kuunnellaan radiota ja veltoimmat
ihan vaan
ääniä

vappu ja ilmapallo...

vappu on ilmapallo,
puhe ja tippaleipä,
räntäsateista värjöttelyä,
työväenlauluja,
joita poroporvarit silmät vetisinä
veisaavat

ilman vappua ei teekkarikaan
ihmiseksi opi

tasatahtiin..

hymyssä on
    toivoa,
kuntaas
itku
    helpottaa,
niitä sois käytettävän
tasatahtiin

kulkijat..

ihminen on yksi
elämän kulkija,
toimen on joku tuntematon hyönteinen
tahi
lintu,
lehtipuu tai
päivänkakkara

kaikki olemme elämämme kulkijoita,
tulimme tänne,
lähdemme,
elämä jää,
meistkin juuret

en opiskellut...

en kerinnyt paljon opiskelemaan,
sillä minun  pitä nähdä
kaikki

olen nähnyt

missään koulussa en olisi
näin  paljon sivuja
käännellyt

Halajan...

Osaan itkeä ja nauraa,
Taidan myös
Muut
Tunteet,
Siksi minusta elämäni tuntuu
Huomisen mukavalta,
Halajan niitä hetkiä,
Joissa saan elää,
Kaikilla aisteillani
Huomisen ovea raottaa

Työvuoro...

Työvuoro,
Jolla ei ole silminnäkijöitä on
Yksinäistä

Bussikuski on arkinen nimi,
Arkisempi,
Kun toimiston ikkunasta kurkkiva
Päivänsäde

Bussikuski ohjaa aina dösäänsä
Oikeinta kaistaa pitkin,
Muut ovat ohitusteitä,
Jotka johtavat
Päivänsäteen pysäkille

Papit..

Maailmassa on monta pappia,
Hyviä ja keskenkäyneitä,
Sillä he
Ovat
Alkujaan
Ihmisiä

Aito...

Alkujaan ihminen oli
Aito,
Sitten tuli kaikenmaailman
Tavat ja uskomukset,
Papit ja niiden pikkuvelhot,
Siksi ihminen muuttui
Harmaaksi

Syntyy...

Ihminen harvoin syntyy
Hymy huulillaan,
Se hän oppii,
Jos hyvin
Käy

Muoviraha...

Kierrät markettia myötäpäivään,
Sillä niin kauppiaasi haluaa,
Koskettelet tuotteita, joita et
Tarvitse,
Mutta,
Ehkäpä sittenkin...

Meet kassan kautta,
Ethän ole varas,
Maksat,
Muttet tiedä paljonko maksoit,
Sillä
Sinulla on
Muovirahaa, joka ei kyseenalaista
Tarpeitasi,
Sillä kate kumartaen niiaaa....

Maailman ääriin...

Voisit mennä maailman
Ääriin,
Mutta
Yksinäisyytesi tekisi sinulle
Ahtaan kodin,
Sisustaisi sinut ikävällä,
Etkä voisi katsoa valoisasti
Huomistas

Hyväksikäytetty..

Mietit syitä syviä,
Kaivelet itsesi tyhjäksi,
Muttet  löydä vastausta murheeseesi,
   Sillä
Olet uhri,
Hyväksikäytetty

Ikuinen kesä...

Ikuinen kesä tympii,
Kevättä sietäisin loputtomiin,
Mutta syksyllä
Onnesta unelmoin,
Joita kohti talvella hiihtelen...

Synnyttäjä...

Ihmisellä on joku tuttu,
Isä tai äiti,
Sisko tai sen veli,
Kukaan ei ole tyhjästä
Puhallettu,
Sillä veronmaksukykyisellä ihmisellä
On aina
Synnyttäjänsä

Kiristä...

Joskus tuntuu, kuin olisi
Joku toinen päivä,
Se päivä,
Jolloin tunnelmat ovat
Mieluisia
    Nyt just siltä tuntuu,
    Mutta se johtuu siitä,
    Ettei mistään kiristä

takinkääntäjä...

ihminen unohtuu,
jos vaihtaa
nuttuaan usein,
   kävelee poispäin,
eikä
liho enempää,
   semmoinen ihminen on moni
politiikko,
ihminen,
joilla on häilyvä mieli

irtolainen...

ihmisen täytyy jossain
asua,
mutta
irtolaisen ei

irtolainen ,
syvä

ihminen on kirjoissa ja
kansissa,
irtolainen vain
pahvilaatikoissa

veltostuis..

elämä ei ole yhtä
hymyä,
sillä
siinähän suupielet
veltostuis

kunnan yhteinen kassa...

kunnan yhteinen kassa,
siitä toiselle annetaan,

toiselta poisotetaan,
se on yhteinen
menoerä

vastakkain nuoret ja
entiset nuoret,
kumpaakohan se kassa
enemmän
tykästyy

itu...

kukaan ei ole väärässä,
toisilla vain on ajankohtaan
sopivampi mielipide,
jolla on pidempi jatkovarsi

jokaisessa ajatuksessa on
itu,
toiset vaan itävät tuottavammin,
mutta sitä
huonommin itävää ajatusta ei
kannata hylätä,
vaan
säilyttää
pahanpäivän varalle

leskenlehti...

leskenlehti hymyilee
tienposkessa,
se tanssii kevään ensimmäisen
perhosen kanssa

pieni puro solisee
vierellään,
siinä koskea laskee
kevään ensimmäinen
sammakko,
kurnau ja
västäräkkiäkin naurattaa,
sillä
kaikenlisäksi nyt on
vappu

rintamat...

sota tarvitsee
    rintamia,
jos ne puuttuvat,
puuttuvat
sodatkin
 

sota...

sota on
järjetöntä,
sitä ei johdeta järjellä,
sitä hallitsevat
tuhon siemenet

yhteinen kansakunta...

yhtenäinen kansakunta,
    syntyy
luottamuksesta,
yhteinen kansakunta
ei synny  vahingossa,
vaan se on
     taottu
eletystä elämästä

veteraanit...

veteraanit,
meidän kaikkien esivanhemmat,
vaikkeivat
kaikki
sukuakaan,
veteraanit,
kiitos!

huominen...

jokaisen täytyy huomiseen
luottaa,
sillä
muutenhan kaikki eletyt
turhaan lie

sattumaa...

uusi ihminen hymyilee
mielellään,
kauan ollut
vaivasta

kevään ensimmäisestä
leskenlehdestä
ilostuu,
syksyn viimeisestä
lakastuu

on aika tulla,
vaikka sattumaaahan tuo,
lähdöstä joitakin enteitä lie,
mut
sattumasta vain

vappu...

vappu on ilonpäivän juhlaa,
siinä
on polvi notkeana
teekkarilla,
silloin neliveto duunarilla,
silloin ikäneidotkin
simasta hihittää,
mut
mullapa ilo seurailla
vaan

herranenkeli...

kyllä herranenkeliä kenkuttaa,
sillä
duunarin pennusta
kasvoi maan viisastuntija,
nyt se
herranhatussa heiluu,
pois arvon
enkeliltä vei

hengähtää...

kaikki tuulet eivät myrskyä,
suvituulet
lempeämmin,
myrskymiellä taivas huojuu,
niiden jälkeen on hetken
tyven
hengähtää

kukoistaa...

ihminen kukoistaa hetken,
jos
sitäkään,
mutta
kaninpoika  koko elämänsä ajan,
sillä
sitä kaikenmaailman ketut
halajaa

Puolet..

Puolet vain on
Totta,
Toinenpuolisko,
Mitälie,
Eikä se totuuskaan aina
Mitään lie

Perstuntumalla...

Vasen silmä katselee
Oikeata tien reunaa,
Oikea sitä oikeaa

Päätä jomottaa,
Se joutuu ratkomaan silmien
Havaintoja

Vanhemmat kuskit ajelevat
Perstuntumalla,
Heillä tieto tulee
Selkäytimestä

Viimeinen sana...

Mikään ei ole viimeinen sana,
Kaikki sanat ovat hetkessä
Eletty,
Kaikki päätökset eivät pitkälle
Ylety,
Sillä huominen on
Yön takana

Hautausmaat...

Hautausmailla on tunnelmaa,
Siellä ei ole
Ikärasismia,
Siellä ollaan
Rintarinnan

Virkistysmatka....

Elämä alkaa aamusta,
Se elämän ensimmäinen aamu oli
Ihmiselle
Virkistysmatka tulevaisuuteen,
Jota
Eletään nyt

Tyyni olo....

Joskus on tyyni olo,
Semmoinen suvinen iltapäivä,
Jolloin on
Kiva istua iltaa ja antaa nuotion
Puhella illan hämyssä
     Semmoinen olo on
Justiinsa,
Vaikka pakkasta on toistakymmentä,
Mutta nytkin nuotio
Puhelee pakkassäässä

Salamat...

Salamat syksyllä yskii,
Rajuilmoina myrskymiellä,
Sillä
Suvi ruskaan vaihtui
Ja
Pian lumipeite kankaat
Peitottaa

Maistunut...

Ihmisen ei kannata
Tyytyä
Itselle kelpaamattomaan,
Sillä eihän se ole
Elämällekkään
Maistunut

vaikeroi...

ihmistä kannattaa kuunnella,
sillä
ei hän joka tavua valehtele,
ei ainakaan sellainen ihminen,
joka
hädässään
vaikeroi

tori...

tori,
siellä
lähituotantoa aamutuimaan,
siellä
tarjolla aamuraikkautta
lähikulmien,
tori,
elämän tuoreinta

sisäilmaongelmat...

sisäilmaongelmat sairastuttavat
ihmisiä,
koulut ja muut,
siellä viattomat ihmiset
altistuvat
myrkyille 
kuoleman suun

juuret...

elämällä on juurensa,
kuten
ruisleivälläkin
    ilman juuria,
    ei kellään tuuria,
    vaan
    pelkkiä muureja

vappu...

vappu saa iloiseksi,
silloin alkaa
kesä,
silloin duunari ja herra
yhdessä
syö,
silloin
leskenlehtikin ensin
ehtii

vastata...

jos ei ole asioita,

on tyhjää,

eikä niihin voi vastata,

tyhjä

on

elämätöntä

päivänvalo...

ilman päivänvaloa ei
ihminen olisi niin
paha,
hänhän pimeässä
pelkää

epätietoisuus...

epätietoisuus on epämiellyttävää,
siinä
ihminen aprikoi,
itseään
vääntäen kääntää

tieto helpottaa,
olipa se
vaikka
kuolemanvakavaakin

voittajakortti...

kun elämä murjoo,
morjensta sille vaan,
hymyile ja vedä itsestäsi
voittajakortti

jakapäiväinen...

esittelet itsesi
hyvässävalossa,
mutta olisit eduksesi
jokapäiväisenä

eiliseen...

jokaisella on menneisyys,
toisilla ei
tulevaisuutta,
heillä,
jotka jääneet
eiliseen

Kylmä...

Kylmällä ihmisellä on
Huoneet hiljaisia,
Siellä ei hiljaisuuskaan elä,
Siellä on
Kylmä

sisällissota...

    sisällissota,
siinä
teurastettiin ihmisiä
puolintoisin,
    sisällissota,
siinä
hyväkin häpesi

kuuloetäiyys...

ihmisen tulisi olla kuuloetäisyydellä,
jos haluaa
elämänsä pesän
rakentaa,
semmoisen,
joka kestää syystalvetkin

kehityssuunnitelmat...

ihminen tarvitsee pienen pieniä
hetkiä,
semmoisa hetkiä,
jolloin
ei tarvitse tehdä kehityssuunnitelmia,
eikä kirjoitella
vastineita,
semmoisia hetkiä,
jolloin kuulee vain
itsensä

uusi..

en ole ihan uusi enää,
mutta
kuljen käytettettynäkin hyvin,
en pikkuvioista nytkyttele,
olenhan ikäni elänyt,
kolkasta kolkkaan,
en ole auto,
olen ihminen

koulu...

missä kuuluva kirkko,
siellä
sivistävä
koulu,
siel ihmiset ihan tupaan saakka
sivistys,
ei ole herrojen harhoja,
siitä
kuntataipaleen kulkijat kukoistuvat,
kukkaan monikertaisempaan

kirkkoon pyrkiä...

ihmisen ei tarvitse olla tosiuskovainen,
jos haluaa
kirkkoon pyrkiä,
ihmisen täytyy ainoastaan sinne
tahtoa

minne vaan...

meen minne vaan,
takaisin haluan

työmatka...

työmatka,
se matka,
jolloin eväät tienataan,
takaisin tullen
tuhlataan,
mutta
työmatka on kuitenkin
elinehto

iänikuiset...

ihminen on
ain
tienhaarassa,
milloin isomman,
sillointällöin
pienimmän

jos väärin valitsee,
nahoissaan tuntee,
muttei se oikeakaan
tunnotta

ihmisen pitäisikin kulkea
luonnonpolkujen
lehmiteitä,
niitä iänikuisia

varjot...

jokainen pyrkii hyvään,
useimmat kuitenkin
pahuuteen majoittuvat,
sillä siellä
ei ole varjoja

suonsilmä...

korpisuo kätkee
vuosituhannet,
sillä on suopursun tuoksu,
ikisammaleen viattomuus,
   sen tyyneys katsoo
suonsilmästä,
joka kätkee
vuosituhannetkin

lamauttaja...

maailmassa on monta mieltä,
pienessä kylässäkin,
mutta missään ei tarvitta
välinpitämättömyyttä,
sillä
se on kaiken
lamauttaja

arvokas...

ihminen on arvokas,
siksi monta kertaa
on
käynyt
marketissa

muurahainen syö vain luonnontuotteita,
liikkuu
riitävästi
hyötyliikunnallisesti ja
nauraa aina,
kun
aamu valkiaa

onko mikään arvotonta?
liekö
halvikaan?

huone...

on vain tunne,
jota tieto ruokkii,
mutta olen voimaton
sitä esiin tuomaan,
sillä
niin mahtava on
tämä
huone

sydän...

uskottelet itsellesi asioita,
joita et
ikipäivinä
itse hyväksyisi,
sinä,
maailman koriste,
jolla on vain
sydän

mielipide...

ihminen osaa
kokemansa,
ei muuta,
siksi hän ei muuta
mielipidettään

nummelan huoltamolla...

nälissäni aamukahvilla
nummelaisella huoltamolla

yhäkin maistuu sämpylänsä,
aamukahvi maittavin

kiitosta en tainut muistaa,
mutta nyt,
kolkutvuotta myöhemmin,
maistuvaisimmat
kiitokset

luontokappale...

jos minua ei ois,
oisko monilla helpompaa,
mut
siihen en vastausta koskaan
näe,
sillä olenhan viaton
luontokappale

juustöhöyläät...

suunnitelet elämääsi,
harkitset,
taivuttelet ja juustöhöyläät,
vihdoin
huomaat kuinka vähän sitä
tilaa onkaan

nuori...

nuori ihminen tarvitsee
vahvistuakseen kokemuksia,
niitä saa
elämällä,
mutta
karulla tavalla saadut jättävät
elinikäisiä arpia

kylillä...

kylillä on vain yksinäiset,
jotka eivät halua
kuolla seinien sisään,
he haluavat kaikkien
näkevän
sen
     kylillä on monia
     kävelijöitä,yksinäisyyden karkottajia,
mutta
yksi todella onnellinen
eronnut

ruma nainen...

rumalla naisella ei ole
huolia,
ikä vain komistaa,
kun missinkauniilla kiilto
himmenee
    ruma nainen ei ole ruma,
pyydä hänet lähellesi niin
näet
enemmän, kuin
maailman kasvot

kurjuuden kujat...

unelmilla on
syvä elämä,
sillä niillä on pesä
kurjuuden kujilla

punakauluspuu...

maailman väki asuu lähellä
toisiaan,
vain meret heidät eroittaa,
mutta muutamilla on laivat

ihminen on luonnonoikku,
sillä hän askartelee,
eikä kasvata terälehtiä,
kuten
punakauluspuu

ihmiset joudutaan sijoittamam
hautausmaille,
                      ongelmajätettä,
punakauluspuu kuolee niille
sijoilleen

kevään tuntua...

ulkoilmassa on kevän tuntua,
sillä
kalenterissa on vapunkohta,
mutta minä yhä
talvimielessä,
vaikka läpi talven kuljen
kesäkengissä

tuhkamunat...

liian oppinut on
tyhmä,
liian tyhmä,
jotta hänestä sikiäisiä
viisaita lapsia,
siksi ovatkin
tuhkamunia

hyvempää...

et kestä luontoas
enempää,
siksi vahvistu ja
näe
hyvempää

marioneetit...

tavallinen ihminen on vaalikarjaa,
demokratia sitä vaatii,
jos ois
kuningas hirmuinen,
olisi vain marioneetit

hiusten halkojat...

ihminen oli
alkujaan,
ihan viaton,
sitten tuli
veikkaus ja se laittoi mielet
unelmoimaan kaikenmoisia kierouksia,
mutta pahimpia olivat ne kohtalot, jotka
jotain voittivat,
heistä tuli
hiusten halkojia

ajatus...

ajatus ei ole mistään kotoisin,
sillä se on sinussa
itänyt,
anna sen vaan nyt rauhassa tehdä
kotinsa,
sillä siellä on sinulla hyvät
oltavat

vanhettuu...

ihminen vanhettuu,
suorastaan kuivuttuu,
toiset
mädäntyy,
loput suorilta käsiltä
hautaansa nuortuvat

ikihonka eli kaikki vuodet,
syyssateet ja kevättuulet ,
nyt
ylipiänä honkana
ilmanvirtoja halkoo

ympäristö...

ympäristö on
elämän kehto,paskatunkio tahi
viemäriputki,
ilman
ympäristöä olisimme
autioina

latunen..

ihminen voi olla mikä vain,
mutta ellei hän
todellisuuteen
sopeudu,
hän on ohdake,
talven tullen
liukas latunen

kieromieli...

kieromieli ei hyvin
paista,
ehkä halvalla hetken,
mutta, kun ilta koittaa,
sitä ei nukuta,
sillä hällä tyyny
ain
puristaa

autokorjaamo...

autokorjaamo elää
kolmetoistamillisellä kiintoavaimella,
sillä käännetään mutterit
menomielelle,
muutkin osaset asentoonsa
    autokorjaamo
on
velhonlinna,siellä nykivä vanhuskin
nikamiinsa uutta nuoruutta
korjauttaa,
pintaa ehompaa maalauttaa,
tassut allensa
asennuttaa

menovesi...

tampere ja lahti,
savonlinna ja hämeenlinna,
helsingin espoot
     kuutostie on karjalan kantatie,
siellä idän kituainen visertää ja
teboil
menovettä tarjoaa

asikkalan punkaharju...

asikkala on suomen kaunein kunta,
punkaharju oli ennen sitä,
mutta
meni kihloihin savonlinnan kanssa,
siksi siitä tuli rupsahtanut
rouva

ihminen elää ikuisesti..

ihminen elää
ikuisesti,
mutta
yksilöt jonkin aikaa

jalanjälkiä...

ihmisen ei kannata paikoilleen
asettua,
jollei hän tunne
paikkaansa omaksi,
kulkurit eivät
mistään kyllästy,
eivät liho,
eivätkä
jalanjälkiään jätä

itsesääli...

itsesäälissä ei kannata
piehtaroida,
sillä
se on vaivasen laulua,
jos huonosti kulkee,
niin
ranteet paljaiksi huomisen vuoksi,sinne ei
itseäälinen kykene

yksi sana..

yksi sana voi merkitä
elämää enemmän,
yksi katse saa
pään kääntymään ja
koiran häntäänsä heiluttamaan,
yksi sana,
sillä on
elämän enemmän

helppo elämä...

elämä on helppoa elää,
jos
et turhuuksia suorita,
etkä
kommervenkkejä harrastele,
voit
olemallakin elää,
mutta se lihottaa ja tulee kylet puuduksiin,
on parempi
jaloitella ja mukavia harrastella,
joskus myös
voit istahtaakkin

entter...

tämä päivä
tulostui eilisestä,
muttei entterin kautta

syvemmin...

on ihan sama missä asut,
kunhan
se on
kotisi,
sillä siellä ihminen syvemmin
viihtyy

viettelijä...

rehellisyys on
luottavan turvallista,
     semmoisessa ympäristössä on
     sujuvan jouhevaa elää,
mutta
ihminen on
kalmankalpea,kun viettelijän
tapaa,
      silloin hän
      itsestään kaiken myy

oma kunta....

on ihan sama,onko
kunta oma, tahi toisen soma
kunhan se vaan luo
yhteistä
hyvää,
sillä ihmisten elinolosuhteet
lienevät ne
tärkeimmän
olellisimmat

maakuntia on kahdeksantoista,
kuntia liian monta,
sillä
niiltä
on loppunut
pätäkkä,
se hillo,
jolla kuntatalous hyvin voi

peruskoulu ja varhaiskasvatus,
siinä kuntatalouden
kivijalat,
moni kunta ei
kuormaansa jaksa,
siksi on otettava toinen taksa,
liittyminen jaksavampaan

lähipalvelut,
missä ne nyt
on?

uros ja naaras...

uroksella on munat,
naaraalla
ei

kukkaset eläät toisin tavoin,
niille riittää elämän
valo

kalat
ovat puhtaita,
sillä
ainahan ne
lutraavat,
puhtaissa vesissä
rantamaitten,
siellä elämä jatkuu,
kutukausi elonsa mukavaksi suopi,
olipa naaras tahi muu
puol

maaalous...

maatalous elää itsekseen,
tuet hallaöiden jälkeen
napsahtaa,
siin
isäntämies
kylkeään vain
käännättää,
kissansakkin pitkin pittuuttaan venytyttää....

lupasit...

lupasit, mutta
lähdit,
varjosi viivähti pidempään,
lupasit,mutta
lähdit,
onneksi niin teit,
sillä ethän sinä mitään ollutkaan ,
onnuit
vain

kulmakunta...

kulmakunta on semmoinen paikka,
jossa pennut rääkyy,
akat huutavat ja
miehet ojanpohjissa
ryömivät

maanviljelijä...

maanviljelijä luulee olevansa
satonsa
suuruinen,
mutta
jyvänenhän hän vain

jääräpää....

ihminen on se
jääräpäinen alkuasukasin,
se,
joka on perinyt
sukunsa,
hän,
jolla kaikki luonnostaan

lahti...

lahti on kaupunki,
karjalaisten kaupunki,
siellä hypätään ja hiihdetään,
ja
onnettomia
hoivataan,
sillä
lahti sijaitsee
onnellisella saralla

mahti...

aurinko ei turhaan paista,
eikä kuutamo luo
varjojaan
    päivä valkiaa ja yö
antaa kuulle hymymielen,
jota tähdet tahdittavat,
sillä
se on elämän
mahti

pieni mökki...

pieni mökki metsän siimeksessä,
siellä
minun koto on,
siellä siimeksessä
luonnonhelman,
luontoäiteen suojassa
armahassa,
siellä minun on hyvä
levätä ja elää ilman
eväitä,
jotka maailman äärissä lie

hyvästit...

ei ihminen viisas ole,
viisas
on
hänen kohtalonsa

kohtalo määrää,
se synnyttäen kuolettaa,
hyväillen kurmuuttaa,
rakastaen
hyvästejä heiluttaa

irtokoira...

irtokoira jolkuttaa luokseni,
hymyilee ja ojentaa
tassua,
vastaan ja juttelemme syviä,
niin syviä,
että tarjosin sille mökkini avaimet

nyt voin mennä vuorten tuollepuolelle,
sillä
mökkiäni valvoo
yksinäinen irtokoira,
joka ei vieraille
hymyile

pelurit...

politiikka ei ole
taitajien laji,
se on pelureitten peli

kavereina...

voisin elää satoja vuosia,
mutta muut muuttuisivat,
enhän ketään tuntisi,
siksi
kavereina eletään...

kielokukat...

kielokukat kukkivat ajallaan,
sinivuokot
keväänkorvilla,
silloin, kun on       päiväsi, äiti!
RAKASTAN SINUA!

vähempiosainen...

vähempiosainen äänestää
itsensä vastakohtaa,
koska hällä on
ikävä

työmies...

työmies on hieno herra,
hienopi,
kun
edusmiehensä

hyvä yötä...

yks kaks ja niin eespäin,
mut
kahdenkympin korvilla nukuttaa,
hyvä yötä

naurattaa...

olit lapsena kaunis ja
viaton,
nyt
nurinpäin,
mut
yhäkin naurattaa

sädehtii..

on hienoa olla vapaa,
on kevyempää,
kun ei tarvitse kumarrella sinne tänne

itsellinen elämä,
omaherransa siellätäällä,
siitä
hymy helposti silmäkulmiin
sädehtii

populisti...

ihminen, jolla on mahdollisemman vähän
järkevää tietoa
sanottavaksi,
sanoo sitä eniten ja
kuuluvalla äänellä

sinä ja minä...

sinä ja minä,
kaksi elämänlasta,
vailla
toisiamme,
mutta näemmehän me päivittäin,
unelmissamme

avomeri...

avomeri on tyyni,
sillä rantansa horisontissa,
eikä myrskyä näy,
vain
mainingit kylkiin lyö,
ol
yö tahi päivä,
ain
avomeri tyynenä vaahtoaa

paremmin...

ennen ei ollut paremmin,
mutta
jälkikäteen voidaan
ain
kaunistella,
ennen oltiin
vain
nuorempia,
siksi vanhakurppakin itseään
ihanoi

syntymäpäivät...

vuosilla ei ole nimipäivää,
niillä ei edes
syntymäpäivää

vuodet syntyivät,
kun pitä aikaa laittaa
järjestykseen,
sitä ennen ihan villinä rehottivat

kuinkahan monta...

kuinkahan monta aikaa menee
kulkiessa
iäisyyteen,
tahi
edes
kaukaisempaan tähteen,
tahi
lähimpään?

tuo tieto olisi tarpeen,
jotta
tajuaisin näin vaakatasossa mittailla
matkojain...

tiiviisti...

jos maailmassa olisi vain
yksi ihminen,
aukeaa monia kysymyksiä

yhäkin mietin,
miten muurahaiset eivät riitele
ihmisten lailla,
vaikka ovat niin tiiviisti
yhdessä

loppu...

ykkösestä kun laskee eteepäin,
pääsee aika pitkälle,
eikä loppua näy,
takaisin ei kannata
tulla

lapsitähti...

on vaivattomampaa on
itsenään,
kuin koko kylän
lapsitähtenä,
on helpompaa olla takavasemmalla,
kuin
joukon
äänekkäin

kädenpuristus...

ennen riitti kädenpuristus ja
puukko,
nyt
tarvitaan vahvistukset ja testamentit
maailma muuttuu
kasvottomaksi,
enää ei katseesta ihastuen vihastuta,
nyt on
digi-aika,
joka ei tunteile,
pätkii vain

itikka ja kärpänen...

itikka ja kärpänen
istuvat alttaritulun kehyksessä,
eivät juttele keskenään,
mulkoilevat,
sillä
ovat vakoojia,
suurvaltojen vakoojia,
jotka äännittelevät seutukunnan elonmenoa

kunnantalolle eivät menneet,
kun siellä on niin sekavaisia juttuja,
joita on monimutkaista kääntää
maailmankielille

suurvalloille on paljastunut,
että
tälle alueelle rientää
semmoinen määrä maahanmuuttajia,
tulevat eivät mistään,
sillä heillä ei ole
papereita,
eivät ole siis kristyttyjäkään

korkeamalle...

jokainen korkeammalle
tahtoo,
kukkaset ja puunlatvukset,
ihminenkin,
mutta hän vain
mittansa täyteen

muutu..

mikään ei muutu,
ellet itse
aloita

hermostuttaa...

minua hermostuttaa,
haluaisin kirjoittaa
alamittaisesti,
halventaa kaikkea,
mutta
eihän mikään huutamalla muutu
    siksi,
mietin hetkisen ja mietin miten
minut on
tähän pisteeseen saatettu,
huomaan,
etten voi halventaa ketään,
minun pitäisi kaikkea
ylenpaljon kiittää

pieni kylä...

pienen kylän ongelma on se
ettei
siellä osata samaa kieltä,sitä kieltä,
jolla voimavarat keskitetään
tuottavaan
huomiseen

ukkometso...

ukkometso on
kevään
herra,
ihansamoin,kuin
silmujaan avaava paju,
    kevät on
    syntymää,
sen ukkometsokin tietää

niin se on...

niin se on,
ihmisen tavallinen hetki,
se aika,
jolloin on
itselle alaston,
noihin hetkiin jokaisen kannattaa
hetkeksi
istahtaa

liikunnan riemu...

meet vaan,
kävellen tahi juosten,
sillä saavuttuas huomaat
liikunnan riemun

jokainen päivä..

jokainen päivä on
     hyvä päivä,
huonoinkin juttu kääntyy
nurinpuolin ja sulle hymyilee,
jos vain
hymyilet sille

huumorintajuton...

uskomalla hyvään,
vaikka paha olisi voimillans,
usko viellä enemmän
      viimein
          hymyilet,
               sillä paha on huumorintajuton

pienenpänä...

pienenpänä luulin,
että kaikki on kaukana,
sitten kasvoin ja huomasin,
että ovat lähentyneet,
nytkun
olen jo ahavoitunut
   tajuan
että oon ohittanut
kaukaisemmatkin

hellurei...

kaunis aamu,
kun heti herään,
hitaammin herätessä alkavat haittaohjelmat
tulla kuvioon,
joten
heti herään ja hellurei

ilopäällens...

joskus voi olla hyvilläänkin,
ei ain
tarvitse olla
akun miinusnapa,
 joka maahan johtaa

otsa on ihmisen tietokoneen etukansi,
sen suojissa
on kaikki,
jokapäivä ja huomisetkin

vaikka kuinka huolettas,
kopsauta tietokoneen etukanteen
etusormellas ja huuhdahta,
ilopäällens

viha...

viha on huono
tunne,
sitä pitää varoa
ohimennenkin

etunoja...

ihminen, joka asettaa
itsensä
etunojaan,
on mäkihyppääjä,
mutta
muut
ihan vitsin kielekkeellä,
      tunnen muutaman politiikon,
      eivät hyppää pitkälle,
mutta etunojaa on....

kuluttanut...

ihminen ei helposti palaudu,
ei varsinkaan henkisesti,
jos
kaiken kuluttanut

Karu tie....

Monet ihmiset kulkevat
Karua tietä,
Useat kiertävät laitimmaista,
Monet
Ihan vaan omiaan

Nenä...

Ihmisellä on nenä,
Jotta rillit pysyy nokalla,
Koira taasen tykkää sillä haistella

Kita...

Ihminen ja itikka,
Kaksi syyskesän lasta,
Vailla aluspaitaa,
Linnun kita ammollaan.
Sin
Elo liitelöö

jääräpää....

arvo,
mitätön.

pohjalta moni ponnistaa,
sieltä saa ponnistusvoimaa

puu aikanaan lahoo,
paitsi
kelopuu

ihmiselle käy samoin,
paitsi
jääräpäälle

Esun Runot ja Mietelmät: supo...

Esun Runot ja Mietelmät: supo...: supossa on pimeitä poliiiseja, siellä ne avaimenreijistä tiirailevat, vihkoihinsa kirjailevat

supo...

supossa on pimeitä poliiiseja,
siellä ne avaimenreijistä
tiirailevat,
vihkoihinsa kirjailevat

hilkulla....

ihminen saa olla
onnellinen,
kun ei
syntynyt
itikaksi,
se nimittäin oli hilkulla

laitapuolenkulkija...

laitapuolenkulkija morjestaa
sinulle,
pyhäkoulunopettaja ja osuuskaupan
uskollinen asiakas,
sinulle,
joka lienet sivein ihminen,
jonka piru on pyllistänyt elämään,
sinulle hän morjensti,
mutta käänsit katseesi,
sillä
tunsit kulkijan,
joka on entinen miehesi,
jonka kirjasit käytetyksi

kissa tiineenä...

kuningas on syntynyt,
hurttakoira synnytti,
siksi nyt
on valkoinen maa,
kissakin tiineenä,
meen jäätelölle korkeasaareen,
siellä ei ole kanin paskaa

itkettäis...

tänään pakotan itseni olemaan
hyväntuulinen,
nauran siis vaikka
itkettäis

vapaus...

vapaus on enemmän,
ilman vapautta olet syötettävä
häkkieläin

osittain vapaana me useimmat,
toisia taluttaa
politiikka,
joitakin uskonnot,
monia pitää liekassaan
nälkä

täysin vapaita lienevät
syntymättömät,
sillä heitä ei ole  viellä
  nimitelty

kuolleet on kaikkein
kahlituimpia

tuumailla...

ihmisen pitää tuumailla,
sillä sen jälkeen
hommat onkin
puoliksi tehty

varas...

varas,
limaniljaskainen,
jolla on luottamuksen kasvot,
hän,
joka turvallisuutta palvoo ja
edellä kulkee,
hän jokapaikan luotettava,
varas

luottamus...

luottamuksen katoaminen
tekee
huoneesta
kolkon kylmän,
suljen oven,
en katso taakseni

ronaldo....

jalkapallo on
viisaitten peli,
se on ronaldon peli,
vaikkei hän välkky ookkaan

haaska...

ilmainen houkuttelee,
niin
elukkaa,
kun ihmistäkin

haaskalla on monta kävijää

jaloilla kulkijat ovat
haaskojen
bilettäjiä
toisin elää ikipetäjä

tavallisuus...

ihan tavallisuuden yksinkertaisuudella
elämä parhaiten soljuu,
on ajanhukkaa
koristella arkea,
on turhaa laulaa niitä lauluja joista ei pidä

jos tänään tökkii,
tökkää takas,
jos on mielen vauhtipäivä,
laskettele vaan
jos
ei huvita,
silloin ei huvita,
joku toinen kerta huvittaa

satu...

elämä on ihme,
ihan alusta saakka
       kun sitä saa pitkänmatkan seurata se
muuttuu
ihan saduksi,
jossa on
monta
kiehtovaa tulikivenkatkuista näytelmää,
pian se
muuttuu todeksi,
on ihan pakko vetää loppusivuille saakka

eriparijalat...

ihmiset ovat suurinpiirtein
samannäköisiä ja luonteisia,
mutta
jokaisella on eriparijalat...

nykyaika...

kun olin lapsi,
oli minulla kaikkea,
paitsi nykyaikaa

suorasti...

monimutkaisetkin ihmiset ovat
loppusuoralla
mutkattomia,
heitä vain täytyy
oikein lähestyä,
suorasti

Iltapäiviä....

Elämä on iltapäiviä,
Suopursun tuoksuja ja
Menneitä muistellen

puhelin...

puhelin,
sillä kaikki
kuuloetäisyydellä

kirjekyyhky,
sanansaattaja,
sekin vanheni,
tahi
lennosta putosi

puhelin ja kyyhky,
kummalakin
elinkaarensa

ujo...

maanhiljaisimilla on enemmän
tietoa,
sillä he eivät niitä
haastele huvinpäiten

ujous ei ole tauti,
vaan
se on
tuntijan tunnus

bussikuski...

bussikuskina läpi elämän,
kyllä se on mahdollista,
täytyy vain ajaa
perhanasti,
tehdä pitkää päivää,
joka alkaa ja loppuu
ennen auringon nousuja ja laskuja

vapisen...

en arkisia pelkää,
en tulta en vettä,
mutta vapisen
pyhistä

yksinkertaiset...

yksinkertaisemmat asiat ovat
täydellisiä,
niissä ei ole keinotekoisuutta,
eikä
kiemuraisia sommitelmia

pimeä...

pimeän aikaan mikään ei kasva,
paitsi
unelmat ja pelot,
pimeä peittää hymyt,
mutta luo
läheisyyden ja
kantaa hiljaisuuden
sisääsi

supistelee...

katson peiliini,
olen elänyt,
hyvin paljon viettänyt,
olenhan ikinuori,
vaikka ohimot supistelee

tykkään kiisseleistä,
mutta syön muutakin kaikkea,
 sillä en ole ronkeli

olen käynyt kansakoulun,
en tykännyt

olen muissakin käynyt,
sama juttu,
oon tätänykyä itseoppinut,
siksiköhän kaikki niin kauniisti
hymyilevät,
kun kanssani turinoivat,
olenhan
suomen ainoa
höpöttelijä

maaseutu autioituu...

maaseutu autioituu,
pois muuttavat
kynnelle kykenevät,
jäljelle jäävät
arvottomat tilalliset

hiljaisuus...

kun kaikki on poissa,
kaikki sanottu,
on
hiljaisuus,
melkein

muurahainen...

muurahainen ei kulkiessaan
morjestele,
ei sitten kellekkään,
menee vaan ja sitäkin
useasti eestaas

lapinmies...

lapinmies naurattaa
lonksuttajaa
    tämä kuitusääri on tullut
laskettelee,
vaikka olutta ylet aikaa ryystää
tää hemmo etelänmaan

hyvin kehua retostaa,
elämäänsä ehostaa,
mut
lapinmies
tuntee kuivajalat,
sillä hän on
jänghän elätti,
lapin noidan panija

hymyillä...

aina on hyvä syy hymyillä,
nauraa räkättää
tahi
ihan vienosti vaan

pakkosyötetyt...

ihminen tarvitsee esikuvia,
sillä muuten
hänestä tulisi
omanlaatuisensa

opetetut ihmiset
ovat pakkosyötettyjä,
kuntaas
muurahainen tietää
luonnostaan

valo...

valo näkyy vain pimeässä,
mutta kissalla on halogeenit
kesät talvet ja niiden
ilonpäivien hämärissäkin

paeta...

voit kauaksi paeta,
voit mennä osoitteittenkin taakse,
muttet
itseäsi voi jättää,
vaikka jälkesi jääneet

pieni lintu...

pieni lintu ei tahdo
suuremmaksi tulla,
sillä se on saanut variksista tarpeeksensa,
on se korpitkin nähnyt ja etenkin sitä
kylmättää
kanahaukka

pieni lintu sopii pieneen pesäkoloon,
se tarvitsee vain jyväsen ruokaa,
kuntaas kanahaukalle    hänkään    ei riittäisi,
siksikin
lintunen haluaa olla kokoisensa,
vaikka varis ilikiästi samalla oksalla
rääkyy

sutjakas...

ihminen suurenee ja paisuu,
kun kylläiseksi
täyttyy,
siksi hieman vajaana olisi
sutjakkaampaa

musiikki...

kitarassa on yksi sointu,
mutta esittäjässä
viisi,
paitsi passolla kolme,
joita rumpu komppaa,
tahdissa
tasatahtiin,
kunnes nuotit kuumenee,
villeiksi vapautuvat,
silloin alkaa kuulua musiikki,
jolla on syvä mieli

sinä...

sinä,
toista samanlaista ei ole,
joten älä mene
heihin

nokikahvit...

kesäinen rantakallio,
jossa nokikahvit,
hiljainen mieli ei muualle kaipaa,
mutta
tiedät, että syksy saapuu,
joten olet hiljaa

vaatimattomuus...

vaatimattomuutta on helppo
rakastaa,
sillä siinä
ei välky

elin helvetissä...

elin helvetissä,
rakastuin pakastimessa,
tuolla syvällä,
sieltä poikkesin luoksesi tänne
keskuspuistoon, jossa myyt itseäsi

helvetissä on kaikki selvää,
hyvä ei häiritse,
vaan on pirun selvä tie

pakastin on tätäpäivää,
komiasti tapetuidut huoneet,
joissa en kaikissa ole kerinnyt
edes käymään

istun viereesi,
tuoksut ulosottokelpoisalta,
olet kehittynyt himottavaksi

lähdemme,
sinä ja minä,
ilman kehikoitamme

tyytymätön...

usein ihminen on itseensä
tyytymätön,
se on usein nuoren ihmisen
onni,
sillä se auttaa näkemään enemmän,
mutta
valmiiksi elänyt voi huoletta
piereskellä,
sillä
eletty on

pilkaten...

ken pilkaten ja ivaten
elää,
häneltä jää näkemättä
rakkaus,
rakkaus ihmiseen,
jokaiseen,
muurahaiseen ja kesäkukkaankin

hevostyömies...

minusta piti tulla
jotain hienoa,
niin tuumailin lapsena

kaikki ei ole toteutunut,
ei ainaskaan se ammatti, jota ihannoin:
hevostyömies
    minusta tuli automies,
mutta kohtelen autoani, kuten
kunnon hevostyömies
suomenhevostaan,
kohtelen sitä vertaisenani

yksinkertaisuudet...

yksinkertaisuuta on jokapaikassa,
se vain väenväkisin
monimutkaistutetaan,
jottei sitä hetkessä
hoksaa

viisautta ei ole lainkaan,
tyhmäkin on piilosilla,
sillä siellä on
levollista

elämä on nukkumista,
heräämista ja välillä
syömistä,
muun ajan voi kuluttaa monimutkaistamalla
yksinkertaisuuksia

ryssä...

pääsiäisen viimeisenä pyhäpäivänä
ihmiset tulevat etelään
päin,
ensimmäisenä päivänä ylös
päin

suomalainen ihminen on
puu,
korpimetsän pikku puu,
mutta
viimeisenä pyhäpäivänä hän on
jalopuu

ryssä olis syönyt suomalaisen jo ennenmuinoin,
mutta ei tykännyt katajaisesta mielenmausta,
sitkeästä rungosta ja taipuamattomasta
varresta

kaatopaikat...

kaatopaikat ovat elämän rikkaita,
siellä on murusia,
jotka jäävät
kiireisen ihmisen jälkeen

viimeinen hengäys....

ihmisen ensimmäinen ja viimeisin
asunto
kummittelevat,
sillä siellä ensimmäinen ja viimeinen
hengäys vetästään

kosket...

suomessa on monta koskea,
isoa ja pientä puron
hurjapäätä,
kauhian äänekäs on
imatran koski, jos sen sallitaan
täysinrinnoin virrata

tilaus...

jokainen ihminen syntyy
tilauksesta,
sen tilauksen toimitavat
yleensä vanhemmat,
mutta
muutkin voivat
homman hoitaa

hetket...

mitään hetkeä ei pidä
liiaksi
sylissä pitää,
sillä se alkaa kehrätä

jokainen hetki on
hiukkasen vain 

hetkessä valo syttyy,
ukko kuolee ja 
linnunmuna pesästä
putoaa

kuolleen lailla....

elämää ei voi elää
kuolleen lailla, se pitää
vittuillen elää,
siivosti sillointällöin,
mutta elää kuitenkin sillä tahdilla, että
mieli virkistyy,
eikä kuolleen lailla hymystele

västäräkki...

västäräkki on herrasmieslintu,
sillä on komia
puku,
puku, joka ei tahriinnu,
vaikka lintunen lätäkössä
tanssiikin
    linnulla on tänään mukavaa,
on kevät ja huomenna tulee sen morsian
etelän mailta,
siksi se tanssii

närästää...

kylläinen ihminen
arvostelee ja toisia kahtelee,
sillä häntä
närästää

ihmisen täytyisi olla aina
nälissään,
elämän nälissään

nälkäinen ihminen on
ketterä,
hän ei tartu jonninjoutaviin,
vaan
ihan
olennaiseen

arvat...

arvoilla on tuurin pinta,
tyhjää täys,
mutta joskus
onni siellä onkii

peilaat..

peilaat itseäsi toisiin,
huomaat välillä olevasi enemmän,
toisinaan
vähemmän,
mutta sinussa on sydäntä syvempää se,
ettet
heikompaas alista,
et
vahvempaas
halvenna

ihminen vain..

vuodet eivät vanhene,
ihminen vain,
kukkaset eivät yli talven hiihtele,
ihminen vain,
luonnossa ei kukaan vihapäissään,
ihminen vain

räkänen olo....

räkänen olo, luontoäiteen
siivouspäivä,
ihmisen pyykkäyspäivä
  räkä lentää sisuksista vieden
mukanaan elon pahiaiset,
nuo viiruksen tuholaiset,
elon painajaiset

hyväolo...

hyväolo ei varastoidu,
se on mielenpinnalla,
se liplattaa tyynesti
     mielenmyötäjäisienä,
sitä keinuttaa
tasaiset mainingit,
joita luoteistuuli hymysuin tuudituttaa

luontoäitee...

joskus on pakko mennä ja istahtaa
kannon nokkaan,
kuuntelemaan luontoäiteen
puheita,
hiljasia tuulen tuhinoita,
haistella
kanervikon tuoksuja,
kuulostella
lintusten laulua ja katsella
luonnon pienempien vipellystä
      ne hetket ovat elämän syvempiä,
näitä hetkiä ei ole ostettavissa,
ne
löytyvät poikkeamalla
luontoäiteen alusmaille

Vaikertaa...

jotkut ovat vaikeuksia täynnä,
Siksi heidän elämänsä ylenaikaa vaikertaa,
Toisille se on tavanomaista,
Eivätkä siitä sen enempää,
Vaan antavat matkan jatkua

yhdessä...

sinä ja minä,
yhteisesti

rehellinen päättäjä...

omanedun tavoittelijat eivät
pysty yhteistä hyvää aikaansaamaan,
sillä he saavat aikaan vain
kinaa ja narinaa ja sen kaiken
joutuu
kuntalainen kestämään

hyvä päättäjä on henkilökohtaiset
meriittinsä tienannut,
hän on vaurautensa ansainnut,
eikä hänen tarvitse äänestäjiä
tikapuina käyttää

niittämättä...

sanoista valalle
päättäjä,
lupasit asioiden reunatkin hoitaa,
mutta
sarka yhä
niittämättä

Aika..

Aika ei ole vanha,
Kello on,
Kellottomalla on aikaa,
Kellollisella se käy

Herrat kumartaa..

Ajatus on hyvä alku,
Peremmälle pääsee
Jaloustumalla ja kiitos seisoo,
Kun
Herrat kumartaa

Lapin noita...

Lapin jänghällä ei pärjää
Luistamattomin suksin,
Siel
Ei kieromieli nieriää narraa,
Eikä
Lapin noita lempeä suo,
Jos
Etelän tuliainen on
Niljakas

Elämme vain kerran...

Elämmme vain kerran,
Mutta kukkaset ikuisesti,
Mäntypuut ikihongiksi ja
Marjapensaat viisi kesää

Elämä on hengittämistä,
Ei sen kummempaa

ihme...

aikuinen ihminen ei ole
ihme,
vaan täyteen tyrkytetty
   vastasyntynyt on
ihme,
hän vailla kaikkea
turhaa

täydellinen..

haluaisin olla täydellinen,
oon halunnut sitä
ikäni,
mutta ain vajavaisesti hölskyn,
täytän itseni piripintaan,
mutta
ain
vajoan

tuhmuudet...

hyvität itellesi tekemättömyyksiäsi ja
tuhmuuksisi,
hyvität,
vaikka joutaisit
kumartumaan

uskonnot...

uskonnot yhdistävät ja
erottavat,
ne saavat hymyilemään,
myös kurjuutta viettämään,
uskonto on
ihmisen käsissä
pelottavaa

kirkko...

kirkko toimii kolikoilla,
uskova ihminen
sydämmellään

kadotus...

pakanalla ei ole kadotusta,
häntä ohjaa
omatunto,
uskovaista pelko

uskovainen...

uskovainen ihminen on hyvä ihminen,
mutta
huonojako hän tappaa,
kadotukseen kantaa?

päätökset

 usein suuret päätökset tehdään
viimehädässä,
eikä niitä ohjaa järki,
vaan
tunne

muistot...

kaukana on eilisen muistot,
kauempana on hetket, jotka siellä vietin,
vietin niin,että tänne saakka kerkisin,
mut
matkani jatkuu huomisen jälkeiseen,
sinne missä tulevat
muistot lienevät

Kampin terminaali...

Kampin terminaali sylkee ihmisiä
Sisään ja ulos,
Siellä on ain tulijoiden menijöitä,
Kulkureita ja paikallisia,
Terminaali matkustuttaa
Kulkijoita tuon tuosta

Tulipersaus...

Kolmen aikaan aamuyöstä
Liikkuvat vain
Hämärät,
Bussikuskit ja aamulypsylle
Menijät,
Ehkäpä ketunpojatkin,
Muttei muut
Tulipersauksissa olijat

Nahkapäät...

Jos kaikki ihmiset olisivat
Kaljuja,
Nahkapäitä peijoonia,
Niin ei tarttes peiliin
Toljottaa

Tiukka...

Runsas on enemmän,
Kuin sopivasti,
Runsaus lihottaa,
Vähästä ei nälkä toivu,
Mutta pitää nahan tiukkana

Etusormeni....

Etusormeni pää napsahti
Aikoinaan asiakkaan jauheliha pakettiin,
Semmoisen asiakkaan pakettiin,
Joka osti aina vaan priimaa ja oli
Muutenkin vaativa.
Annoin kaikkeni,
Mutta hän kehtas tulla myöhemmin
Valittamaan, että lihassa oli
Lampaanlihaa seassa,
Naurahin,
Mutta sisäänpäin,
Sillä asiakas oli meille merkittävä.

Eduskutatalon rappusilla...

Helsinki loistaa katuvaloillaan,
Muutamalla maahanmuuttajalla,sekä
Yöperhosilla joita lepakot jahtaavat.
Istun humalapäissäni eduskuntatalon
Rappusilla,
Otan selfit:-)

Surkia näky...

Muurahaisilla on maailman
Makein nauru,
Oikein räkänen nauru
          Niitä nimittäin naurattaa
Turhan tärkeät ihmispolot,
Ne
Eivät tohdi naureskella tätä
Surkiaa näkyä muualla, kun
Keossaan,
Siellä syvemmillä kolosilla,
Sillä muuten ihminen suutuspäissään
Tallois heidät

Hienohelmat....

Kukan kauniit värit johtuvat siitä,
Koska ovat hienohelmoja,
Tahtovat komioita tanssittajia
Suviniitylle,
Jossa niillä on
Juhannustanssit

Vainu...

Juoksemalla et onneas
Tavoita,
Kävellen näet vilahduksen,
Mutta,
Jos istahat toviksi,
Saat vainun mitä kohdin
Kulkea

Työvuoro...

Ilta kääntyy yöksi ja tuotapikaa
Huomiseksi,
Jolloin aamutuimaan loppuu
        työvuoroni,
Joka alkoi lankalauantaina,
Jolla on suuret juuret,
Niin syvät, että luontoni nöyrtyy
Enemmän,
Kuin mistään muusta

Ikihonka....

Mulla on toinenkin nimi,
Mutta
Sitä käytetetään vain virallisissa
Proopuskoissa,
          kalevi,
Kalevi on ikihongan velipoika,
Niin ainakin
Musta tuntuu

Sijoituspaikka...

En enää etsi itseäin,
Nyt
Haen itselleni
Sijoituspaikkaa

Duunari...

Duunari on kaunis sana,
Se sisältää ihmisen,
Joka kynsinhampain raataa
Elantonsa eteen,
Ei sairastele, vaan kuolee kerralla pois

Tikapuut.,.

Saavutit asemasi,
Tulit valituksi suureksi päättäjäksi,
Mutta ajatteletko koskaan heitä,
Niitä ihmisiä joita tarvitsit
Tikapuillasi?

Tunnot...

Vaikeaa on päätös tehdä,
Tuskallisempaa sen purkaminen,
Mutta
Sielun syvimmillä tunnoilla on
Nimenkirjoitus oikeus

Kusiainen...

Ihminen on mitättömämpi,
Kuin
Kusiainen,
Sillä se tekee  vaikutuksen heti
Kättelyssä

Työ...

Työ sitoo tekijäänsä,
Siksi joskus riepoo,
Kun katson joutavia käsiä,
Jotka eivät hikeä pyyhi

Kaunein päivä...

Silloin, kun synnyit ei
Ollut ukonilma,
Silloin oli suvisää,
Elämän kaunein päivä

auttava käsi...

auttava käsi,
sitä autettu ikuisesti rakastaa
ja
antaa hyvän kiertää
kohdallaan

näkömatka...

pimeällä tunteet syventyy,
päivemmällä keveentyy,
sillä
horisonttiin on
näkömatkaa,
yöllä vain kuutamontähtiin

jyvä...

ihan pienimmistä asioita
kasvaa elämän suurimpia,
sillä
jyvällä on mahdollisuuksia

huonot mausteet...

rakkaudeksi sanotaan hyvää
ruokaakin,
mutta siinä on huonot
mausteet,
sillä
rakkaus kumpuaa
mielen syvemmältä

mato...

maanmatonen luikertelee
maanalusmailla,
siellä routarajan alimmaisilla,
sillä
nyt on
lankalauantai,
kylmä

mato ei ole kouluja käynyt,
ei tanssipaikoissa heilutellut,
ei se edes tunne sukulaisiaankaan,
vaan
pitää heitä itsenään

mato saattaa ongenkoukkuun
joutua,
mutta se makiammin
nauraa,
kun
onkijasta aikanaan nautii

seitsemän päivää..

kaikilla päivillä on nimet,
kaikilla
seitsemällä

ihminen elää seitsemällä päivällä koko
elämänsä,
viimein siihen tottuu

muu luontokunta ei päivistä pelkästään,
vaan
aamusta iltaan,vuodesta toiseen,
jos
luoja suo

viinapullo...

viinapullo sekoittaa pään,
se horjuttaa askeleet,
se saa viisaammankin tohtoriksi,
tyhmemmän alemmaksi,
viinapullo on
pirun kusta

ystävyys...

ystävyys on paljon,
syvemmälle siinä pääsee
tosipaikan tullen

kevät...

keväällä unelmat aukenevat,
kukkanuppujen lailla avatuvat,
      siinä kukanvarret kohoaa,
siinä ihmiskehokin ryhtiään
suoristaa,
     sillä
kevät on elämän
syntymää

hyvämieli...

hyvänmielen salaisuus on siin,
et
ei sitä pahoita,
mut, jos ryppy rakkauteen
tuliskin,
se pitää syliin ottaa,
silittää ja jutustella,
sillä tavoin
mieli tyytyväisyyttä
kehrää

tunnelmantuvat...

tunnelmat syttyvät mikä mistäkin,
mut
enimmäkseen mieli hyviin
tummelmantupiin hakeutuu

kesäteatterit....

kesäteatterit antavat syrjäkylille
tunnelmaa,
niistä saa kaupungien sydämmet
elonmielen,
sillä
kesäteattereissa on sydäntäkin
syvempää

julkinen hullu...

julkinen hullu on
eläinrääkätty,
sillä ei ole pesäpuuta, eikä
aurinkolaseja

erakoitunutta hullua hymyilyttää,
häneen ei
kärpäset koske, eivätkä
itikat pistele,
hän pärjää myös ilman
buranaa

laskeutua....

yritit paljon,
ylitit itsesi,
annoit itseäsi enemmän,
mutta se ei riittänyt,
olisi tarvittu maailman enemmän

aikasi lepuutit itseäsi,
sitten elosi lentoon palasit,
mutta nyt
tiedät, ettet sinne enää laskeudu

nyt....

nyt,
hetki,
minuutti tai pienempi,
voi olla vuosikin,
mutta niin suuri ei minun hetkeni lie,
    nyt on
    minun
    aikani

luontaisetu...

iloa ei voi harjoitella,
korkeintaan opetella sopivasti
hymyilemään,
mutta
ikävyydet on helppo juttu,
nehän kuuluvat eläväisen
luontaisetuihin

teuras...

laitat itsesi tiskille,
levität taitosi ja unelmasi,
olet pyhävehkeissä ja
hymyilet sinnetänne

kävelet poispäin,
et edes itke,
vaikka se sinulle on
luontevaa,
et kelvannut edes
teuraaksi

osaat kertoa...

osaat kertoa, että millanen
on olla hyvä isä,
muttet osannut,
et
taitanut tuhmuutta enempää,
selität
tarinoita ja kovia kohtaloita,
mutta
eihän sinun olisi tarvinnut,
muuta,
kun antaa sylisi

Tilikirja

Hyvä unelma murenee
Ja
Itkettää,
Mut
Uusia tulee
    Siksi elämä on syvempää,
Kuin
Räätärin tilikirja

Hyvä elämä...

Hyvään elämään ei ole
Pitkä matka,
Sinne ei tarvitse itseään täyteen
Vaatetuttaa,
Vaan
Olemalla luonnollisen oloinen,
Semmoinen,
Kuin
Kotioloissaankin

kevät...

kevät puhkeaa,
kukanlehteen vihreimpään,
lintusten lauluun somimpaan,
    kevät on syntymää,
    kevät on puhkeamista elämään,
    kevät on hetki

virnistää..

hymystä helposti huomaa
luistaako mieli,
vai jarrutteleeko,
     hymy irtoaa heleän hellästi,
     kun sitä ei tarvitse jarrutellesssa
     virnistää

ymmärtää...

kaikkea ei tarvitse käsittää,
ei puoliakaan,
vain sen minkä
ymmärtää

ilo...

ilo on
rakentamaton
hetki,
se on
käsittämättömän hieno

kiitos...

kiitos, että saan tänäänkin
herätä
maailmaan, jossa on
mahdollisuus

myötäelämisen arvot..

yleensä kauan elänyt tuntee
syvemmin,
näkee kauemmaksi,
rakastaa enemmän,
mutta
on ihmisiä,
jotka eivät ole saaneet
myötäelämisen arvoja

Kauttasi...

Ihminen, joka elää
Kauttasi,
Hän kaunas kantaa,
Hymys hymyilee,
Mut,
Kun olet tyhjiin eletty,
Ei hän suo kiitostakaan

Arvoton...

Arvoton on halpaa,
Mutta miksi sillä suurin menekki?

Arvokkaan ostosta joutuu itselleen
Tilivelvolliseksi,
Halvan hankita ei tililipäivää huimaa,
Sillä
Se on tottunut tuohonkin kuluerään

Vuodet...

     Vuodet ovat rantaviivaa
Muovanneet,
    Vuodet ikipetäjän vuosirenkaissa
Tiheästi kiertäneet,
    Vuodet ovat vanhuksen kasvoja
Ahavoittaneet,
    Vuodet,
Elämän kokoiset

Päivänselkään....

Päivät vaihtuvat,
Yötkin toisiaan seuraavat,
Mut
Aamut sarastavat,
Sillä niillä on ain usvaisen
Kauniit silmät,
Silmät, jotka päivänselkään siintävät

Osat....

Elämällä on jalat,
Monet jalat ja kädet,
Mutta myös juuret ja merien pinnat,
Aamut ja illansuut
           Elämällä on niin paljon,
Ettei kuolema kerkiä kaikkeen
Tarttua,
Vaikka vaanii heikompia osia

vastustajasi...

jos haluat jotain saavuttaa,
tee hyvä ja toimiva
idea,
mutta anna se
vastustajasi ideaksi,
silloin saavutat haluamasi

epäonnistunut ihminen...

epäonnistunut ihminen on
kaikkein viheliäisin,
hän toisten ideat
kohtalokseen
kampittaa

ostanut...

elämä on niin paljon,
mutta
kuinka vähän näenkään,
sillä olen
ostanut itseni
täyteen

Sade..

Sateen jälkeen tyynisää
Kietoo usvamielen,
Joka pyyhkii ilopäivän ,
Jotta
Auringon hymy herkemmin
Säteilisi

toiset...

toiset ovat yleensä vieraampia,
kun läheiset,
mut,
jo he osansa vaihtavat
on
eletty

mukavoinen...

sydän elättää,
mutta sillä on laadukkaampikin tehtävä,
pitää sinut laadukkaana,
        semmoisena
        mukavoisena

väljemmin...

jokaisena vuotena juhlit
syntymäpäiviäsi,
alussa enemmälti,
loppupuolella
väljemmin

silläpäällä...

elämässä voi olla paljon
hankalaa,
mut
enemmälti siinä on omaa
oloais,
jonka kuorrutat mukavuuksilla,
jos silläpäälle
satut

narskuis...

talven täytyy tulla,
jotta hiihtäjät hiihtelis,
lumiukot naurais ja
lumikelit pakkasessa narskuis

soinnu...

linnut valossa laulavat,
sillä silloin ei pimeän
nuotit vaivaa,
mutta ihminen
yötpäivät,
ei levole kerkiä,
siksi maailmanrauha ei kauniisti
soinnu

vaalit...

vaalit ovat menneet tulleet,
toiset hyvännäköiset valittu,
toiset hylätty

ehdokas onkuin
isättömän siskonkummin
apupoika,
oikea vikkeläkinttu ja kaikentietäjä,
vaikkei varjoaan tunnista

vaalit ratkaisevat,
sillä ehdokkaat ovatkuin
äänestäjiä

oikotie...

taivaalle ei ihminen yllä,
ei vaikka
miten lentelis,
sillä siellä ei
ole
ihmisellä oikotietä

näärännäppy...

olet samannäköinen,
kun muut
miljoonatkin,
sinulla on vain on
näärännäppy

Pelko....

Ihmisen täytyy uskaltaa,
Sillä
Ihmisessä asuu pelko,
Ennen piti pelätä petoja ja nälänhätää,
Kulkutauteja ,sekä pahoja saarnaajia,
Nyt
Toista ihmistä

Voikukka...

Voikukka puskee lumikinoksen
Läpi,
Se tahtoo kiihkeästi
Hengittää kevättä,
Elämän alkuainetta

Saman kadun asukkaat...

Monet ihmiset asuvat
Saman kadun varrella,
Mutta eivät puhele toisilleen,
Sillä
He ovat kaikki tänne kulkeutuneet,
Eivätkä halua
Entiseen palata

Suurkaupunki....

Olen suurkaupungin sydämmessä,
En tunne ketään,
Linnut tuntuvat tutuita

Miljoonat katseet kulkevat,
Kaikilla on kylmä,
Sillä
Yksinäisyys täyttää kadut

Taivas on sininen,
Aivan, kuin kotopuolessakin,
Mutta täällä on
Kylmä

Valkoiset valheet...

Isommat valheet eivät
Elämässä näy,
Mutta
Valkoisilla valheilla
Katetut pöytäliinat eivät korista
Kattausta

Luontoäitee....

Luontoäitee rakentelee taivaat ja maat,
Niissä sulavasti
Pilvet ja puut

Kaikella on aikansa,
Mutta ihminen on tehnyt itsestään
Ikuisen,
Siksi kaiketi maailma itsessään
Nitisee

tuntis...

jotkut ihmiset tuntuvat
hetimiten
tutuilta,
toisia ei tunne vaikka yhdessä olis
koko
elämän

onnetar...

menestyäkseen täytyy
osata,
mutta tärkeätä
on myös
ahertaminen,
sillä se on avain menestykseen,
jolla on
onnettaren ojennettu käsi

uurastajat...

jotkut näkevät taivaanrannan taakse,
toiset vain sarastuksen,
mutta ketkä
näkevät laskevan auringon
ovat
pitänpäivän uurastajia

luottamus...

luottamus ansaitaan,
se ei sanoilla synny,
sillä
luottamus syntyy
teoista

elämä...

elämä on tulemia täynnä,
semmoisia menemisiä,
jotka luovat elämälle ilmeen

mikä elämä se semmoinen olisi
jossa ei
mielet vaihtusi,
tuulet tuvertaisi,keväänpuroset solisi?

katson ikihonkaa,
se aikojen alusta ilomielellä
elellyt,
joskus myrsksäät sitä riepotelleet,
mutta
nytkin,
sinikylkisenä elämää hyväilee

vilpitön...

aamu on vilpitön,
se tarjoaa koko päivän,
jonka ilta kirjaa ja
yö pois pyyhkii,
jos
toisin olisi,
täyttä täällä ois

tänään...

tänään voit olla
mitä vain,
eilen siihen oli tilaisuus,
mutta
huomenna on
mahdollisuus

Järki ei suutu...

Järki ei suutu,
Siksi niin paljon riitasointuja
Kuulee

kuunvalo...

aika kierää kuunvaloa,
olen varjona, sillä minun
on mentävä

halvennettiin...

minut halvennettiin,
siksi
kävelen pois,
kuljen enempään päin

tykös...

menen pois,
menen ääntäsi kauemmaksi,
tulen työkös

tasanen tahti...

ajalla ei ole
kiire,
se kulkee sittenkin,
ei juokse, vaan tasaseen tahtiin

tyhjä...

olen paljon tyhjä,
olen elänyt,
olen ilosta naranut ja vihasta
kironnut,
      sinut nähdessäin en ollutkaan mitään,
      olin tyhjä, vaikka halusin olla
paljon

onnisti....

onnistunut hetki,
luo seuraavia
onnistumisia

koristele...

voit itsesi koristella
kauniimmaksi,
mutta
pesun kestävää
on
ainoastaan
mieli,
se ihmisen syvempi

elämä on kevät...

kevät on
elämänalku,
pienen pieni kukan nuppu,
soliseva puronen,
lintusten ilolaulujen aikaa
sillä
         elämä on kevät

valkenee...

päivä valkenee, vaikka olisit
millä tuulella tahansa,
sinä olet
luonnon pienin,
mutta päivän valkeneminen on
on ison säätäjän hallinnassa

jos...

jos sinut valitaan,
mittasi täytyy olla
suurempi

elämä alkaa...

elämä alkaa silloin,
kun avaat
silmäsi

katsot ohitseni...

katsot ohitseni,
käännät selkäsi,
jään ja
huonosti voin

unelma...

jos ei ole unelmaa,
millä sinä huomiseen katsot?

kettu...

viekas kettu kiertää
ansapaikat,
semmoiset sudenkuopat,
jossa häntänsä ei saa vapaasti
perässään liihottaa
      kettu on kova poika veikkailemaan,
      sillä sitä kiehtoo arvoituksellinen elämä

pilkillä....

ihminen ei valmistu koskaan,
eikä täyty,
sillä
hän on luontoäiteen
luomista ainoa,
joka pystyy käymään
pilkillä

bitseria....

useimmat unelmat kaatuvat siksi,
ettet saa
elää ja
käydä muinamiehinä
bitseriassa, jossa on vain
kaltaisijasi

luonnonkeli...

sade on luonnollinen keksintö,
se on yksinkertaisempi,
kun pihanurmen sadettaja tai
suihku,
sade, ei tarvitse painevirtaa. eikä
se
tule töpselistä,
se
 tarvii ainoastaan sopivan kelin,
luonnonkelin

kyllä...

kyllä on kova sana,
se on turvallisempi,
kuin
       ei,
jolla ei ole sukulaisiakaan

enemmän..

olet enemmän,
kuin elämä,
sinussa on eiliset ja tulevaisuudet,
siksi olen sinussa
      hyväilen,
      mutten voi koskettaa,
sillä en ylety elämääsi

kehäkukan tuoksuinen...

sinä kehäkukan tuoksuinen
nainen,
sinä, joka olit kassajonossa edelläni,
sinä
kehäkukkasen tuoksuinen,
aurinkopäivän päivänsäde,
jäit minuun,
vaikka ostokseni pakkasin

ihminen märäntyy...

ihminen märäntyy,
jos ei syö
suolakurkuja,
venäläisiä suolakirkkuja,
joissa on igorin ja tatjaanan
maustamat pippurit

tuulimylly....

tuulimyllyn ropeli tiuhaan
pyörii,
myrskysäillä
vinhempaan,
mutta kallista lie
ilmainenkin

sammakonpoika....

kukka kukkii ajallaan,
sammakonpoika tahoillaan,
mut
ihminen se meikkaa vaan,
koriaksi itsensä kuvastaa, vaikka
mieli täynnä on onnen tuskaa...

rikollinen...

suurin rikollinen on
tietämättömyys ja
toisen käden tieto,
joka on
jostain huuliin tarttunut

ystävä....

valtavalla herralla ei ole
ystävää,
hän on yksin,
sil
toista ei näy

rikas...

mitä rikkaampi,
sitä etäisempi,
vain
köyhä toisen tunnistaa

anteeksi....

miten paljon pitää eteensä mielistellä,
että saisi hyvän
omantunnon,
miten paljon pitää voimistua, että,
voisi
anteeksi pyytää ?

uusi...

jos olisin uusi, saisin
uuden nimen,
mutten olisi kuitenkaan
entinen,
minä
       paskaeläin,
jolle ei opettajatkaan koulussa
katsettaan suoneet

tuotantoeläin....

ihan oikiasti,
miten minä
tähän rupesin,
sylkikupiksi ilman lainsuojaa,
miten
hullusti minä rakastankin kotikuntaani,
että tähän polvistuin,
orjaksi,
jolla ei tuontoeläimen oikeuksiakaan?

kovin...

puolet päivästä menisi ilman minuakin,
mutta se toinen puolisko,
ihmettelisi kovin

ramasee...

luoja miten minua ramasee,
ota tuo
viltti pois,
sillä se on
hevosen loimi

luonasi...

voin mennä minne vain,
mutta aina olen
luonasi

lahja...

jokainen päivä on lahja,
arvokas elämä,
kiitos ja kumarrus
lahjoittajalle

tauti...

ihminen on tauti,
kulovalkeavan etenevä,
mutta sitä ei saa
sammuttaa,
sillä siinä jotakin itää...

tilaa.

koskaan ei ole liian myöhäistä,
aina sinulle on tilaa,
tilaa,
joka odottikin sinua

luonnonkukka...

kevättä ei voi vastustaa,
viell vähemmän
sen ojetamaa
voikukkaa,
sitä
kevään
luonnonkukkaa

murunen...

ihminen on ihan pieni murunen,
elämän murunen,
sen voi lintu helposti suuhunsa
nakata ja
pois viskata...

pieni eläin...

ihminen pieni eläin,
pienempi, kuin
itikkaparvi,
josta jokunen jää
muistelemaan menneitä,
ihminen taas vaan
itekseen saunoo,
vihtoo ja
höyryyn haihtuu

värjöttelen...

kylmä tuuli puhaltaa, vaikka
taivas huomista
toivottaa,
en mene sisään,
värjöttelen

Hiljainen katse...

Kun heräät ennen muita,
On hiljaista,
Linnutkin nukkuvat,
Tähdet katsovat,
Mutta kuiskaten,
Tunnen hiljaisuusen,
Minulla on hiljainen katse

valehtelija....

kasvoton ihminen valehtelee,
valehtelee niin
ettei jälkiä näy,
sillä hän on jokapaikan heiluja,
semmoinen kyynärpäillä etuilija ,
jolla on kyltymättön mieli

Perhonen....

Kiinalainen perhonen taitaa
Takaperin lentämistaidon,
Se on jäänne maon ajoilta,
Jolloin piti enempi perruutella
   Nyt pärjää eteenkinpäin lentämisellä,
  vaikka maassa ei ole kukan kukkaa,
Sillä niin pilvessä on taivas,
Hiili tupruttaa semmoista kapukkaa, ettei
Kukkaset valoa näe, eikä mehiläiset
Kukkasta pussaa

Kiina....

Kiina on iso maa,
Se vissiin oli ennen maailman syntymää,
Silkkitiellä tietenkin,
Eihän siellä sorateillä pölyisillä,
Sillä
Kiinalaisia on niin monta,
Ettei laskea taida

Kiusaa...

Ihminen tonkii mieluusti
Toista samanlaista,
Nauttii, jos toinen siitä huonosti voi,
Vaikka itseäänhän hän
Loppujenlopuksi kiusaa

Hyvinvointinen...

Hyvinvointinen olemus ei anna
Lupaa kurkistaa
Huonostivoivaan,
Sillä se tietää kustannuksia ja
Vaivannäköä
        Hyvinvoiva anoo äänestyksen kautta
Päästä demokratian päättäviin elimiin,
Hyvinvointisiin elimiin,
        Ihmiset itkien hymyilevät,
Hänet päättäviin äänestävät

Rukous....

Kaikki rukoilevat,
Heinäsirkatkin,
Uskomattomat uskovaiset ja
Hartaammatkin,
Sillä
Rukous on elämää vahvempaa,
Se on niin iso ja vahva,
Ettei sitä voi sylissä rutistaa

Maailman elämää...

Maailman elämää elävät monet
Ihmiset,
Sellaisetkin,
Jotka syntyvät vasta myöhemmin

Aikojen alussakin elettiin
Ihmisten aikaa, vaikka
Aatamakin oli syntymättä

Maailman elämässä ihminen
Hengittelee,
Vaikka ei olisikaan

Ummistanut...

Olet ummistanut
Korvasi,
Et tykkää kuulemisista,
Haluat vain keskustella,
Mutta mihin sinä vastaat?

Mieltämyöten...

Aina ei mieltämyöten mene,
Mutta
Oota,
Sillä
Kyl se siitä

Kuningas...

Lähestyn sinua hyvinmielin,
Sinua
Kuninkaan hylkäämää,
Joka vihasta kaiken allesi tallaat,
Lähestyn,
Mutten
Kumarra,
Sillä kuningas
Oli viisas

Vereni...

Vereni on minuun sekoitettu,
Sillä kasvan ja elämää harrastan,
Kunnes on aika
Kuihtua

Jos vereni väkevästi tehty.
Sillä monta aikaa harrastan,
Monenmonta kertaa aamulle kumarran

valtaapitävä...

valtaapitävä olisi viisas,
jos
köyhintä avittais,
sillä tällä on monta kohtalontoveria,
jotka
hyvillämielin,
mut
jos
hyvinvoivaa yhäkin silittäis,
kaikkoais hältä
valtakunnan hyvämieli

ylipiä....

kun ihminen alkaa olla ylikypsä,
hän etujaan
kehuskelee,
vaivojaan vähättelee ja
muutenkin hänestä aistii
ylipiän mielen

luotettu...

elämässä on paljon,
jos sinulla on
luotettu,
mutta on enemmän,
jos sitä olet
jollekulle

Suo...

Suo tuoksuu arvoille,
Siin vuosituhannet säilyvät,
Hiljaa tuoksuvat,
Sillä se on luontoäiteen piironki,
Suonsilmänsä vartioi,
Ken siihen putoaa
Hän piironkiin majoittuu
Suopursut tuoksullaan arvoja tuoksuttavat,
Siin
Aamu usvassa tunnelmat ahavoituu

Äänioikeus...

Äänioikeus on
Puheoikeus,
Kell se on
Puhukoon

Räätälöidyt....

Elämällä on monta
Ilmettä,
Niitä kaikkia kannattaa kokeilla,
Sillä niihin on jokaisella käyttöoikeus,eikä
Niitä tarvitse häpeillen
      käyttää,
Sillä ne ovat kertakäyttöisiä ja vain
Sinulle räätälöityjä

Marionetit....

Sisäänkääntyneesä demokratiassa
On kolme kuningasta ja kaksi
Kuningatarta,
Loput
Marionetteinä kiltisti hymyilevät,
Maa on niinkaunis.
Vaikka vainioilla itkevät silmät

Kävelen...

Kävelen sillä minulla ei ole
Kiire,mutta jos olisikin se
Saisi odottaa,
Sillä
Kävellen kerkiän miettiä

Sade...

Sade tuntuu harmaalta,
Mieleni matelee,
Vaikka yritän sitä miellyttää
Tämä tunnelma ei ole minun.
Mutta sen läpi on mentävä,jotta
Kevät saisi
Kukkansa

hetket...

on hetkiä,
jolloin ei valittaa voi,
ei hymykään luista,
     on hetkiä,
jolloin ollaan vaan,
ne hetket ovat rauhaisia,
niissä on tyyni sää

hymyhuuli...

silmissä loistaa valo,
toisilla himmeimmät,
sillä mielensä tyhjyydessä soutaa ja huopaa
    kirkkaimilla silmillä on
    kyytipoika
hymyhuulilla

yksin...

et sanoistasi peräänny,
siksi yksin seisot
edessäsi,
     kerroit asiasi syvemmältä,
niin syvältä,
ettet sanojasi ylety takaisin
toimittamaan,
    yksin,
eikä kukaan vastaa,
et
kadu,
sillä edessäsi ei ole kuulijaa

lahtas......

iäkäs ihminen istuu
puistossa,
niin hän tekee jokainen päivä,
siinä puolenpäivän aikaan ja syöttää
yhtä pulua,
vain yhtä,
sillä se on hänen nuoruutensa
rakastettu,
se,
joka kuoli
vapaussodassa,
omat lahtas

vapaa...

olin joskus vähemmän enemmän,
olin lyhytkasvuinen ja vapaa,
nyt
en ovista sovi

Iloiset lesket...

Iloiset lesket eivät hymyile,
He surevat tapettuja miehiään,
Ovat saapuneet

En tunne heitä,
Mutta haistan heidän miestensä
Veren,
            poistun torilta
Minua kylmää,
Enkä voi taakseni katsoa,
Sillä sitä ei enää ole

Kuihtus...

Jokainen syö perunaa.
Muuten melkein kuolis,
Tahi
Ainakin
Kuihtus

Kissanpennut....

Kissanpennuilla ei ole
Huolenpäivää,
Sillä emonsa lämpimästi
Kehrää

Hyvää yötä....

Päiviä on yhtä monta, kuin
Iltapäiviäkin,
Sillä silloin päivä mailleen
Vetäytyy,
Lintuset oksalleen vaipuvat ,
On levon aika,
Hyvää yötä!

Huohahtaa...

Ei pidä turhan edessä
Luovuttaa,
Vähäsen vaan huohahtaa
Ja
Sitten taas

Riitanen kaiku...

Riitanen kaiku kylässä soi,
Siellä ei hyvämieli
Ovea avaa,
     Järki ei suutu,
Ei vaikka pahasti sanois

Aapinen....

Sukupuolineutraalit lukevat
Kiertokoulun aikaista
Aapista,
Siinä kukko keppiä heiluttaa

Ihmisen vika....

Onko se ihmisen vika,
Jos
Toinen ihminen
Eksyy?
    Ihmisellä on jokamiehenoikeuksia,
Eksyäkkin
      Mutta velvollisuus on etsiä
      Kohtalontoveri,
Joka ei tunne paikkoja
      Siksi hankin navin,
Että osaisin takaisin, enkä varmuuden vuoksi
Tunne muita
Ihmisiä

Riitainen kylä...

Riitainen kylä itsensä
Hakkauttaa,
Kannoille jäävät muistot elämään,
Marjasuot hyvästi kukkivat,
Sillä
Riitamieliset suonsilmään uponneet,
Pois on hyväaika,
Silloin,
Kun yhteisesti satoa korjattiin,
Sitä
Porukassa viljeltiin

Luonnevikainen....

Ihmisellä on luonnevikoja,
Toiset
Harmittomia,
Jotkut vaivaavat yötpäivät,
Toisia ei havaitsekkaan, sillä
Ihmiset keskenään supattelevat
    Ihminen on
Luonnonoikku,
Viheliäinen

Luonnevikainen....

Ihmisellä on luonnevikoja,
Toiset
Harmittomia,
Jotkut vaivaavat yötpäivät,
Toisia ei havaitsekkaan, sillä
Ihmiset keskenään supattelevat
    Ihminen on
Luonnonoikku,
Viheliäinen

Luonnevikainen....

Ihmisellä on luonnevikoja,
Toiset
Harmittomia,
Jotkut vaivaavat yötpäivät,
Toisia ei havaitsekkaan, sillä
Ihmiset keskenään supattelevat
    Ihminen on
Luonnonoikku,
Viheliäinen

Luonnevikainen....

Ihmisellä on luonnevikoja,
Toiset
Harmittomia,
Jotkut vaivaavat yötpäivät,
Toisia ei havaitsekkaan, sillä
Ihmiset keskenään supattelevat
    Ihminen on
Luonnonoikku,
Viheliäinen

vastakkainasettelu...

vastakkainasettelu on surkia näky,
sillä ei
hyvinvointia kasvateta,
sitä
saadaan yhteisellä tekemisellä,
jossa kumpikin ottaa osaa
kantokykynsä
verran

varikseni...

varikseni nukkuu sähkötolpan nokassa,
se on hieman surullinen,
kun langoissa ei soi
puhelinlangat,
ne soivat maakaapeleissa,
joita vesirotta kuuntelee,
siksi lintusein on apialla päällä

taistella...

ei kannata taistella,
sillä se parhaan terän
tylsyttää,
täytyy sovitella,
sillä niin paras terä
terävöityy

rajat...

elämää ei tarvitse miettiä,
senkun antaa mennä vaan,
kiellot ja rajat kertoo
kunkin sisimpänsä,
sehän on
myötäsyntyistä

ken rajoja ylittää ja pahoja
aikoo,
hältä paljon puuttuu

puurtaja...

yksinäinen puurtaja väsyttää
alkumatkansa,
mut,
porukassa matka joutuu

reissuhommat...

reissuhommat ovat poissa kotoa,
siellä on joskus kylmä,
niin kylmä,
ettei ikävää näe,
mutta,
kun vapaat koittavat,
elämä aukeaa,
silloin kulku johtaa sinne missä halusti ollaan,
kotona

loppu...

mahdollisuus on
toivonkipinä,
se pelastaa lopusta

tie...

kun ajaa totuuden
tietä,
eksyy vähemmän
kiertoteille,
niille teille,
jossa on vähemmän huomista,
semmoista huomista,
joilla ei ole eilistäkään

alemuuttaa...

ihmisen ei pidä mennä kauaksi
itsestään,
voi vain muualla
piipahtaa,
sillä
itsessään kannattaa olla,
tahi muuten  voipi
alemuuttaa

valmis....

mikään ei tule koskaan
valmiiksi,
on vain väliaikaisesti
tulevia,
jos heti tulisi,
täyttähän täällä
olisi

runoilija....

hermostun nopiasti,
mutten sano pahasti,
ääntelen vain tuntojain,
sillä olen runoilija,
en eino leino,
mutta itseni kertoilija,
sillä kirjoitan elämästäni,
ellen niin tekisi,
tulisin kaikkea liian täyteen.

suomenhevonen...

olen ratsastanut hevosella,
se laukkasi kauniisti,
ravasi komiasti ja hirnahteli onnesta,
sillä se oli suomenhevonen.
kutsuin sitä urhoksi,
se tunsi nimensä ja lippasi aina vasenta silmäänsä, kun
huusin nimeltä.
   siitä on aikaa, olin silloin lapsi,
siitäkin on aikaa.

kiitos...

kiitos on kaunis sana,
sen kuulee selvästi,
kun sanotaan

unelmoin...

olen jo niin vanha,
että minun tulisi
hymyillä
ohimennenkin,
mutten
siihenkään kasva,
meen vaan ja unelmoin

rakastuin pappiin...

rakastuin pappiin,
synnyin syntisenä,
kuolen viattomana,
sillä
tähtitaivas minut
synnytti

varhaiskasvatus...

peruskoulu oli järjen voitto yhteiskunnallemme,
ilmainen varhaiskasvatus olisi
tuplajättipotti,
mutta kumpaakin ahdasmielet
vastustavat,
ne mielet, jotka siitä suurimman
hyödyn korjaavat

vahingossa...

kaikki syntyvät vahingossa,
hyvät ja pahat,
alut ja loput

ei elämää tehdä,
et rakkautta naulata,
et
kuolemaasi säätele tietokoneohjelmillasi

elämä on vahinkoa,
kaunis
vahinko

rippikoulu...

helvetti ei kehtaa istua
hyvän päällä,
sillä se ei ole käynyt
rippikoulua

varpaankynnet...

olen enkä mitenkään
voi,
ei itketä, eikä naurata,
kasvoni ovat saviset,vaikka kävin suihkussa,
menneisyyskin on kadonnut,
mutta silti leikkaan varpaankynsiäni,
huomenna on uusi päivä,
joku päivä

ehdokas....

näin unta, että sain vain
yhden äänen,
ventovieraan,
unessa olimme vaimon kanssa unohtaneet
koko
jutun

pitäjän poika...

oot pitäjän poika,
siulla on sennäköinen nenä,
siitä tuntee
pitäjän pojan

mustalaiset ja neekerit...

mustalaiset ja neekerit
taitavasti laulavat,
mutta
valkonaamoja vaan
tanssituttaa

rakkaus....

rakkaus on kumma juttu,
tekee hulluudestakin
halutun

koplukka...

koplukalla ei moni ole
virtaa ylittänyt,
jotkut on

uusi elämä...

uusi elämä syntyy
vanhoista jäljistä,
niistä tuskapäissään kuljetuista askeleista
saa pienellä vaivalla kevyet jäljet,
joissa hymy kulkijan kasvoilta paistaa

mestari...

koskaan ei ole liian pätevä,
ei edes
mestari,
sillä hänkin aina uuden
edessä

poispäin...

kuljemme kumpikin eri suuntiin,
vaikka
sydämmet toisillemme lyövät,
silmämme toisiamme katsovat,
kuljemme poispäin,
koska emme uskalla
elää

Joudun.....

          ajalla ei ole kiire,
Mutta
Usein se vain käy,
Juoksen perässään,
Mutten kerkiä, enkä haluakkaan
Sillä joudunhan aikanain

Kahta sorttia...

Ihminen on ihminen,
Ja ovat
Toistensa näköisiä,
Ovat
Värillisiä ja värittömiä, myös lihaksikkaan
Laihanpulskia,sekä
     länkisäärisiä
Ihmisiä on kahta sorttia,
Siis vähemmän, kuin kärpäsiä

Huollettavat...

Annetaan pienille ihmisille
Mahdollisuus,
Tänään he ovat lapsiamme,
Huomenna
Huoltajiamme

Kuohitaan...

Kun ori kuohitaan,
Pallit naulaan
Nakataan,
Siitä pollen niska alistuu,
Sillä haluton on kruunatun
Pää

Ylittää...

Ihmisen ylittäessä itsensä,
Hän
Onnesta huokaa ja hymyilee,
Sillä itku ei sillä hetkelllä maistu

Itku..

Itku puhdistaa,
Se on aitoa,
Ja ain sille
Lohduttajan olkapää
Tarjoutuu

Umpisolmussa...

Umpisolmussa oleva ihminen,
Ei laske sulavasti muikkuverkkoja
Päijänteeseen, tuohon
Luonnon helmeen komeimpaan,
Mut silti hän
Notkeana ääniä kalastelee,
Vaikkei saaliistaan välitäkkään

Sähkönsiirtoverot.....

Itseensä kannattaa valoa
Ladata,
Latauspisteinä ovat harrastukset,
Katukuvan kuvajaiset,
Luontoäiteen luomukset ja
Kaikki mikä eteen notkistuu
Niistä kipinä syttyy,
Valoisemmaksi vaihtuu,
Eikä tule sähkönsiirtoveroja,
Tulee vain elämän iloa

Arastuttaa...

Alkuun arastuttaa,
Sitten hiemanaikaa kainostuttaa,
Mut
Hetkenpäästä jo hymyilyttää,
Silläpäällä on hyvä jatkaa

Älä syrjään jää...

Älä syrjään jää,
Sillä siellä ei päivä näy,
Siellä sinä pimeään haihut,
Sinä,
Joka olet valoisa ihminen,
Mutta
Nurkkaan lykätty

hetken...

elin hetken kevättä,
elämäni kauneinpaa aikaa,
kunnes kohtalo tuiversi alleen,
pois heitti kesäisen
suvisen elämän,
pois kauaksi tuuletti

pakkohuutokaupatut...

elämä kasvaa jokaisessa,
sillä ei ole omaa
maatilaa,
vaan
se on jokaisessa hyyryläisenä,
ilman
tätä hyyryläistä olisimme
pakkohuutokaupattuja

tarpihiksi...

ihminen on ihan eri tyyppi,
kun saa nukkua
tarpihiksi,
ihan lupsakan savolaisen
oloinen