Iloiset lesket eivät hymyile,
He surevat tapettuja miehiään,
Ovat saapuneet
En tunne heitä,
Mutta haistan heidän miestensä
Veren,
poistun torilta
Minua kylmää,
Enkä voi taakseni katsoa,
Sillä sitä ei enää ole
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti