irtokoira jolkuttaa luokseni,
hymyilee ja ojentaa
tassua,
vastaan ja juttelemme syviä,
niin syviä,
että tarjosin sille mökkini avaimet
nyt voin mennä vuorten tuollepuolelle,
sillä
mökkiäni valvoo
yksinäinen irtokoira,
joka ei vieraille
hymyile
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti