viro...

viro on
maa,
joka ei tahdo istua äitivenäjän sylissä,
mutta
äitee on tomera daami ja koppasee kiukuttelevan
tenavan
kainaloonsa

toinen vikisijä on suomi,
mut
sen äitee jätti,
sillä sille ei äiteekään
mitään voi,
sillä niin on luontonsa
väkevä,
ettei syliin tahdo

normaali ihminen...

kurjinkaan ei ole kyllin hyvä,
eikä
hyvinvoivinkaan tarpeeksi paha,
vaan
tarvitaan tavallinen ihminen johon
näistä laitapuolen kulkijoista risteytyy
normaali ihminen...

huonommatkin tiet..

ihmisen on hyvä olla,
jos on
otsansa
kirkas,
siellä on valo, joka valaisee
huonompiakin teitä

rikkauden rakkaudet...

rikkaudet rakkaudet ovat
käsien ulottuvilla,
mutta en näe rakasta ja pätäkkääkin
puuttuu,
joten
jatkan kummankin
etsimistä

arvostella...

ei ihmisiä soisi arvostella,
mutta  on
luontaista joutua
tilanteisiin,
joissa lunta tulee tupaan ja sitten sitä
lapioi toisten tupaan

homot...

kun poistutaan,
sanotaan,
kiitos ja näkemiin

armeijassa on suorempaa,
mutta siviilissä homotkin
kiehtovat
tätejä

emot..

ihmisellä on synnyttäjä
ja
panija,
monilla muilla luontokappaleilla
on vain
emot

putin ja trumbbi...

putin ja trumbbi,
siinäpä
maailman herrat,
jotka nyt jo toisen kerran
euroopan jakoivat,
nyt
venäjänmaa ylettyy läntisimmälle merelle,
siin
ei nato kainostele,
sillä se sai luvan asuttaa lähi-idän ja koko
afriikantähden,
sillä venäjänmaa yltää yli merille sen taa

satakieli...

satakieli laulaa monia lauluja,

käki vain yhden,

mutta västäräkki se on vasta pukumies,

ain 

pihoillain herroittelee,

kun mustarastas taasen ei mistään mitään

välittä,

sillä

varis vittuilee sille yöt päivät

santeri alkio...

keskustapuolueessa on
luteita ja hämähäkkejä,
jotka sen päättäjiä
jallittavat

keskusta luovutti
maaseudun luonnonarmoille,
nyt
santeri ei oo hyvällä mielellä,
mutta eihän santeri ole nykyjohdolle
tuttukaan

keskustapuolue,
miksi jatkuvasti
petätte?

lahtari...

lahtari,
rikollinen ja
jumalaton olento,
sitä työläinen yhäkin pelkää

tosiuskovainen...

en ole tosiuskovainen,
en sellainen,
joka joka pyhä
harrastaa,
en sekään, joka ei
pakanoita ymmärrä,
olen sinut herrani kanssa,
vaikka vaillinainen lienen

sattumat...

sattumat ohjaavat elämää,
sitä pientäosaa elämästä,
jota saamme osaksemme

elämä on isompaa, kuin
mitä näemme,
se on mahtavampaa,
kuin maapallomme

siksi meidän ei kannattaisi
itseämme liikoja
istutella,
sillä emme kaikkeudessa
itäisi

muurahainen...

muurahaisella on ilopäivä,

tuli sadetta,

se tietää sisätöitä keossaan,

sillä kunnon murkku

ei rehki sadesäillä,

vaan kutittelee kuningattaren

korvantaustaa ja mutustelee hänen tarjoamiaan

leivoksia,

joissa on rakkauden aromit

pystyyn kuolis..

elämää ei voi elää
ilman tunteita,
muutenhan sitä pystyyn kuolis,
ikihongan syliin

Rakkaus...

Rakkaus on
Hairahdus,
Ihana hairahdus,
Joihin haluaisi hairahtua useimminkin,
Mutta
Rakkauden loput,
Niissä on itkun makua

Kiersit...

Kiersit ympyrää,
Mutta katseesi ei jättänyt
Jälkiä,
Sillä et tuoksu elämältä...

Viettelys...

Semmoinen ystävä, jolla on
Ain
Korvat höröllään,
Suu
Vaahollaan ja
Ain
Tiedon nälkäinen,on
Viettelys

Pirunkekäle...

Tuttu,
Muttei läheinen ja siksi jääköön,
Tuo
Pirunkekäle

Vanhemmat...

Jos et äidin rakkautta ole saanut,
Ellet isän kanssa touhuta mellastanut,
Mitä olet saanut?

Vanhempien rakkaus,
Sillä on
Elämänpituinen merkitys,
Ne säteilevät
Moneen polveen

Armoa...

Armoa ei tätänykyä tarvitse
Anoa,
Sitä saa
Pikavipillä,
Kännykällä ja vaikka
Illansuussa

Äly...

Äly ei suutu,
Älytön...

Kävin kuussa...

Kävin kuussa,
Pikareissu, mut oli hikistä,
Ja pölyistä koko matka,
Sill ihmisten romut leijailivat pitkin
Ilmakehää,
Tuoksui siellä myös mummini lihapullat,
Joista herkis kova nälkä,
Mutta jouduin syömään avaruuseväitä.
Kuu on kuiva mesta,
Loppuun kaluttu,
Marssin väki on sen kupannu tyhjäksi.

Paluumatka olikin joutusampi,
Senkun hyppäs kuun reunalta,
Leijailin puruveteen, tuonne kerimäen
Ruokkeenkylän rannoille

Mun isänmaani...

Mun isänmaani kohtelee
Kaikkia tasapuolisesti,
Myös
Ulkosuomalaisia,
Siksi
En äänestä nykyistä hallitustamme,
Joka syrjii ihmisiä

Mummi parka...

Julkisiin liikennevälineisiin ei
Kohtapuolin pääse muuta, kun
Omistamalla
Älypelin,
Joll istumapaikka heltiää,
Voi,voi,
Mun mummi parkaa,
Sillä hän ei omista muuta kapulaa,
Kun hellaan laitettavat

Kampin terminaali...

Kampin terminaalissa
Kuhisee,
Ain
Kuhisee,
Ihmistä mennen tulee,
Juosten ja hidastellen,,
Ain
On tullut mennyt

Käymässään...

Ihminen on hetken,
Aamusta iltaan,
Syntymästä lähtöön,
Pienen hetken käymässään

Jälleenopetus...

Ihminen voisi ottaa takaisin
Nelivedon,
Sillä kelit ovat haaastavat,
Esiisämme apinat voisivat
Meidät
Jälleenopettaa nopeammalle
Etenemiselle

Motivoituneet siivet..

Mikään ei ole niin pahan kelvotonta,
Ettei se hyväksi taipuisi,
Ei,
Sillä ihminen taitaa muuttumisen,
Jos sillä on
Motivoitineet siivet

tasavallan hallitus...

tasavaltamme hallitus tarttui pulloon,
hukkui siihen ja bankrott,
krapulahan siitä lankes

hallitus,
siellä on kolme ministeriä,
joilla on tolkku,
mutta, kun ei saa ihmisistä pahaa puhua,
jään
sanattomaksi

rakuuna...

olen rakuuna,
sitä ei monet
ole,
vain me

vienti vetää..

vienti vetää,
jos vientimiehet hyvin koulutetaan,
heidät sairaanhoidetaan,
kodinhoitotukea kohdennetaan,
haavojaan silitellään,sekä
tämän infran jälkeen hyvä tuote
maailmalle saatetaan

pyhähenki...

pyhähenki on raamatun sivuilla
ja
allahin lampussa,
se puhisee tukkimiehen kämpässä, sekä
linja-autopysäkillä,
jossa on mustanaan ihmisiä odottamassa
linja-autoa,
joka ei koskaan tule,
sillä kuskilta
loppui
    henki

ennenvanhaan..

ennenvanhaan kana oli
dinosaurus,
ihminen muikku,
ahven ja lohikalakin,
nyt
lohikalat muuttuneet
viisaiksi oppineiksi risuparroiksi,
ikineideiksi, niih,
muikkuja ovat tavalliset pulliaiset,
ahvenet edustavat
maukasta keskiluokkaa

palvelua...

yhteiskunta toimii niin,
että toinen palvelee
toistaan,
toinen maksaa veroja,
toinen kuluttaa ne,
toinen on vuodepotilaana,
toinen pyyhkii hänen
otsaansa,
kun kuolet,
toinen kuoppaa,
kun synnyt,
toinen vetelee sinut pois

toiminnot...

menet ja palaat,
valvot ja nukut,
siinäpä ovatkin,
elämäsi tärkeimmät
toiminnot

yhtätuumainen...

yhteiskunta on sen eläjät,
yhteiskunta onkuin
muurahsaisyhdyskunta,
paitsi,
ettei
yhteiskunta koskaan ole yhtätuumainen

muurahainen...

muurahaista palelee,
se tärisee ja sitä heikottaa,
sillä on holotna

se haluaisi vetää pilkkihaalarit päälleen,
mutta muut lajitoverit eivät moista
hyvällä katsoneet,
siksi se joutuu kylmissään
ahertamaan,
kortta kekoon kantamaan

jokapäiväinen elämä..

jokapäiväinen elämä on
askareita,
jokapäiväistä elämää,
eikä siitä voi jättää yhtäkään pois,
sillä
silloin aurinko ei enää
nousiskaan

onnenonkija...

onnenonkijalla ei omatuntoa
lain,
hällä vain
haavekuvat utuiset lie,
niillä hän ei arkea koe,
vain unissaan
haavekuvat soi

Hallituksemme...

Unohtumaton hallitus,
Se on semmoinen,
Joka tekee kaiken toisinpäin,
Sanansakkin syö,
Nielee ja oksentaa,
Siellä tolkun ihmisiäkin lie,
Mut
Heitä ei kuulla hei

Vierasmaalainen...

Vierasmaalainen työtoverini
Pelkää,
Hän on pelännyt kotimaassaan,
Hän pelkää täälläkin,
Sillä
Niin on monta vihamiestä
Yhäkin
    Muttei hän valita,
Sanoi vain, että mahdollisuudet henkiinjäämiselle
Täällä on suuremmat,
Siksi hän
Hymyillen ahertaa

Ei kipuja missää ...

Ei kipuja missään,
Mieliharmitontakin,
Voi,
Miten valoisaa onkaan tää,
Kiitän vaatimattomasti,
Sillä sanani eivät riitä

Hyvänolon salaisuus...

Hyvänolon salaisuus on
Siinä,
Ettei
Ole mieli kupruilla,
Vaan hymymieli herkästi helähtää,
Siksikin jalkani kevyesti...

Ura...

Ihminen tekee uraa,
Laihtuu ja kuivettuu,
Sil niin paljon saa silmilleen
Kuraa

Uran luojat jäävät elämästä pois,
He ovat osa konsernia,
Joka
Viimein jää markkinavoimien
Kaluttavaksi,
Jäljelle jää koditon ja laihtunut

eläminen...

eläminen on
huvia,
kituutusta ja
kalkkeutumista,
eläminen on yksinoikeus syntyneille

saaristoreitti...

saaristolinjat ovat
suomen kauneimmat linja-autoreitit
suomenmaassa

helsingistä turun saaristoon ja takaisin,
senkun matkustaa näkee kappaleen kauneinta
suomea,
kauneinpanahan on ja pyysyysyy punkaharju,
mutta sehän onkin runoilijan pyhittämää

saaristolinjat,
sitä muuttolinnutkin käyttävät,
sillä se on luonnonreitti

vangitut...

kaikki vangitut vapaiksi,
myös eläimet ja juuri
he,
sillä he eivät ole osallistuneet
vihollisuuksiin,
vaan ovat syyttömiä kaikenmaailman
sotaisuuksiin

professorit...

professorit
osaavat asioita selvittää,
mutta
eivät niitä ratkaista,
sillä ovat erkaantuneet käytännön elämästä

maakunnat..

maakunnat ovat niin isoja,
että ihmiset
unohtuvat,
     kaupungeihin,
maaseudulla pärjää suunnistustaidoilla ja
hyvällä kunnolla

kevään viiminen päivä...

kevään viimeinen päivä,
toukokuun viimeinen ja
talvi
kiitti sulle,
nyt mennään suveen,
kesäillat ei aamusta vaalene,
yötkin keskipäivää valaisevat

metsän kätkössä...

ihmisen ei tulisi asua etäällä
mistään,
jos on huonojalkainen tai kovin
pelokas
            mutta jos tahtoo itekseen olla ja
jalat kantavat,
suuntaa
metsän kätköihin,
asusta luontoäiteen helmoissa ja
voit luonnollisen hyvin

kaupungit ovat lähekkäin asumista,
se merkitsee
melua ja näppylöitä,sekä
ahtaita paikkoja,
            siellä joutuu väistelemään,
mutta metsän kätköissä vain
itseään

räystään alla...

elämä on räystään alla
sateensuojassa,
harmaa taivas ei ilonkipinöitä
säteile,
kissanikin kääriytyy puseroni suojiin,
olemme kaksi kollia taivasalla,
ulkosalla sadepäivän alusmailla

mutustelen puolukoita,
kissani nuolee viiksiään,
meillä on ollut
juhlavampaakin

joskus...

joskus on hetkiä,  jolloin
haluaisi mennä
kauaksi,
kauemmaksi,
joskus

mutta yhtäusein haluaa palata,
yhtä usein,
pystyssäpäin

metsä...

metsässä ihminen

tyyntyy,

siellä mieli rauhoittuu ja

kovatkin sanat pehmittyy 

samalla, kun

sydän keventyy

metsä on hyvä kuuntelija,

sillä on mielenpitkäinen ote

elämään,

se

on oppinut kestämään tyynet ja myrskyt,

kuunnellut vuodenaikojen murheet ja se

synnynnäisesti ihmistä rakastaa

myönteinen ilmapiiri...

ei ihminen turhasta ilostu,
siihen tarvitaan
mielenkohotusainetta ja sitä
saa
myönteisenmielen ilmapiiristä

näitä ilmapiirejä on siellätäällä,
mutta eivät kauhiasti mainostele,
joten pitää olla ajan hermolla
ilostuakseen

Vireessä...

Silloinkun tuntuu ihan hyvältä,
Kannattaa
Istahtaa,
Hymyillä ja vislata,
Jos olo jatkuu samana,
Oot vireessä

Tuntuu..

Olin ennen vanhempi,
Kuin nyt,
Kumma juttu,
Mut niin vaan musta tuntuu

Kielo...

Viattoman kevään komia
      Kukkanen,
Se monen kevätjuhlaa somistaa
Maljakkojaan komistaa
Se ei tuoksullaan hurmaa,
Mutta viattoman kauniina
Kevätmieltä ojentaa,
     Kielo,
Kukista kainoin

Hiiri vehnäjauhopussissa...

Normaalisti ihminen ei
Kurkistele vehnäjauhopussiin
      Hybermarketissa,
Mutta joskus kyllä,
Oon kurkannut ja sieltä hyppäs
Komia hiiri,pelästyin ja siirryin pienempiin
Kauppoihin,
Joita hiiret karttaa

Maut..

Yhteiskunnassa on paljon erilaisia
Makuja,
On herkkusuiden maut,
Mauttomia ei lie
Mauttomatkaat suut

Elämä voi olla mauttoman harmaata,
Monelle energistä menoa ja meininkiä,
Jolloin maut
Tulevat helpoimmin esille,
Elämän maut

Pyykinpesukone...

Jos ei olis pyykinpesukonetta,
Nainen pesis päivästä
Päivään nyrkkipyykkiä,
Siksi suutelen tätä
Tasaarvon pesijää

Lupsahtanut...

Ihminen ei harmaannu
Itsekseen,
Se vaatii kokemusta,
Ikää ja
Sykykypsyyttä, joka on
Aikoja sitten lupsahtanut

Rahat mänt...

Hermot on loppu,
Rahat mänt,
Nyt on hiki,
Eikä tilipäivä oo liki

Tilipäivä,
Jumstsuikka,
Tuu nopiaan

Ikävä...

Ei aina voi olla
Ikävää,
Vaikka se haikeeta onkin,
Ikävöidä voi ainoastaan
Mukavasti mennyttä,
Tulevista ikävyyksiä voi vain haikailla

Votlake,..

Ameriikkaan on pitkä matka,
Pidempi,
Kuin
Saraniin,
Joka vinossa kököttää
Laitumen metsänpuoleisessa
Kivikossa
Siellä on käärmeitäkin läjäpäitten ja
Yhdellä käärmeellä on ihmisen silmät,
Se peri ne eevalta,
Se on mehukkaan näköinen votlake,
Mutta oon pitänyt himoni kurissa...

Ihmisiä hekin...

Ihmisiä asuu kaukaisilla
Saarilla,
Myös saharan laitamailla,
Ihmisiä hekin,
Vaikkeivät osaa pulkalla mäkeä
Laskea,
Keväthangilla hiihdellä

Perilliset....

Ihmisillä on lapsia,
Eläimillä pennunpoikasia ja
Vasikan nutipäitä,
Jälkikasvu on tärkeää,
Sillä muutenhan muut valtaisivat
Elämän

Hellyys...

Hellyys on vapisevin käsin silitellyä,
Semmoista äänetöntä
Hieromista,
Jota ei valimoissa hallita
Vaan
Bussipysäkillä
Hätäisesti sallittua...

muurahainen...

muurahaiselle ei tuu koskaan
hiki,
vaikka se yötpäivät ahertaa...
   se nimittäin kantaa kortensa
kekoon

hi...

entinen on kivaa,

kun sitä saa vain  muistella,

tosiasiassa silloin hiki lensi ja vaikeaa oli...

tänään kärvistelen, kuten silloinkin,

mutta nyt mulla on uudenmalliset

sukat ja pipo,

mut,

kyllä entisaikaan nekin oli 

lämpöisemmät,

hi....

Itää..

Aina ei mene hyvin,
Ei oikeastaan koskaan,
Mutta siinähän se hyvinvoinnin siemen
Itääkin...

Ryhti...

Ain on aineksia valittamiseen,
Mutta miksi itkua vääntämään,
Kun
Muutenkin vois...
Jos ei kyllin hyvin,
Niin senverran, että hymyssäsuin
Ryhti puvussaan pysyy

hevonpaskat...

yhdessä elämässä on
läänit ja elyt,
nyt
myös maakunnat ja
hevonpaskat

viisaus lymyää...

yhtä totuutta ei lie,
siksi on hyvä
kuunnella herkällä korvalla
toistakin totuutta,
sillä usein niiden välimaastossa
viisaus lymyää

huiliaikaa..

kesä on huiliaikaa,
silloin saa tapustella, kuin ellun kana,
pitkin pihamaitten
varjopaikkoja

suomalaisuus...

missä kuulenkin suomenkielenäänen
siellä vahvistun,
sillä suomalaisuus on
jokaista suomalaista,
täälläkin on herraa ja isompaa,
mutta
heilläkin on hikiset kämmenet ja
ahavoituneet kasvot, jotka ovat
suomalaisuuden merkki,
     meillä on pian juhlat,
  satasen täyttämät
vuosijuhlat

koulu..

koulu on yhteiskunnan
mittari,
sivistyksen kehräämö ja
tulevaisuuden räätäri,
koulutuksella saavutetaan enemmän, kuin
sotaisilla aseilla,
jotka vain tuhoavat

jos koulutukselta viedään edellytykset,
yhteiskunnalta viedään
kivijalat,
ne
jalat millä se tulevaisuudessa
seisotaan

elättävät...

elät jotakin hommaa aikasi,
sitten
toista ja sitäkin seuraavaa,
elät,
sillä ne sinua
elättävät

aika..

aika antaa mahdollisuuden,
jonka hetki loi,
ajalla,
   ei ole kiirettä,
ei ainakaan sellaista hoppua, että
hetkensä hukkaisi

sama ihminen...

jokainen tuntee semmoisen ihmisen,
jonka haluaisi
ikuisesti olevan
lähellään,
     jokainen,
mutta samainen määrä ihmisiä
tuntee myös ihmisen,
jonka haluaisi olla mahdollisimman
kaukana

liekkö sama ihminen?

uskovaiseksi..

uskovaiseksi kannattaa
heittäytyä vanhoilla päivillään,
nuoruus pitää käyttää
ihan loppuun

näin totesi sukulaispoika,
kun
ripille kerkis

tatska...

muurahaiseni ei suostunut ottamaan
tatskaa,
vaikka sen sille joululahjaksi annoin,
se tahtoo olla
lajitovereittensa kaltainen,
se ei halua erottua,
sillä heti kuulema joutuu
kiihkeämmin kortta kekoon kantamaan

keskentekoinen...

vaikka ihminen yksin ois,
sais hän
riidat mahottomat,
huutoa ja mellakkaa,
sillä
niin keskentekoinen
ihminen yhä lie

holotna...

pohjoisesta tulee kylmää,
lounaasta useimmmiten
lauhkeaa,
idät ja lännet ja sen muut,
niistä ei koskaan tiedä,
pelkkää holotnan
hallowayta

kuosissaan...

vähäinenkin hyvänmielen ele

auttaa

kanssakulkijaasi,

jolla

elämä ei ole juuri nyt ihan

kuosissaan

  meillä kaikilla on hetkiä,

jolloin

tarvittaisiin

hyvänmielen eleitä,

siispä

laitetaan ele kiertämään

Vanhus...

Vanhus on kaunis kukka,
Ryhtinsä taipunut,
Mutta silmiensä liekki
Elämää taluttaa

Tahto...

Tahto on ihmisenkokoinen
Leima,
Jos sitä ei ole,
Tuulena elämääsi pyörit,
Tuuliviirinä
Oman kotos

Elämänliekki...

Elämänliekki,
On tulimeren roihuava soihtu,
Se ei tuulenmyrskyissäkään sammu,
Sillä
On tulipunaisen rakkauden mieli

Ovet...

Tunnet joitakin ihmisiä,
Mutta
Tuntisit enemmänkin,
Jos aukaisisit sulkemasi ovet,
Ne suljetut,
Jotka suljit,
Koska et tuntenut oikein itseäsikään
    Tänään olet vahvempi,
Tänään tunnet itsesi paremmin,
Joten
Aukaise ovesi elämään

moro...

moro sanotaan tampereella,

sitä käyttävät

lappalaiset, jotka koettavat

sopeutua,

tammerkoskeen

kylän viisain...

kylän viisain ei ole
opettaja,
eikä tyhmin
pähkähullu,
vaan heidän velipuolensa,
jotka ottivat hatkat ja muuttivat
ihmisten ilmoille

väsyneenä...

väsyneenä naurattaa herkimmin,
kiireessä aika loppuu
aikaisemmin ja
nälissään
ei pullaa missään

ylen syöneenä ja ylipitkään nukkuneena
ihminen
on
pyörivä
miete

siankylki...

ihminen löytää useasti itsensä,
ellei piiloudu
jokapäiväiseen
turhuuteen,
ihminen on luojan jälkiläinen ja hänessä
on monta avaamatonta
ohranjyvää ja kaluamatonta
siankylkeä

hullu sika...

ihmisillä on asut,
rooliasut,
joihin itsensä peittää,
ihminen on ujo,
ujompi,
kun hullu sika, joka nauraa makiasti,
kun
karsinasta karkas

valta...

etsit valtaa,
jolla toimisit,
mutta valtaa ei voi hankkia,
se on
ansaittava

Sydämmen valta...

Et voi rakastaa itseäsi tyhjäksi,
Et
Vihata kunnolliseksi,
Voit vain antaa
Sydämmellesi vallan

Liihotella...

Hymyä voi lennättää,
Niinkuin
Hyväämieltä mikä milloinkin,
Sil
Murhemielellä on raskaanpaa
Päivässään
Liihotella

Aika..

Aika on valmis silloin,
Kun se
Loppuu

rosvoliike...

kiky,
julkisenvallan
rosvoliike,
oikein toiminimikin

naurattaa...

hymyilen huviksein,

se oikein naurattaa,

kokkeile

sinäkin...

sukujuurta...

sinun pitää varoa hallanarkoja
paikkoja,
sellaisia kyläpahasia,
joissa asuu
uteliaita,
sillä ne haravoivat tiellesi
karmeita öitä,
sillä
he ovat paikallista sukujuurta

vanki...

alistat itsesi
toivomuksiin,
anelet hyväksyntää niiltä,
joilla ei ole mitään sisällään,
olet
vanki,
olet itsesi vanginnut

meri...

meri on alepana,
kuin haltin huippu,
mutta
syvemmällä kuin kauneinkaan
tasamaa
merellä ei pelata jalkapalloa,
eikä
katsella jokapaikkaan erisuuntiin,
haltilla voi,
merellä
on
turha huudella

luonto on viaton...

luonto on ain viaton,
sen pienimmät mönninkäiset
altakulmien minua seuraavat,
lehtipuut oksiaan heiluttelevat,
ettei
mulle tulisi tuskanhiki,
sillä susi näyttää tekareitaan,
karhu suurta kämmentään,
mutta
kaikkein keljuin on
punkki puutiainen,
se meinaa jalat alta
viedä,
mutta hätiin tulivat
mönkiäiset,
ne nyrkkiä näille turjakkeille
heiluttivat ja näin palasi
rauha polullein,
viattomalle kulullein

tasaluvusta...

tasaluvusta kun ottaa yhden pois,
jää jäljelle muut,
niistä,
kun nykyäsee yhden pois,
jää
vähemmän,
kunnes viimeisen nykäisyn jälkeen
tyhjää

yksinkertaisesti..

kun elää yksinkertaisesti,
jää vapaa-aikaa
muuhunkin

nykyaika...

nykyaika on menneistä koottu,
minutkin tehtiin tähän aikaan,
elämä oli silloin joku muu,
mut
nyt on täysikuu,
niinkuin silloin

käy...

kun ihminen käy nopeasti jossain,
ei mitään jää,
kun
hän
hitaasti vaeltaa,
kaikki tuntevat,
hänkin

levollepäin...

rakkauden loppuminen
nukuttaa,
nukuttaa paljon,
rakkaus ei antanut nukkuakkaan,
meen ja
poispäin unissapäin,
levollepäin

ilettävä tauti...

suomalainen on umpi kateellinen,
minä ja sinä
ja
se on
ilettävä tauti

rettuuttaa..

yö varjoaan aamuun
rettuuttaa,
minua,
yönkulkijaa huvittaa
väsynyt seuralalaisein,
mut kuljemme yhtäjalkaa,
pian aamu alkaa

uskovainen...

uskovainen ei taida niin syvästi
rukoilla,
kun jumalaton pakana,
joka henkensä hädässä
apua sinulta pyytää,
uskovainen herrran lapsi

Vuodenajat...

Ilta unettaa,
Kuten luontoäitee aikanaan toivoikin
   Ilta,
Onkuin syksy, se satoaan korjaa,
Kun taasen aamut tuoksuvat
Keväisiltä,
Keskipäivät kesältä,
Hyvää yötä
Vuodenaikaseni

Vauriot...

Pieni ihminen yrittää selvitä
Jokapäiväisestä elämästään
Vähäisin vaurioin,
Niin
Toimii myös suurempi ihminen,
Mutta
Hänellä on varaa kantaa vaurioitaan

Kiduttajat...

Kaikki ihmiset eivät ole
Varakkaita,
Toiset melkein,
Mutta aikapaljolti on köyhyyttä,
Sellaista köyhyyttä, että jää
Paitsi perusasioista

Mutta miksi ihmiset yhä uudelleen
Äänestävät kiduttajansa yhä uudelleen?

Sielu..

Sielu on herkkä paikka,
Yhtäherkkä,
Kuin kielenpää,
Mutta sitä koskee syvemmälle

sieni...

ihmisessä on menneisyyttä ja
huomisen toivoa,
mutta eniten tämänpäivän
nälkää
    ihminen on elämän
suodatin,
ihankuin herkkutatti syksyisessä sienimetsässä,
mutta
ihminen kittuuttaa läpi talven,
kun taas sieni
huilaa kylmemmät hetket

Työyhteisö...

Kovasti arkailin,
Viimein uskaltauduin ja menin,
Pois pelkoni haihtuivat,
Sisääni sain itsetunnon ja kunnioituksen
Kiitos,
Työyhteisö,
Muutahan minulla ei enää
Ollutkaan

äänimäärien hallitsijat...

jos olet vain tuvassasi asunut,
miten sinä
voit
ihmisten yhteisiä asioita
hoitaa?

politiikon on hyvä olla
jokapaikan näkijä,
hänellä täytyy olla kyky
samaistua,
hänellä täytyy olla empatiakykyä

luopiot luvaten pyrkivät,
valtaanpäästessään
unohtavat,
semmoisia ovat yleensä
äänimäärien hallitsijat

jos olisin jälleen nuori..

jos olisin jälleen nuori,
en paljoa toisin tekisi,
vain sen,
että
sinua paremmin
huomioisin

kiky..

kiky,
vähävaraisten kädenojennus,
se on
tulonsiirto palkansaajilta
yhteiskunnalle,
jolla on monia
huolettevia

vaiva...

vaivoiksi sanotaan semmoista,
joka
sillälailla tällälailla
kutkuttaa,
mielenpäätä koputtaa,
tunteenmieltä hoputtaa,
vaivaton
nukkua lötköttää,
mut
vaivoja täynnä olevaa yötpäivät ja
illanehtoot
kutkuttaa,
siin ei tyyny koskaan hyvin lie

erkanin..

erkanin ja lähdin itseksein,
jätin turhan ja siiryin
itsellein,
siitä saan monenverroin suuremmin,
vähäsenverran enemmän

tämän maan...

ihminen ei omista mitään,
ei itseään,
eikä tuvan nurkkaakaan, vaikka
sitä rakentanut on vaivallaan,
ihminen on luomakunnan osanen siinä
missä
verenpisara akkunallaan,
kedon kukka niityllään ja maamyyrä
poterossaan,
kukaan ei omista mitään, ovat vain
saaneet luvan tämän maan

susi...

susi on arka eläin,
mutta sekin on tähän päivään päivittynyt ja
ihmisen tuttavaksi
herennyt,
siitä ihmispolo
kalpenee ja aseen turvakseen hakenee,
mut
turhaahan tuo on,
sillä ei susi sisään tahdo,
sillä vain
luonnontilat vähenee

raha...

rahalla on arvonsa,
joskus suurempi,
toisinaan heikompi

raha on mittari, se voisi olla
oravannahkakin,
mutta tuo märäntyi jo hyvillä
suhdanteilla ja loppujen lopuksi
suojeltiinkin ,
joten
rahalla ruvettiin maksamaan tahi
velkaantumaan

oppi...

ihminen oppii aina jotain
uutta,
sillä tyhjästä hän aloittaa

kannattaako kaikkea oppia,
kannattaako
avaruuteen yltää?

kyllä,
jos
huvittaa,
sillä siinä on oppimisen
ydin,
huvittamisessa

voit pakollakin ulkoaoppia,
muttet hymyile, etkä
tunne oppimaasi

mato...

mato,
tuo maanuumenissa
virnistelevä hymyveikko

työläinen...

työläinen on kaunis 

yleisnimi,

se on arvonimi,

hällä on hikiset kämmenet ja ahavoituneet

kasvot,

työläinen,

kaunis

opit lukemaan...

opit lukemaan, mutta et
kirjoja,
sillä
kaikki kirjaimet sinun on
itse kirjoitettava näytölle,
josta pyyhit hetket pois, etkä luettuun
voi palata,
sillä
opit lukemaan vain uutta

ahavoitunut...

liian helpolla saatu elämänalku

ei

jaksa

myrskytuulia puhkoa,

sillä

elämä ei ole ahavoitunut

vaaran kansakoulu...

muistan kaiholla muutamaa kansakouluvuottani,
vaaran kylässä,
punkaharjun kylässä,
muistan lämmöllä
kaksiopettajaista kyläkoulua,
muistan ikuisesti opettajat pentin ja elvin,
muistan kouluyhteisön, josta elän yhäkin

toivon nykylapsien saavan jotain samantapaista,
tiedon ja taidon lisäksi
kansalaistaitoja,
elämän perusasioita, joita ei aina opetussuunnitelmiin
kuulunutkaan

koululaitos...

ilman koululaitosta olisi
vain
itseoppineita,
viisaita ja päteviä

koulu auttaa heitä
viellä suurimpiin
tiedon ääriin,
jossa heidän synnynnäiset taitonsa
jalostuvat

suvivirsi...

suvivirsi,
siinä soi kesäloma ja isänmaa,
silloin kovinkin luonne
herkistyy,
sillä
laulussa on soi koko
elämä

opettaja...

onko koulutietä ja omaa
koulureppua,
onko
sitä turvallista ja luotettavaa
opettajaa,
joka opettaa
minut?

koulutie,
se on lapsen tienhaara, johon
hän kotoaan saapui,
koulutie

yhteiskuntamme kuva..

opit kirjoittamaan,
tietokonetta käyttämään,
mutta
opitko
elämään?

koululta on viety velvollisuudet,
vastuuta ei lainkaan ja rakennukset
annettu sisäongelmasoitua
   koulu,
joka on yhteiskuntamme
kuva

koulu...

koulu,

nyt

sillä on

ongelmia,

se on unohtanut tavaamaan

    merkityksensä,

sen velvollisuudet ja vastuut,

ennenkaikkea sen merkityksen nuorelle

koulukiusattu..

koulukiusatun elämä on
tuskaa,
hänet ihmisestä alennetaan,
koulu hylkää, koska
kiusaajat ovat koulun
mukavia

muurahainen....

muurahainen ei hikoile,

ei vaikka

kortta korren perään rahtaa,

se ei hikoile,

koska se

janottais  ja

janotus taas lihottais,

jalkapohjia hiostais,

jolloin

korsi lipsahtais

sanaton...

sanatonkin elää,
hän vain harkiten miettii,
kertoo,
kun
kerrottavaa on

uni...

uni
auttaa,
jos se vain saa
hieman levähtää

ihmisen pää..

ihmisen päähän sopii

hattu tahi

huivi,

pipokin,

mutta siihen ei sovi

kananheltta,

sillä

se kuuluu

skodalle

tuulivoima...

tuulivoima tuntuu ilmaiselta,
ainahan tuulee,
nurkissanikin vetää,
ilmaiseksi

tuulimyllyllä ja kosketinsoitttimella,
     isoisä
elätti ja lämmitti
minua

solmuun...

liian viisaasti ei kannattaisi
puhella,
siitä jää
pulmatilanteissa
solmuun

Tasapainoilu...

Hyvämieli syntyy tasapainosta,
Hyvän ja huonon
Vatupassista

Tasapainoilijat pärjäävät
Aamut ja illat kevyemmin,
Päivillä ei ole niin
Väliä,
Sillä silloinhan paiskitaan
Hikipäässä töitä

Aarteet...

Ihmisessä on aarteita,
Jokaisessa,
Siksikin kannattaa olla
Aarteiten äärellä

Pasko bussipysäkille...

Mulla on aina joku tauti,
Koskus se vituttaa ihan mielettömästi,
Toisinaan menee pois, kun raaputtaa..

Tänään on lauantai ja työvuoron alkajaiseksi
Eräs maailmanparantaja paskansi
Bussipysäkille,
Tuli pyytämään paperia,
Ojensin ilmaisjakelulehden johon tämä
Ihmiskeksintö pyyhki persreikänsä,
Mutta unohti kinttunsa, jotka oli yltä päältä
Ripulissa.

Huuteli, että rahaa on ja pyyteli odottamaan, jotta
Pääsisi kyytiin.

Pyysin häntä menemään läheiseen autopesulaan,
Palataan sitten kuljetustarpeisiin.....

Good bay!

Lehmällä ei ole hermoja,
Se voi märehtiä,
Vaikka maailma hajoais,
Voi,
Kumpa sellaiset hermot sais,
Mutta toisaalta,
Eikös ole helpompaa sanoa suorat sanat ja
Sanoa
Good bay?

Astua...

Ihmisellä ei ole kovinkaan
Pitkä matka onneen ja hyvinvointiin,
Hänen täytyisi vain,
Astua elämään

Elän...

Hymyilen, kun on niin
Kiva olo,
Itken, kun haluan
Murheet haihtuvan,
Nauran ja itken,
Elän

Luonnonkukka.,.

Luonnonkukka ei vikittele,
Se ei tahdo vartaloansa taitettavan
Se
Tahtoo niityllään somasti heilua,
Luonnonkauniina kukkia,
Se
Hyväksyy perhosten sitä suutelevan,
Se
Rakastaa mehiläisten hyväilyt,
Muttei
Ihmiskäden taittavan vartaloaan

Kansakoulu...

Ken on käynyt
Kansakoulun,
Hän aapista päntännyt,
Maailman viisautta tutkinut,
Hän myös
Siivistyksen käytöstavat hallitsee,
Sillä
Kansakoulussa oppi oli karttakepissä

Käki..

Käki on viisas kukkuja,
Se peilailee
Metsäkuusten saloissa,
Perintöään jatkaa toisten ajoilla,
Mut
Kukkuu niin kuuluvan
Kaikuvasti

Öykkärit...

Isomainen öykkäri
Huutelee
Köyhän lapsille,
Elämä pelästyy..:-)

isomahainen nälkiintynyt
Pyytää
Lupaa kuolla,
Elämä pysähtyy...:-)

sutjakas hymyilee,
Hänhän keskiverto,
Ei riistäjä,
Eikä
Almunanoja,
Vaan
Kummankin tyypin
Huoltaja

Mahdollisuus...

Jos saisit toisen mahdollisuuden
Elää,
Eläisitkö samoin?

Ihminen elää olosuhteiden
Suomilla seinillä,
Hän korkeintaan voi
Olosuhteitaan tapetoida,
Tuskin koskaan
Huoneitaan rakentaa

Keskellä paljoa...

Keskellä kaikkea
Tavarapaljoutta,
Palveluita ja hyvinvointia,
      Keskellä paljoa
Oletkin hukassa.
Olet
Yksin,
Sinä,
Joka vähän kanssa olet
Pärjännyt

Eivät voi.....

Kaikki haluavat hyvinvoiviksi,
Mutta
Eivät voi,
Eivät voi,
Sillä asuvat liian kaukaa itsestään

Kolutut...

Suurissa kaupungeissa on
Paljon koskemattomia
Paikkoja,
Ihan samoin,
Kuin ikimetsissä perättömän tien

Pienissä paikoissa asuu
Tuttuja,
Hyviä ja kiinnostavia,
Mut
Kaikki nurkat ovat koluttuja

auto...

ei autossa tarvitse olla
raskasta moottoria
vauhtia hidastamassa,
auto voi toimia, kuten
porakone,
akulla

homot...

homot eivät lisää
maailman liikakasvua,
he
joutuvat
olemaan viimeiset

manssikat...

manssikoita viljellään
maaseudulla,
mutta
maukkaimmin ne maistuvat
kaupungeissa

aurinkolasit...

aurinkolasit suojaavat
katsettasi,
voit katsoa muita silmiin,
eivätkä silmäsi väsy

liikaa...

olen jokapaikassa liikaa,

mutta

yksinäisyydessä olen

itseni

ymmärtäjä...

ei elämä tarvitse ymmärtäjää,

etkä sinäkään,

kunhan vain

oikaiset itsesi

kuntoon

hylkiö...

hylkiön matka tähtiin,
se on mahdollista,
olen nähnyt,
olen tuntenut ja
enemmänkin nähnyt

hylkiöksi joutui köyhyyttään,
siihenkin syyttään,
olihan hän
lapsi

kantoi osansa,
jopa niin hyvin,
että uskoi siihen itsekkin,

sattumanoikusta hän katseli muurahaisten
elämää,
hän seurasi niitä kesäisin,
useita kesiä ja viimein hoksasi,
että
muurahainen on vanki,
mutta vapaa vanki,
orja ja hyvä orja,
mut
silti se hymyilee, eikä välitä
isojalkaisista

tänään tuo hylkiö on
korkeimmalla paikalla minne
ihminen voi kiivetä,
sinne hän jaksoi
muurahaisena

projekti...

annoin projektille kaiken,
peruin itseltäni itseni,
aukaisin sisääni oven,
projektille

projekti ei saavuttanut tavoitettaan,
se
mapitettiin,
jäin

tänään olen vapaa,
niin vapaa,
että minuun sopii
epäonnistumisetkin

tyhjentävät...

ihmisen pitää välillä itsensä
tyhjentää
toinen hoitaa sen
liikunnalla,
jotkut
hulluna karjuu,
monet ottavat perseet olalle,
ne,
jotka eivät tyhjennä,
tyhjenevät

selittelyt...

jos joudut selittelemään,
et ole hommias hoitanut,
teot puhuvat
puolestaan,
selitykset piillottavat
jälkesi

pesäke...

sydän on tunteitten
pesäke,
siinä on rytmiä ja tykytyksiä,
niiden avulla
silmät ovat
kirkkaina,
    jos on
tunnetta

Ystävyys...

Ystävyys syntyy,
Sitä ei tehdä,
Eikä
Perinnöksi saada

Isoimmin...

Suomi on isompi,
Kun
Venäjä,
Viellä isompi,
Kun
Usa,
Mutta pienenpi,
Kuin
Itsepäisten muurahaisten keko,
Sillä siellä kaikki maailma elää,
Isoimmin

Puolinälissään...

Tyhjä ihminen ei
Hiisku,
Täysi puhisee ja
Puolinälissään kitisee

Rakastua...

Ihminen ei voi rakastua
Tyhmästi
Kuin kerran,
Muut
Kerrat ovat entisten heiloja

Hattuhylly...

Et osannut rakentaa
Hattuhyllyä,
Ostit,
Joku osasi!

Kaikkea ei voi osata,
Eikä
Kannata

Ydinvoimalan saaste....

On hiljaista,
Vaikka istun kaupungin vilkkaimman
Torin
Penkillä,
Sillä, missä pultsarit enemmälti istuvat.
     Ilta ei ole viellä yöksi taipunut,
Pulutkin valvovat,
Mutta ihmiset hiljentyneet,
Sillä
Kaupunkiin laskeutui usvainen ilma,
Se ilma,
Joka tappaa hitaasti,
      Sitä kutsutaan
Ydinvoimalan saasteeksi

Pari...

Yhteen, kun lisätään
Toinen mokoma,
Siitä tulee pari,
Joskus onnellinenkin

Pystyyn kuorittu...

Ennen olin nuori,
Nyt
Ikinuori ja nyt saan omilla
Luvallani tehdä kaikenmaailman
Ilkeyksiä,
Niitä joita lapsena halusin,
Mutten
Rohjennut

Eilen kuorin haavan pystyyn,
Latvaan saakka

Naapuri ihmetteli,
Mutta näytin kuorimarautaa ja
Onnellinen hymy kasvoillani aiheutti se ,
Että naapuri kurkki verhonraosta ja
Soitteli johonkin

Pian pihallani olikin poliisit,
Juttelivat koulussaan oppimiaan
Testejään ihmismielen saloista
      Vastailin rehellisesti ja hymyilin vielläkin
Viehkeämmin,
Menivät ja toivottivat hyvää jatkoa,
Olin
Onnellinen,
Onnellisempi,
Kun lapsena

Keväinen aurinko...

Keväinen aurinko paistaa
Ain
Sinne missä sen tuntee,
Joskus aivan risukasan pohjille,
Toisinaan salongien kulmapöytiin
    Nyt ihailen sitä tapiolan torilla,
Se antaa uskoa huomiseen,
Elämän hetkisiin

Janomomaton...

Ihminen tyhjenee,
Kun
Kovasti juoksee,
Kieli pitkällä ja janottomalla nälällä
Hallaöitä kuutamoittaa,
Sen jälkeen
Ihminen on ihan
Puhki

Ajatus...

Ajatus on hyvä juttu,
Sillä
Silloinhan ihminen ajattelee,
Mielikseen aatosta sulattelee
Jos
Mykkänä murjottais,
Masennuspäivät mielen
Verhoais

Kiky....

Viikot täyttyvät
Kikystä,
Vuodet vanhenevat ja päivät
Lyhenevät
Elän,
Koska en ole kuollut,
Hengitän ulos ja sisään,
Muutenhan en eläisi ja mun
Hengitykset eivät kuulu kikyyn,
Eikä niillä ole tessiäkään,
Luottamusmies on ja se olen minä ja
toimin samalla myös työnantajana ja saneeraajana,
Joten yhdessä paketissa ollaan.
Heissuli vei

Epäonnistumiset...

Ihminen onnistuu epäonnistuessaan,
Mikäli nousee jaloilleen ja aloittaa
Alusta

Valmista ei kannata tehdä yhä uudelleen,
Mutta unikki kappaleet syntyvät
Erehdysten korjaamina

hipertelijä...

ihmisellä on yksi pää
madolla molemmat,
joillakin ei ainuttakaan,
mutta silti niilläkin on
päämäärä
hallussa,'
semmoinen otus on
hipertelijä,
   se asuu jokaisessa,
jolla on edes yksi pää ja
käyttää tämän nuppia
omanaan

menijäinen...

hymyilet kulkiessas,
meet hyvästi ja jälkeesi
jää
hyvä tunnelma,
sinua seuraten kaivataan,
hymyilevä menijäinen

savonlinna...

savonlinna,
kaikki mielihyvät kulkeutuu sinne,
perunamuusit ja puruveden muikut
    torilla,
jossa ihmiset hymyillen
jutustelevat,
tutut ja tuntemattomat,
mut
sillähetkellä kuin siskokset ja velloset
olipa kesä tahi talvipakkaset
savonlinnassa on
mieli,
hyvänmieli

puruvesi...

tyyni puruvedenpinta heijastaa

sinitaivaan,

siinä näkyy lokit ja taivaan varjot,

ja

varis,

joka leikkii

kuikkahaukkaa,

tuota sinitaivaan taidokkainta

liitelijää

muisti...

kun ihminen lakkaa muistamasta,

hän

aloittaa kaiken alusta,

ihankuin silloin alunalkaenkin

  muisti

helpottaa

elämää,

enää ei tarvitse kokeilla,

paitsi pirruuttaan

ikuisuus..

ihmisellä on mahdollisuuksia
mihin vaan,
paitsi ikuisuuteen,
sinne hänelle ei riitä
aikaa eikä
mitään voimia,
sillä sinne tarvitaan
ikuisuutta

pitkäkseen...

ihmisen ei pitäisi pitää vapaapäiviä,
eikä
olla käymättä työmatkoilla,
mutta ihminen on veltto,
jos tilaisuuden saa,
heti
pitkäkseen käyp

helluntai...

on helluntai, kohta puoliyö,
kevät,
vaikken ole siihen herännyt

kevät on sinivuokkojen ja tuomien
aikaa,
kevällä rakastutaan helposti,
sillä
kevät tuntee

istutin perunat,
niin teki jo isoisäkin ja hänenkin
isoisänsä,
siksi minäkin,
sillä minulla on jälkikasvua,
tulevia isoisiä

Esun Runot ja Mietelmät: koputtelee...

Esun Runot ja Mietelmät: koputtelee...: en jumalaa kiellä, minä riitelen  omantuntoni kanssa, sen, joka koputtelee vähänväliä

koputtelee...

en jumalaa kiellä,
minä riitelen  omantuntoni kanssa,
sen,
joka koputtelee
vähänväliä

itke....

itke itsesi puhtaaksi,
itke sydämmesi kyllyydeltä,
itke
itsesi vapaaksi

jalommuuden...

kevät melkein kaiken
ryhdityttää,
hyvin monet elämää
laulavat,
ryhtiänsä
kohentavat,
mutteivät sellaiset,
joilta elämänilo on kadonnut,
juuri sellaiset ihmiset,
jotka kokevat otsansa jalommuuden

Hyvänmielen jyväset...

Vihalla murrat sydämmesi,
Kadotat
Kaikki sydämmesi hyvät jyväset,
Ne,
Joita kylvämällä saisit
Ympärillesi
Hyvänmielen tuulia

Lahja...

Elämä on lahja,
Älä pilaa sitä syrjäisillä asioilla,
Älä
Alista toisia tahtoosi,
Sillä
Heillä on vastalahja sinulle,
Ystävyys

Lihottavasti...

Jos ain
Kenkuttais,
Häviäiskös hymykuopat tykkänään?
   Sitä en tohdi
Kokeillakkaan,
Sillä
Hymyssä on jotain
Kevyempää,
Kun taasen surumieli ain
Niin
Lihottavasti painaa

Ilopaikat...

Joskus väsyttää,
Toisinaan ei sitten yhtään ja
Silloin mennään joka ilopaikan
Ovista sisään,
Jotta
Väsyttäis ja takaperin aamuyöstä
Kotouduttaisiin

Kulkuvälineet...

Aluksilla on peräsin,
Autoilla
Etupyörät,
Hevosilla ohjaimet,
Mut
Kaikkin tarvitaan ohjastaja,
Sillä
Muuten kulkuväline valitsee suunnan

etuoikeus..

aikamme on rajattu,
jokaisella on
hetkensä,
omansa

on hyvästä nousta aikaisin,
maata panna
ajallansa,
on hyvästä
ilosta nauraa, kun naurattaa ja
hammasta purra

kuolema on etuoikeus,
se on sama etuoikeus,
kun
syntymä,
kaikki eivät sitä
saa

päämies..

kansanvalta ja tasavalta,
siinäpä oikea koti
kansalle,
joka keskuudestaan
ain
oivan
päämiehen ajalleen
valitsee

merkitys...

kun pyrit hyvään,
saavutat itsesi pois huonoista kuvista,
vaikket kaikkeen kykenisikkään,
rakkaus on hyvä sana,
sen merkitys
hyvässä
suurenee

viisas tulkki...

viisas tulkki,
niin sanoi presidentti
presidentille jäähyväisiksi,
se oli
kauniisti
sanottu

sanat...

sanat ovat kuvia,
teot
muotokuvia

oppipoika...

haluat suuremmaksi ja taitavammaksi,
haluat mestareitten mestariksi,
mutta
sinulta puuttuu
nöyryys,
siksi
et pääse edes oppipojaksi

rukous...

rukouksessa on sellaista voimaa,
jota ei punttisaleilta saa,
rukouksella on sellaista voimaa,
jota saa vain
kädet ristiin laittamalla,
nöyrtymällä

olet mennyt...

olet mennyt,
pois mennyt,
en sinua enää näe,
en käsiesi lämpöä tunne,
en
saata hymyäsi katsoa,
mutta
sinä elät minussa

aikansa...

jokaisella on aikansa,
jokaisella,
ihmimisellä omansa,
koivupuulla,ruohontupsulla, kukkasellakin
   olemme osanen elämää,
jonka yläpuolella on
elämänvoima,
jolla on kaikki aika

kirkko on museo...

kirkko on museo,

kaunis ja kallis pyhättö,

joka ennenmuinoin synnytti ja hautas,

kuritti ja hyvällä 

hoiti,

nyt

netti hoitaa,

ei rangaise, jos vain

laskut maksaa,

KIRKOLLA OLI SENTÄÄN PIDEMMÄT

maksuajat,

joten se huononnus

tässäkin

SOTEssa!

rodukasta porukkaa..

lappilainen on nokinen ja
hoikaa joiguja
humalassa pitkin pimeetä,
valoisassa
laskee tokkaansa

mustalaisella on rässihousut,
vitivalkoinen kauluspaita ja
mersu,
musta,
mut ei työllä vahattu

valkolainen etelänmies
on
pesty
niin puhtaaksi,
ettei hän tuoksu miltään,
valittaa vain
yöt päivät

muistomerkki...

ihminen, joka on joutunut
muistomerkkiin
on
antanut paljon,
itsensä

en hyvästejä jätä...

en mene mihinkään,

vaikka

kuljen,

matkaan tehtävästä toiseen,

aamusta toiseen,

kiukuttelen ja kiitän,

en hyvästejä jätä,

sillä

sinäkin kuljet

eri kulmat...

kukaan ei ole
väärässä,
jokainen katsoo asioita
eri kulmista

yhteiskunta, joka sallii
katsomisen eri kulmista
menestyy

sovittelua,
niinkuin puutapin veistelyä
veneen pohjareikään,
sillä
tasavallan siniristi lippu heiluu
vapaimmin

suunnistaa...

ihminen ei voi
järellä juosta,
siksi hänen täytyy
suunnistaa

syntyminen ja kuoleminen...

syntymä ja kuoleminen ovat
ihmisen
tärkeimmät,
niiden välinen aika on
elämisen
askartelua

miettiä..

kaikkea ei tarvitse tietää,
vain
eteen
ajautuvat asiat,
vain
välttämättömät ja niidenkin
kanssa voi
hetken
miettiä

olumpiavoittaja...

olumpiavoittaja runoja ruksaa,
hän vahvan ristivyön taitaja,
lonkkaheiton heittäjä,
ravatin solmija
hän
     jolle
voima ja notkeus
voiton toi,
hän
runoja rustaa,
sillä
hän on
selättänyt

sotaisa mieli...

sotaisa mielenlaatu ajaa
kivuliaille
rintamille

sopiminen,
sillä moni tuska vältettäisiin,
sillä
sotaisaisalla mielellä
on
aina
mielipaha

synnin lihanleikkaaja...

elät puolijumalana,

sinä synnin lihanleikkaaja,

olet herraksi kasvatettu,

olet opetettu

sylkemään

hevi-musa soi,

kuulen,

taiteilijat ovat jossain,

vaikka lavalla,

ken syvemmälle heitä kuuntelee,

hän

elämälleen hymyilee

esitys on päättynyt,

istun terassilla,

meitä on monia ja meillä kaikilla on

hymy

pontus pilatus...

uskotko niin vahvasti
herraan,
että kehtaat syrjiä ihmisiä,
alentaa toisia ja korottaa toisia,
uskotko,
vai
oletko
pontus pilatus?

kahdet kasvot...

kaksilla kasvoilla eläminen
johtaa
yhteensuuntaan,
päättyen
johonkin ilmansuuntaan,
sinne,
missä kasvoille ei riitä
kahtakaan
ihailijaa

maanvaivat...

jakamalla ihmiset itseesi ja
huonompiin,
korotat
typeryyttäsi,
jolla on maan vaivoja

köyhän ilo...

köyhällä on ainakin yksi hyvä syy olla
onnellinen,
hänhän on tyhjätasku,
semmoinen tasku,
jossa
ei omaa, eikä vierasta
pätäkkää,
jota voisi haravoida

älä ilku...

älä ilku
heikolle,
sillä hän
puolestasi
sinua kantaa

levätä...

kenkään ei pahuuteen tahdo,
mut
toiset siihen uupuvat,
heidän siipensä eivät
kantaneet ja siksi ei
heitä teloitettako,
vaan antakaa levätä
hetkisen

hymy herkliäis...

tyhjä elämä ei hymyile, eikä mutrustu,
täys
tekee sitä
vastakin,
sillä
elämän täytyy elää
ylenhyvästi,
jotta
hymy herkiäis

Katselet elämääsi....

Katselet elämääsi,
Olethan sen ikäinen,
Jolla on siihen mahdollisuus,
Myös tekemään kurssin muutoksia

Ihminen ei ole koskaan valmis,
Ihminen on aikansa lapsi ja vanhempi

Ihminen ei valmiiksi kypsykkään,
Jos valmistuisi,
Ei seuraavalla sukupolvella olisi mahdollisuuksia

ilo....

ilo on suurten asioiden

pieni 

pisara,

se vaatimattomin,

mutta

merkittävin

unohdit lapsesi...

ahmit kaiketmaailmat
itsellesi,
hakeudut mihin mahdut,
mutta
unohdit tärkeimmän,
lapsesi

valmet...

ennen oli valmet,
nyt
huawayt ja muut aamuaurinkon maitten
maatalouskoneet,
mutta eihän enää
oo
maatilojakaan joissa
valmet niin kauniisti
käys

hymy...

hymy,
aamuauringolla on kaunis hymy,
sitä ihastelisin,
vaikka
iltapäiviin saakka

ensimmäinen...

kesän ensimmäinen kärpänen
tanssi nenälläni,
et lätsäyttänyt,
sillä se on kaikkien
kesän kärpästen ensimmäinen,
isoäiti

loma...

loma voi olla myös
työmaa,
palkattomampi duuni,
jossa työaikalait eivät toimi,
loma
koko vuoden rästiin jääneiden toiveiden
työmaa

marionetti...

kova on toisenlaisen kohtalo,


toisinajattelijat eivät halua olla
samaa puseroa,
heillä on
itsetuntoa ilmaista
itseään

mut
hyvä ei lie
marionetinkaan kohtalo,
sillä
aikanaan hänestä tulee
se mikä hän oli alkujaankin,
turhake

sikisi...

suomalainen haluaa
litkutella varpaitaan
järvivedessä,
sillä sieltä hän
aikoinaan sikisi

yhdessä...

miksi suomalaisten pitää
olla
kokoomukselaisia, demareita ja
keskustalaisia,
eikö riittäisi,
että
yhdessä
sovittais?

ajatus...

ajatus syntyy
tunteesta,
jota tieto ruokkii,
ajatus on
valmis sanottavaksi,
kun
sillepäälle sattuu

luonnoton...

jos ei olisi
valmisruokaa,
valmistaisit itse,
jos kylväisit kasviksesi,
et
rahdattaisi niitä maailman ääristä,
sinä,
luonnoton

viimeiset puheet...

ihminen on alkujaan
puhdas,
vailla mitään,
mutta
lopussaan hän on kaikkea
    toisille pidetään hyvät viimeiset
puheetkin,
mutta
touushan lienee,
ettei silloinkaan kannattaisi
valehdella

edelläkävelijät...

edelläkävelijöitä on

nykyään vähän,

ei ole mihin kävellä,

kaikissa on jo käyty

ja

kaikki melkein

tehty

pilkaat...

puhut pilkaten maailman muista
eläjistä,
näytät ihmisyyden
nurjimmat puolet,
mutta
mieluiten lomailet
heidän kotonaan

turhan tärkeä...

ihminen on mielikuvia,

harhakuvia ja

ankara karsija,

ihminen syö vaikka ei ole nälkä,

rakentaa isomman talon, vaikkei joka huoneeseen

kerkiäiskään,

ihminen,

taidat olla

turhan tärkeä

maha täynnä...

maha täynnä ei voi
aatella suuria,
silloin ei riidat ja ilotkaan
silmille hypi

maanviljelijä...

maanviljelijä ei enää
kynnä,
suoraan harjoo jyväset sänkipeltoon,
maanviljelijä,
tuo entinen kaunis ammatti on
joutunut
teolliseen tuotantotalouteen,
jossa hehtaareita on maailman ääriin,
jyviä miljoonatonnettain
ja
korkeakoulutettu kylväjä,
jolla on kunnon sijoitus
lontoon börssissä,
luomuna

yökin yksin...

ihmisen kannattaa ajatella

mukavasti,

muuten mielipäivät

hitaina kuluvat,

harmaina aamusta iltaan,

yökin

yksin

varalle....

kesä on talven
varalle,
ilman kevättä  ei kesä tulisi,
eikä syksyllä olisi
mitään
talven varalle

asuni...

asun missä asun,
kohtalo napsautti sormiaan ja
tässä asun,

mut asuni on valitsemani,
laitoin päälleni
vain

kerrostalojen elämää...

enää ei ole tupia,
ei karjalaitumia,
on vain
salattuja kerrostalojen elämää,
enää ei
ole kylillä renkipoikia,
ei vaivaisukkoja ja rolliakkoja,
on
vain
kerrostalojen elämää

verellään...

ihminen perii aina
vanhempansa,
kauempaakin,
isoisät ja kaikki mummoloiden
isoäiditkin,
ihminen perii,
verellään

joutavanpäiväinen...

joutavanpäiväinen
ei merkitse
rikkaruohollekkaan
mitään,
sillä se ei edes sitä
kasvussaan tavoita

terroristi...

terroristi on mielihullu,
syvin ja rumin
ihminen,
sairas,
jota ei kanata lääkitä,
sillä sehän siitä
akressivoituis

et voi...

et voi pois lentää,
et
vastuitas kiertää,
et voi,
mutta linnut voivat,
sillä
ne ovat
vapaita

kumarrut...

kumarrut,
jos tahdot varvastas
silittää,
kumarrut,
jos tahdot kohtaloasi
kunnioittaa

elämän eväs...

lapsi kasvaa

vanhempiensa mittaiseksi,

hieman ylikin,

jos

kotonaan on ollut

elämän evästä

muovautuu...

pakkanen ja kesähelle,

pikkasen syyssateita ja rospuuttoa,

niistä on

suomalaisen

ilme muovattu

    vuodenajoista, joissa peipponen

lempeä lennättää,

pääskynen katonharjaan kesäkotiansa byggaa ja

vastarannankiiski

valittaa,

niistä se ilme muovautuu

vuodenaikoja...

vuodenaikoja ei tilailla,
kuten
pikaruokaa,
ne tulevat

ne tulevat,
elämä on maailmankaikkeutta,
siihen ei ihmisen
järki yllä,
vaikka kuinka
ilmastonmuutosta vihille saatettaisiin

onneksi monikaan ei ole joutunut kokemaan
kausia,
kivisiä,
eikä jäisiä,
puhumattakaan muista,
joihin ei edes ikikuusen vuosirenkaat
yllä,
sillä
vuodenaikoja ei tilailla

kutisee...

pienessä kunnassa kutisee,
hitosti,
sillä
täällä on talvipäivät
pitkiä

isoimmissa on suuremmat haavat,
mut
hoidetaan,
sillä
ei kehnoilla mielillä
huominen hymyile

mitäänsanomaton...

on helppoa
olla mitään,
on vaikeampaa olla
mitäänsanomaton ja kaiketi siksi meitä
on
niin
paljon....

tarvitseeko olla jotain?
    ei tuskissaankaan elävä
aattele maailman tähtiä,
vain
helpotusta ahdinkoonsa

ihmisen lienee kätevintä elää
mielensä mukaan,
karttaa
hitonmoisia houkutuksia ja
puurtaa....
     sillä niistä
mieli hymyilee

palkka...

ihmisen kuuluu saada työstään
palkkaa,
sitä jolla
hän itseään vahvistaa,
lapsiaan ruokkii ja
yhteiskuntaa vahvistaa
     palkka on enemmän, kuin
tilipäivä,
se on
sosiaalisen elämän
kivijalka

paljasvarpain....

ihminen on lapsi,
vanhennettu lapsi,
jolle
elinkellot
kilkuttaa,
mutta nuorempi lapsi kävelee
paljasvarpain elämää tervehtimään

puutos...

meneminen tarkoittaa
puutosta,
ilman puutosta
ihminen makoilisi
pitkällään,
kylellään

tunteet...

munuainen on elin, kuten sydänkin,

     tunne ei,

mutta ilman sitä elimet

katkerasti voisivat

tunteet saattavat jokaista

voileipäpalaa,

jokaista virkistävää

janojuomaa,

tunteilla itkutetaan,

niillä vihastutaan,

ilman tunteita

munuaiset ja

sydänkin

tunnottomia

oisivat

sovinnollisesti...

ihmisellä on vain yksi lupa,

elää,

sen luontoäitee

lupasi,

ole hälle mieliksi ja

elä se

sovinnollisesti

arvostelet...

arvostelet tietämättäsi

itseäsi,

arvostelet päätösten

tekijöitä,

mutta eihän sinulla ole

puheoikeuttakaan,

sillä et

äänestänyt...

kattele vaan...

jos et puhu ääneen,
et paljastu,
elleivät kätesi
ole
limpussa kiinni,
siksi pidä näppis taskussa ja
kahtele vaan

asiamies...

liiat ihmiset ahdistaa,
heissä on liikaa
itseäsi,
siksi kuljet muuten vaan

ihmisestä voi tulla presidenttikin,
muttei
turhan kerskujasta

yhteistenasioiden asiamies,
politiikko,
palkaton uurastaja, joka luovuttaa
itsestään paljon,
monesti
turhaan

ruokapaikka...

viiden tähden ruokapaikka,
ihan kylän keskustassa,
siellä viiden tähden
alusmailla,
siellä
kokki
taikoo herkut esiin,
loihtii
kattilassaan
viiden tähden vuoksi

yksi ihminen...

elämä ei yhdellä ihmisellä
mitään
tee,
siksi kahdestaan on
mahdollisuus,
enemmälti
suurempi

syntymätutut...

hänellä ei ole enää

syntymätuttuja,

onvain,

luonnon äänet ja keväät,

mutta nekin

näyttävät vierailta

vanhus kuuntelee elämää,

lintuja,

hän haistaa elämänkevään,

tuntee kuinka

muurhainen astelee jalkatererällään,

kärpänen hyppii

nenällään,

hän tuntee,

muttei näe,

sillä syntymätutut menneet

pitkät matkat...

pitkien matkojen takaa on
kiva tulla
kotiin,
onhan se lähempääkin,
mut
kaukana tuntee jossain
olevansa,
siellä kodin arvokin
merkittyy

luontoäitee...

aamuaurinko voi

syväntalvellakin tisristää,

mieltä herättää,

toivon säteillään virkistää,

voi, 

voi,

mutta nyt se

täydeltä terältä helottaa,

onhan kevät,

elämän kehto,

luontoäiteen päivä

tunnetta...

jos ihmisessä ei ole tunnetta,
ei
rakkauden vertaa,
ei
vihan,
mikä lie,
oisko vain ihmiseksi pukeutunut

vesilahti...

vesilahti,

pirkanmaan kuntakaunokainen,

siel 

elämä viheriöi,

sillä siel ihmisille huominen

viljeltyy,

kuntaherrat ovat ymmärtäneet,

ettei ilman ihmistä

olisi kuntaakaan,

siit

siemen monelle

jyväselle, joka huomisen satoa

kasvattaa

jos luovutat...

jos luovutat, annat hulluudelle vallan,
älä siis,
petoja lisää,
taistele ja pyyhi murheesi
iltaisin,
sillä ne ovat
tukenasi

Yletyn...

Hiljaisemmat äänet kauemmaksi
Kuuluvat.
Niin kauaksi,
Että
Niihin yletyn

peipponen...

peipponen on jaloluinen,
siro,
kuin lemmen kiel,
hällä laulukin soi,
silmänsä suloja ihastaa,
rakkautta kesäistä
halajaa

jalkapatikka...

alussa oli kaikki,
puhdas omatunto ja
kolotukdset ain,
nyt
asuntovelkaa ja pakotukset
nivusia
ahdistaa,
sillä oon saavuttanut
jalkapatikkani määränpään

rakastajatar...

elät ajasasi,  sillä uskot huomisen,
eilisen ohitit,
hyvin, vaikket silloin
syntynyt,
nyt olet kuohkeimmillasi
kuolemaan,
elämän
rakastajatar

vaihdoin elämääni...

vaihdoin
elämääni,
istuin tunnetun huomiseksi,
katson aamuun,
siihen, johon ei
eilisen varjot
heijastu

Ydinvoima....

       Ydinvoima,
Tuo pirullinen
Voimapiru,
Jota ilman on vaikeaa olla,
Mutta
Tuskaisempaa on jätteensä
Iänikuiset,
        Ydinvoima,
Tuo
Tuhon kukkanen,
Rauhan ensirakastajatar

Käräjätuomari...

Hyvällä tuomarilla on etevät
Asianajajat,
Siksi hän pystyy jakamaan oikeutta
Oikein

Käräjäsali on kylmä,
Syylliselle

Tuomio on kohtalon
Rikos,
Ei aina
Tätäpäivää

Parsii..

Elämä ei pienene,
Vaikka et sitä jokapäivä viettäisikään,
Elämä kukkii ja kuolee
Ajallaan,
Parsii ja uutta luo
Tavallaan

Sokea epäilijä....

Sokea epäilijä lehteä
Tavaa,
kohtaloaan avaa

Sairas on hän,
Avun tarpeessa,
Muttei sitä saa,
Sillä
Kaikki on kauaksi ulkoilettu,
Rahateille katettu,
Siksi
Hän avutta jää,
On kohtalo hällä karu tää

Papit ja hulttiopojat....

Usvainen kylätie  ohjaa vieraan
Tulijan tyhjentyneeseen kunnan keskukseen,
Jossa
Kirkkokin väkensä ulkoisti
    Papit ja hulttiopojat
Keskikaljaa litkuttelevat
Osuuskaupan rappusilla
Ja
Juttelevat
Menneistä
     Vierasta viluttaa, vaikka on keskikesän
Kuumin päivä,
Hän aistii kuoleman ympärillään

Ruttonen...

Ei pahoinkaan ihminen,
Ruttonen lie,
Hänhän vain altistunut
Pahoille

Suomi on maailmanmestari....

Suomen pojat ovat mestareita,
Heilllä kulta kaulassaan kimaltaa,
Poskissaan
Onnen ilme,
Sillä
Maailmanmestareiksi ei tulla
Onnen sattumilla,
Vaan
Suomalaisella sisulla, jolla
On korpimetsien
        Tahtovoimaa,
Se on elämäntahkollla hiottu
        Ikuiseksiajoiksi,
Areenoilta toisille

Naatitaan....

Kevät saa kukat kukkimaan,
Käen kukkumaan,
Luonnonkanan kaakattamaan,
Pässin pukkaamaan,
Syksyllä satoa
Korjataan,
Talvella naatitaan

Narrit.....

Ihmisillä voi olla ihottumia,
Rupia ja tunnontuskia,
Hän voi lisäksi
Tulla papiksi,
Jos
Sikseen tulee,
Mutta
Ihminen ei voi tulla
Herraksi,
Sellaiseksi herraksi jolle
Narritkin kumartais

Sisältö....

Elämän sisältö
On
Jokapiväinen elämä,
Yön unetkin

Hikipäässä..

Hikipäässä poljin,
Poljin ja poljin,
Kiel pitkällä kuntoa anoin,
Mut
Taipalein yhä hikipäässäni
Taivaltaa
   Noitusin, etten kuntoain ole kohennellut,
Nyt
Hikipäässä taipalellain
Poljeskelen

Suunnistus....

Suunnistus kiehtoo
Kesällä,
Sillä talvella jälet jää

Suunnistajalla on enemmän,
Heillä on lukutaitoa ja notkeat
Lanteet

Kaikki eivät halua suunnnistaa,
Mutta he ovatkin
Valtateitten viimeisissä
Liikennevaloissa,
Niissä valoissa, jotka päästävät
Luonnottomuuksiin

Puolueet...

Keskustapuolue on
Kekkosta,
Kokoomus juhokustia,
Kommarit hitto vie,
Mutta demarit missä lie,
Takiaispuolue soinin lohko,
Niillä moraalit koraaniin vihkytyneet

Ennenvanhaan.....

Ennenvanhaan oli
Maitotili,
Sittemmin tehtaata saatu tili,
Nyttemmin,
Toimentulolla tilitetään

Ennen oli mitä katsella,
Nyt
Vain muistella,
Sillä vanhat ukot kaiketi
Tekivät kaiket hommat

Ennenvanhaan on semmoinen aika,,
Joka unohtuu, kun muistelija
Unohtuu

Lisääntyvät...

Ihmiset ovat vieraantuneet
Toisistaan,
Onneksi

Ihmiset ennen selittivät naamasta
Naamaan asioita,
Tekivät jopa vallankumouksia ja
Muuta
Kieroapeliä

Nyt ihmiset eivät lisäänny,
Ainoastaan pakolaiset,
Nyt
Ihmiset äänestävät yksiöissään

Lähtökunnossa...

Nykyään ei mennä hoitamaan
Asioita,
Nyt
Istahdetaan nettiin

Ennen asioilla tavattiin
Kylän tuttuja ja tuntemattomia,
Nyt
Netissä on monia

Ennen oltiin hoikempia,
Oltiinhan just synnytty,
Tänään olemme
Lähtökunnossa

Aamut..

Aamut ovat valoisaa aikaa,
Päivät ihan selkosillaan,
Mut
Yöt sisältävät
Täydet tähdet,
Unelmien haavemaat löytyvät
Sielt main

Ikävöi...

En enää ikävöi,
Sillä
Olen itkenyt itseni
Tyhjäksi

Leijonamieli...

Suomi voittaa
Usan,
Voittaa, voittaa, kunhan
Pulju kentälle saatetaan

Talvisodan hengessä on
Voittajan miel,
Sitä karjuu leijonamieli

Pikkuvarvas...

Ihminen yskii,
Kun kurkunpäässä
Hiukkanen hipsittelee,
Tanssiaskeleita tanssahtaa

Pikkuvarvas se yskiä tahtoo,
Sille niin harvoin
Puheenvuoroa sallitaan

Immeinen...

Jos ihmisellä olisi jalo mieli,
Hän ei kirota
Taitais,
Ei konnankoukkuja virittelis
Eikä
Veroilmoituksia täyttelis,
Mut
Ei immmeinen oo jalo ja siksi
Kaikki päivät ympäri juoksenteloo

Tuomen tuoksu....

Tuomen tuoksu saa kesäsaunan
Lämpiämään,
Se kiurua tanssittaa ja ihmisten
Mielet hyvävänsään mielillä,
Mut muurahainen pien ei tuomesta
Kaihotele,
Sillä hällä
On sisäsyntyinen ahertamisen
Miel

Elinkelvoton....

Olisko elämää ilman ihmistä?
Kukkisko tuomipuu,
Itäiskö siemenpperuna pottumaan?

Uisko ahven iloisemmin mielin,
Jos ei
Kalamiehen ansat houkuttelis?

Elämä,
Sitä ei ihminen keksinyt,
Ei voi
Tuhotakkaan,
Mut
Voi itselleen sen elinkelvottomaksi
Saattaa

Herätä...

Kun ihminen herää ennen
Itseään,
Silloin tuntee, kuinka  mieli ja
Keho ovat eripuraisia
Toista nukuttaa, toista ei,
Mut
Yhdessä pitäis päivänselkään yltää

Aavalla merellä...:-)

Alukset merta kyntävät,
Niillä ei ole airoja,
Vaan voimakkaammat
Työntäjät

Alukset kulkevat satamasta
Sataman,
Luonnonarmoilla
    Aavalla merellä korkeammat voimat
Kulkijoita ohjaavat,
Siellä ihminen kokonsa
Parhaiten huomaa

Rippikoulu....

Elät ohjeitten mukaan,
soveltaen niitä tähänpäivään
    Et raamattua kanna,
Vaikka rippikoulussa ohjeet
Tavasit,
Juopottelet,
Kuten muutkin,
Varastat yhteiskunnalta omaisuuksia,
Kun
    Et jaksa töihin vaivautua,
Sillä
Olethan
Rippikoulussa taottua ainesta

Synnintuskaa...

Talutin osani,
Sitten käännyin kotiinpäin,
Kohtaloni on
Osani,
Vaikka kuinka pyhitäisin
Elämäni,
Kannan synnintuskaa, vaikken
Sitä tehnytkään

Viisi minuuttia....

Viisi minuuttia on pieni aika,
Mutta se
Odottaen
Suurenee,
Ihan hikipäässä odotuttaa

Viisi minuuttia on täydentunnin,
Osanen,
Niitä tusinan verran tuntiin
Mahtuu

Yksin....

Yksin ei kukaan mitään,
Ihminen voipi olla erakkokin,
Mutta hälläkin seuranaan
Muistot ja äitinsä kohtu,
Yksin ihminen
Kuihtuisi
Kokoonsa

Kuusen oksa....

Kuusen oksa ei heti
Lakastuen pahastu,
Vaikka se emostaan katkaistaan,
Toisin on
Monen mun puun povi,
Net hetimennentullen
Rupsahtaa

Hellurei....

Huokailet,
Koska kiire on sut
Jättänyt,
Huokailet, kun et mukaan kerinnyt,
Huokailet,
Istut ja maadut,
Ellet huulahda,
Hei hip,
Hellurei!

Metro....

Jos aikaa ei olis,
Silloin ei olisi kiirettä
Mihinkään,
Eikä
Tulemisiä ja menemisiä,
Eikä
Saisi ylityökorvauksia,
Myös
Metro kulkis tavallaan....

Senaatintori....

Senaatintorilla on komia
Kirkko,
Valkoinen kirkko,
Sinne vie monta rappusta ja niillä
Kulkevat monet jalat,
Huonot ja heikkot

Kirkko seisoo entisellä hautausmaalla,
Siellä entisaika
Maatuu,
Ne helsingin ensimmäiset
Rillisilmät..

Senaatintoria ympäröi
Suomen kerma,
Sillä he haluavat olla
Mahdollisemman lähellä
Rillisilmiä

Hätäapumies...

Sinut on koulutetu pilkulleen,
Olet puettu köyhien käsien
Taidoilla,
Elät
Jonkun eväillä,
Sinä,
Huonosti koulutettu
Hätäapumies,,
Jolla on esiisien kartanot,
Joilla on sukulaisia ihan
Taivaassakin

Vuorot...

Ei sinun tarvitse työkses elää,
Sinun pitää huvikseis elää,
Sillä se on niin
Luontevinta

Tehtaissa tehdän vuorotyötä,,
Viinakaupoissa päivävuoroissa,
Sun
Kannattaa matkustaa
Itsesi kanssa monessa vuorossa,
Niissä vuoroissa, jotka ovat
Sulle
Luontevinta

Perunapelto....

Perunapellon elämä on
Väkirikasta,
Siel
Elämä kukoistaa,
Se elämä,
Josta maanpäällinen elämä
Elää,
Ilman perunapellon elämää
Elämä huonosti
Vois

Ruskasammakko...

Ruskasammakko tykkää
Kevään ensimmäisistä
Puron lorisimisista,
Sillä
Puron alkupäässä sillä on
Koti

Kevät on sen vuodenaikaa,
Talvet  piilosolla
Kinosten alla,
Syksyisin  kotoaan vahvistaa,
Jossa kevättään odottaa

Ruskasammakko on entinen
Maailmanherra,
Semmoinen herra, joka osasi
Pelata jääkiekkoa,
Voitti kakket muut,
Mut
Se
Lopetti koko herrana olemisen ja
Pelaamiset,
Kun tapsi
Ensimmäisen suomalaisen,
Rakastui tulisesti ja muuttui
Sammakoksi,
Rakkautensa kaltaiseksi

Elät...

Puolet elämästä
On
Huoletonta,
Se puoli,
Jolloin
Et
Elä,
Vaan nukut mukavasti

Eilinen...

Eilinen meni,
En oikein huomannutkaan,
Sillä
Olenhan tavallinen ihminen,
Jolle
Luontoäitee on suunnitelut
Päivänsä

Isoäiti..

Ilot on
Tyhjästä
Herkistetty,
Väsyneistä murheista koottu,
Itkun aamun sarastuksista
Ilo on
Pilkahdus toivosta ja hyvästä tahdosta,
Ilo,
On
Vienon hymyn isoäiti

Henki..

Ihminen on henki,
Ulos ja sisään hengitettynä, ihmisen henkitykseen on tarttunut
Tartuntatauteja,
Hyviä ja happamia,
Hyvillä säillä on
Hymyt,
Varjoisimmilla varjonsa,
Rakkauksilla eronsa

Toisensa syöjät...

Ihminen ain vaikultaa
Joltakun tutulta,
Siltä,
Jonka on selkänsä taakse
Tervehtinut
        Ihmiset ovat melkein samanlaisia,
Mut
Voisivat
Lopettaa toistensa
Syömisen

Kunnan boss....

Kunnan tärkein henkilö on sen
Joutavin,
Laiskin ja lihavin,
Pystyyn kuollut ohukainen,
Hän,
Jolla on
Hyvä sukurekisteri

Hiki...

Valoisana aikana tulee
Hiki,
Yönpimeydessä tuskanhiki
       Jota varjot silittävät,
Mutta
Minä kävelen aamuissa,
Suvensuloisissa,
Kiertelen tuskaisat hetket
Ja
Naureskelen muistoille

Hyötysuhde...

Yhteiskunnallisesti ihminen on
Erinomainen
Kun ei
Saikuttele,
Vaan kuolee kerralla pois,
Mut
Vasta sitten,
Kun hyötysuhde on negatiivinen

Riitapukari...

Ken mukavia haasteloo,
Hän
Kiivaasta mielestä tuli,
Hän,
Riitapukari,
Jolle eivät peipposet laula,
Eikä
Käki kuku,
Kuuluvasti

Jäte...

Ihminen on syntynyt
Jätteistä,
Maanmatosista,
     tämä pirulainen tahtoo
Ihmisen takaisin,
Kunhan kuluttaen lihoo
Takaisin....

Poloiset...

Pienet mielet mahtailevat,
Muutenhan eivät
Olisikaan,
Jolleivät
Jostain kielteistä löytäisi

Pieni mieli ei yksinään
Miltään kaikuisikaan,
Ellei hän seurakseen
Saisi
Enenpi itseään,
Seuralaisia monen polven poloisten

Kohtalon sormet...

Kohtalolla on sormet,
Pitkät
Sormet,
Niiltä et pakoon pääse

Veräjä...

Maailman tuulet puoleensa
Vetävät,
Ne nuoren mieltä
Kiehtovat,
Mut
Aina on kotoportin ovi auki,
Se veräjä,
Jossa syvin
Rakkaus asustaa

Lisuketta...

Hyvillämielin on ain
Helpompi lähteä,
Niillä myös
Palata

Hyvätmielet saa helpointen,
Kun kohtelee  muita,
Kuin toivoisi itseään kohdeltavan,
Mut tietysti itelleen toivoisi
Hieman
Lisuketta

Ihmistä rääkätään...

Ihmistä rääkätään,
Venytetään ylipitkäksi elolliseksi,
Sänkypotilaaksi veteläksi,
Jota
Letkupillillä kolmeen vuoroon
Elätetään,
Ihmistä
Rääkätään

Raavas...

Ihmisen erottaa elukoista siitä,
Että äänestelevät toisiaan
Kunnanvaltuustoihin
   Elukat valitsevat
Raavaimman yksilön johtoonsa,
Sen jolla ei ole muuta,
Kun raavasta voimaa,
Jolla lauma hyvinvoi

Etsiä..

Et voi koko elämäsi etsiä
Kadonnutta
Itseäsi,
Sinun on hyväksyttävä
Tuntemasi

Humma...

Autokauppiaat ovat entisiä
Hevoskauppiaita,
Nyt kaupattavan kuntoa ja ikää
Ei hampaissta katsota,
Vaan
Katsastustodistuksesta,
Mut
Yhäkin
Oston jälkeen humma
Heikoksi havaitaan

Äitii...

Äiti on hellä sana,
Hän on myös tomera
Päivystäjä,
Joka antaa lapsensa yrittää,
Muttei sorru moitteisiin, vaan
Puhaltaa harminpäivät pois
      Kiitoksiaankaan ei salaile,
Vaan niillä lastaan vahvistaa,
Äiti on se ihminen,
Johon
Lapsi hädässään
Tukeutuu

Elämän rakkaimpiin...

Äiti huolehtii,
Isä tienaa,
Tahi toisinpäin,
Joskusen ja  useinkin
Molemmin toisinpäinkin,
Mut
Yhteistä on rakkaus lapsiin,
Elämän rakkaimpiin

Äidit...

Kaikki ihmiset ovat
Äitien lapsia,
Jokainen

Äidin rakkaus on
Arkista,
Pyhäpäivätkin saavat äideistä
Huolehtijan,
Sillä äideillä on aina
Lapsensa
Mukanaan

Ilman äitejä ei
Olisi elämää

Mielenhartiat...

Jokainen hetki on aikansa
Keräämä,
Turhuutta taikka tarpeellista,
Sen mielenhartiasi kertovat,
Sen
Mielialoilla kerrot

Kolkko...

Kolkossa on kylmää,
    Viluisan viileää,
Sinne ken ajautuu,
Ei valita tavallisessa
Arjessaan

Katseesi...

Katseesi kertoo,
Sanasi sinetiksi lausut,
Suutelen sinut sydämmeeni,
Itken onnesta,
Hymyilen,
Sillä
Sydän pyytää

Onni..

Onnea ei anomalla
Saa,
Sen syliinsä saa,
Kun
Rakastuu

Unelmat...

Unelmilla ei ole
Sijaiskärsijää,
Niillä on vain
Huuman hetket

Peltokukkaset...

Ihmisen elämä on
Kertakäyttöistä,
Ensin pulpahdetaan elämään,
Myöhemmin takaisinpäin,
Näiden välillä
Ollaan vaan,
    Jätetäänn yhden sukupolven verran
Muistoja,
Sitten
Peltokukkasia vaan

Rakkaus...

Rakkaus elää haaveilla,
Eihän se muuten niin makiaa
Olisikaan,
Arjessa  rakkaus on hikipäässä
Touhuamista,
Yhteisestä kattilasta lusikoimista,
Toisinaan
Pusi pusit  ja huomiseen

Toiset...

Toiset ajavat kalliimmilla autoilla,
Kuin toiset,
Jotkut varattomat ajavat
Maailman arvokkaimmilla,
Toiset rikkaat
Halvemmilla,
Mutta
Todellinen rikas,
Kulkee omia teitään,
Omilla
Välineillään

Jutut...

Huonoja juttuja lymyää
Joka nurkassa,
Hyvempiä oviensuissa
Siispä
Niitä aukomaan

Huonot jutut ovat joskus
Rakentavia,
Mutta niillä ei kannata liikoja
Bygata,
Sillä
Hyvempien kanssa on
Levollisempaa

Jokapaikan tossut...

Eläminen on
Työtä,
Sitä maustaa lomat ja
Kauniit ulkoilmat,
Joilla joskusen on myrskyn ilmettä
    Eläminen on
Askareita,
Sisään ja ulospäin hengittelyjä,
Kauniitten kenkien ihasteluja,
Jokapaikan tossujen kuluttelemista

Ihmisen hetki..

Ihminen on hetkensä,
Niinkuin puun lehti tai lintusten lauluset,
Hetkiset,
Elämä onkuin kerätty kukkakimppu,
Elämänniityiltä kerätty,
Rakkaudella
Se jälkeensä jää

Älä kesytä..

Älä  milloinkaan kesytä
Uteliaisuuttasi,
Ethän vanhene tiedonnälästäsi,
Sillä
Ne sinut
Nuorena pitää

Paeta...

Yli virtojen ihminen kerkiää,
Vuorten ylikin,
Muttei
Kohtaloaan voi
Paeta

Omaisuus...

Suurin omaisuus on
Hyvämieli,
Se on ainoa, jonka voit
Lähties
Ottaa matkaan

Äiti...

Äiti,
Kiitos,
Että saan yhä sinua
Onnitella,
Kiitos,
Äiti,
Että saan antaa lapsenlapsillenikin
Rakkauttasi,
Sitä samaa, jota itse sain,
Kiitos,
Äiti!

Kiitos äiti...

Kiitos äiti sulle jokaisesta
Päivästäni,
Kiitos, että parsit jälkiäni,
Hoidit haavojain,
Puhaltelit uutta ilmettä
Alakulon sattuessa,
Kiitos,
Äiti!

Luostari...

Helpottaa, kun ei ole
Kaikkeen osallinen,
Saa olla ja mennä,
Kunhan käyttäytyy
Huomaamamattomasti,
Ettei
Erotu

Nyt ymmärrän luostareitten
Tarjoamaa
Elämää

Pöytäliinasi...

Illastat itsesi kanssa,
Pöytäsi on tyhjä,
Olet itsesi kattanut puhtaalle
Pöydälle,
Elämäsi puhtain pöytäliinalla
On
Edessäsi

Et itke,
Et hymyile,
Et selittele

Poistut pöydästä,
Poistut,
Etkä voi kiittää,
Et anteeksi pyytää,
Sillä
Olet elänyt

Maanmatonen...

Maailmaa hallitaan
Järjettömyydellä,
Voimalla, jota ei
Luontoäitee hyvällä katso

Tulee aika, jolloin hän
Vihelttää pelin poikki
Ja
Silloin ihminen on
Maanmatosen talutuksessa

Lähiruokaa..

Jokainen ihminen syö
Lähiruokaa,
Mutta toiset halvemmalla,
Kauempaa,
Mut,
Jokainen sen loppusijoittaa
Lähelleen ja
Kalliimmin

Syvemmälle..

Syvemmälle ei kannata
Itseään
Katsella,
Sillä siinä  vanhenee

Kolunnut...

En rakkautta pelkää,
Se on minut
Jo
Kolunnut

Mahdollisuus..

Ihminen on mahdollisuus,
Mutta onneksi se ei
Huonossa tapauksessa
Ikuisuuksia elä

Uskallus...

Uskallus on askel,
Se arastuttaa, hieman kainostuttaa,
Mutta otit askeleen,
Lapseni

Eteenpäinvievät....

Ihmisellä on ajatuksia,
Toiset ihan
Hanurista,
Jotkut moneen mieleenkin,
Mutta ne
Hanurista tulleet ovat usein
Eteenpäinvieviä....

Rintamaito...

Vastarannankiisket harmittavat
Sovinnollisia mieliä,
Niitä
Ohjatuja marionettejä
   Heille
Kiiski on mauton kala,
Vaikka juuri he sen mausta
Nauttisivat enemmän,
Kuin
Valtaapitävän rintamaidosta

Yläjuoksu....

Joskus koski vain päättää
Virratakkin yläjuoksulle,
Se tekee
Lohikaloihin vaikutuksen,
Niihin
Pyydettömiin

tyhmempi...

viisas ei tietojaan esittele,
hän toimii niillä

tyhmempi omaksuu
mitä mieleen mahtuu,
muttei malta
pyytää käyttöohjeita

tiet...

tiet alkavat,
mutteivät pääty mihinkään,
ainoastaan sen
kulkijoille tiet joskus päättyvät

tie on elämän pituinen,
mutta
se ei tarvitse
yhtä kulkijaa

Elämä etenee....

Elämä etenee,
Syntymästä toiseen,
Kuolema vain korjaa turhuudet,
Jotta
elämä voisi syntyä

Aamu...

Yöllä ja päivällä on
Sama
Aamu,
Juuri se aamu,
Jolloin aurinko nousee ja
Hyvät huomenet toivottaa

Kirnuvoi...

Kirnuvoi maistuu yhä suupielissäin,
Vaikka siitä vuosikymmenet
Sitten voileipäpalasellain,
Mauskuttelin

Entisajoissa on muutakin
Mukavaa muistettavaa,
     Mut  ikävyydet
Pois Haihtuneet

Nykypäiväkin entisajaksi
Vaihtuu,
Kunhan vain vuodet sen
Sallivat

Luonto..

Maailmassa on paljon tilaa,
Mut ihmiset keräntyvät
Laumoina
Kaupungeihin,
Sillä ihmiset
Pelkäävät
Luontoa

Sielu...

Olet yksi monista,
Mutta sinussa on
Jotain erityistä,
    Sinulla
    On
    Sielu, se,
    Omasi, eikä päivälehtien

Kevät...

Kevät antaa tilaa,
Se huushollia siivouttaa,
Vaatekomeroa keventää,
Kevät,
Sillä
On
Kevyt ilme

Fanaatimko....

Fanaatikolla on kuolainen
Mieli,
Siksi sinne ei sovi
Toisetmuut,
Ne,
Jotka sovitellen eleleis

Eversti..

Entisellä everstillä on
Katkennut
Mieli,
Juopunut mieli ei siviilissä
Selviä,
Siksi se louskuttaa
Hevonpaskaa

Valtakatu...

Valtakadulla liikkuvat
Ovat
Laihoja kulkijoita,
He eivät etsi itseään,
      He
Seuraavat toisiaan,
Kulkevat peräkanaa,
Eivätkä eksy toistensa
Hengityksestä

Venyvää..

Ihminen on venyvää
Materiaalia,
Sitä voi kiskoa ja venytellä
Melkoisia määriä,
Mutta
Rajansa silläkin

Lama...

Lama on lamaantuneen
Tauti,
Se paranee
Ylösnousemisella ja
Rupeamalla touhuamaan

Vaikeaa

Ei ole vaikeaa ymmärtää
Vaikeita
Asioita,
Vaikeaa on niitä
Käsitellä

syö...

moottoripyöräilijä
ei tervehdi oikealla kädellä,
vaikka sillä
syö

sydämmesi...

sydämmesi tietää,
muttei tohdi kertoa,
sillä
kaduilla kulkevat monet ja
sinun on liityttävä
menijöihin

piilotat itsesi,
   sydämmesi
itkee

metro...

metro,
sillä on monta tekijää,
mut
vähäisemmällä määrällä
olis tullut
vaivattomampaa

aamuaurinko...

sivuuta vaikeutesi,
anna niiden olla ja katso
nousevaa aamuaurinkoa,
sillä on
vain
hyvät mielessä

toimeentulisi...

itseäsi enemmän
et
tarvitse,
se olisi vain hyödytöntä
ylijäämää,
jolla joku toinen hyvin toimeentulisi

sota...

ennen sodittiin rintarinnan,
joukot tasangoilla
tasamaitten,
nyt
sodat on siirtyneet
jokapäiväiseen elämään

tieto,
se sisältää
voimakkaimman
aseen

miksi ihminen on
halukas sotimaan?

johtuuko se siitä,
ettei
kaikki järki ole viellä
asettunut?

laisia...

jos ihmisillä ei olisi
nimiä,
eikä sukunimikaimoja,
kaikki olisimme yhtä
muurahaispesää,
kaikki samankokoisen
laisia

jättää...

jos kaiken kerralla sais,
hymykin loppuis,
siksi on hyvä jotain huomiseksi jättää,
muutenhan herääminenkin
tavoittamalta tuntuisi

vaatetuttaa...

mieli on joskus
kiukkunen,
toisinaan myötämielinen,
joskus sille ei voi olla hymyilemättä,
toisinaan ihan
itkettää,
mieli,
sillä ihminen itsensä
vaatetuttaa

helpotus...

elämä on helpotus,
sillä kuolleena
olisi
kaikki mennyttä,
siitä on kiittäminen
syntymää,
joka sekin oli
pelkkää sattumaa,
kolmen ihmisen satumaata

Likat...

Nelluska ja alluska,
Siinäpä likat,
Jotka saavat mieleni
Mukavan muikealle

Yö...

Yö,
Sillä on
Mieli
Hiljainen otsalamppuni
Valaisee yön syliä,
Sillä
On
Hiljainen mieli,
Siksi minäkin yskin sisäänpäin

Puolet,.

Puolet elämästä on
Nuokkumista,
Muut ajat
Turhuutta tienaamassa

Ahneus...

Ahneus ei johdu
Nälästä,
Vaan
Huomisen pelosta,
Katovuosista katalista

vaalit...

vaalit käydään,
jotta
hallittavat saisivat
edukkaat hallitsijat,
mut,
niin on hallittavien kelvotonta
moni
halitsija,
jottei valittaa voi
itkemättä katua

viputeluttamaan...

joskus harmittaa,
toisinaan
ei,
mutta silloin on vetelä
olo,
sillä harmit laitattaa
viputeluttamaan

puun asukas..

ihminen asui ennnenmuinoin puussa,
mutta siitä on jo aikaa,
nyt
siellä linnut kotonaan,
muutama jälkeenjäänyt
apinakin,
ne,
jotka eivät sopeutuneet
uudistumaan,
aikoinaan

voltit...

akussa on voltteja,
melkein
semmoisia,
joilla permannon mestaruudet
kärrynpyörillä hypitään

harmittaa..

harmittaa,
kun ei tiedä,
mutta sekin, kun tietää,
mutta
tietämällä saa jotain tehdyksi,
tietämättömyys
epätoivoon vie

uskoin...

alussa uskoin,
olin
ennakkoluuloton,
nyt
meen
korkeutta hyppäämään

olen kuulantyöntäjä tyyppiä,
mutta nyt
menee
kaikki lajit
ennätyksillä

ennakkoluulottomuudella
on
mahdollisuuksia

kevyt yrittäjyys...

kevyt yrittäjyys,
sinäpä mahdollisuus,
mut jos
sattuu,
siinäpä
onnettomuus

ranska...

ranskalla on mahdollisuus,
kuten aikojen alustakin,
sitä on
napoleonit hallinneet,
sitä resesanssit komistaneet,
vallankumous vahvistanut,
nytkin
ranska sai hallitsijakseen hallittavien
hyväksynnän

9.5.

toukokuun yhdeksäs
aamu,
pakkasaamu,
mutta kevään tunnetta,
vai onko se vain
kalenterista tuntoa?

jääkiekko....

aina ei voi hävitä,
joskus voi,
kesällä harjoitellaan voittamaan,
talvella sitä
koittamaan

eurooppa...

euroopassa on
monta monttua,
mutta alavuuttakin,
puhumattakoon vuorista, jotka
taivaaseen yltää,
eurooppa on vanha manner ja
nähnyt ihmisen hyvyyden ja hulluuden,
se
on sen ominsilmin
kokenut

tareta...

ihminen on säädetty
kolmeenkymmeneen seitsemään
asteeseen,
sillä pitäs
tareta

auta...

auta,
saat siitä enemmän,
auta

katseen kääntäminen,
miksi,
pelkäätkö niin syvästi,
vai
harrastatko liikaa itseäsi?

luontoäitee...

elämä on lahja,
semmoinen lahja,
joka palautuu
ain
antajalleen,
luontoäiteelle

sanakirja....

muurahainen on innoissaan,
on tullut
kevät,
sillä on monenmonta
yhtiötoveria ja iso keko,
jossa on elämän sanakirja,
sitä mitä ihminen on aina
etsinyt

asuinkunta...

yhteiskunta,
olkoon vaikka
asuinkunta,
jos se itseensä käpertyy,
siihen pienentyy,
pois huomisen tuulet,
vain eiliset puhaltaa,
siellä ei tulevaisuus saa syntysijaa,
siellä
vanhuus vaikertaa

raato...

ihminen on raato,
raatokärpänenkin
hyvinvoipaa itseään enemmän,
kun
ihminen,
joka mielellään
istuu

jääkiekkoilija...

jääkiekkoilijalla on paita
päällä,
häll' on muutama kaveri vierellään ja
kun tekevät yhden maalin enemmän,
kuin
ne toiset samanvertaiset,
he
voittavat ja
iloisesti rinkiä luistelevat

osaavat olla hymyttömiäkin ja hikisiä,
maailmanmiehiä ja kotikuman
tuttuja,
mutta
eivät
ole tuntevinaan,
sillä muutenhan heiltä haihtuisi
hohto

konkurssi..

hieman ennen konkurssia
firmat
mainostavat
ylivuotavan
budjetisti,
sitten sanovat,
heikunkeikun ja uutta
bankrottia kohti

ykkönen...

ykkösestä pidemälle on laskettava,
jakojäännökset tuottavat vain
pilkkuja ja niin tunnottomia
nollia ja
niillähän ei tulosta
kerry

leskenlehti...

leskenlehti
huomioi minut,
joka alakuloisena päätäni kannan

istahan sen viereen,
juttelemme ja pidemmälle haastelemme,
meistä tuli ystäviä,
oikein luonnonluomia

muurahainen kulki välistämme,
ei ollut huomaavinaankaan,
vaan
kiskoi heinäntynkää
kekoonsa,leskenlehti tiesi kertoa, että muurahaisella on kova
komentelija siellä pesän syvimmässä,
siksi se ei jää
kanssamme
lörpöttelemään

viattomasti..

sinulle ei ole väliä,
vaikka
joku lähtee,
mutta oletko ajatellut,
kuka sinusta todella välittää?

sinä ja me muutkin olemme
luontoäiteen
lapsia,
olemme aikamme,
lähdemme
aikanamme
ja
viattomasti

peipponen...

ihminen on
näyteikkunastava
kurkisteleva
peipponen

hävetä...

ei sinun tarvitse hävetä,
meet vaan ja näytät
uudet kuviosi

lapsonen...

perit tilat ja mielesi,
veresi ja ilmeenmielesi,
perit ja jälkeesi
annat,
sillä sinä olit luontoäiteen
pellavapäinen  lapsonen,
jolle hän lahjoitti hetkeksi
perittävät

lahja...

elämäsi on lahja,
sinulle ojennettu,
sillätavoin ojennettu,
että
sen voisit jälkeesi
lahjoittaa

luonneviemäri...

ihminen voi olla
tasapaksu,
muttei
vetämätön luonneviemäri,
semmoinen ei korista elämää,
ei itsensä, eikä
sukulaispoikien

alavat seudut...

alavilla seuduilla ei hypätä
korkealta,
siellä
painitaan

alavilla seuduilla asuu
pohjoolaaset,
rehellisimmät kierot,
joilla on kuitenkin
körtikansan siunaus

alavilla seuduilla ei olla
turhantärkeitä,
siellä ei sievistellä,
vaan tehdään
kenkiä

rinkeli...

rinkeliä kastellaan
tassilta
kahviin

mummoni opetti tämän taitavan ja maukkaan
tavan,
jota
ei herraskansa tänäpäivänä taida,
ne ostaa
teholitukkaa kioskilta ja imevät sitä
nälkäänsä

rinkeliä syömällä tulee
hyvälle mielelle  ja
kahvin nimi on
santos,
se parantaa hymyn viehätystä

sanan itu...

kun on monta napulaa,
saattaa helposti painaa
väärää,
kuten minäkin
tätä kirjoittaessani,
mut
mitään ei pyyhkiä saa,
sillä
kaikessa on itu,
sanan itu

ihan sama...

on ihan sama,
milloin on hyvät ilmat,
mutta toivoisin niinä aamuina
heräävän aikaisin,
kuten
nytkin,
vaikka sataa kaatamalla,
sillä
saanhan olla aitan räystään alla ja
katsellen
kuunnella j pisaroita kosketellakkin

kainoinkaan...

ihminen ei voi pelastaa itseään,
ellei hän
tie
liittoa muurahaisten kanssa,
nämä vipeltelijät tietävät nimittäin semmoista
dataa,
ettei
kainoinkaan
usko

jaloin...

ihminen se on toinekin,
hän,
jolle oven avasit,
oli
sinun
sukusi jaloin,
mutta hänen jälkeensä
sinä kukoistat

ala....

mikään   ala    ei ole vetovoimainen,
vaan
suhdenteet ratkaisevat,
jos vain
     alat

älykäs...

ken on älykäs,
hän
parantakoot,
hän
enemmän jaksakoot,
sillä kaikella on hintansa,
tietämättömyydelläkin

unipulaa...

kun ihminen herää,
häntä ei nukuta,
tai vähäsen vaan,
sillä ukkovarvas punoittaa,
unipulaa hehkutaa

ilkosillaan..

ei ihminen syntynyt
valmiina,
ei edes
puoliraakana,
vaan ihminen oli ilkosillaan

hilivilutei....

historia on sitä kiinnostavampaa,
mitä kauemmaksi
sivuja selaa,
ihan sinne saakka jossa
esi-isät olivat
hiluviluveitä

hyväksyntä...

jos et mitään totuutena
pidä,
kuihdut pois,
valhekkin auttaa,
kunhan sillä on
hyväksyntä

ihmisen oli alunalkujaan opittava
valehtelemaan,
muuten oltaisiin luonnonarmoilla,
kuten
luonnonluomat

askeleet...

askeleet vievät,
mutta voidaan niillä ottaa
takapakkiakin,
mut
silloin ei mihinkään edetä
ja
eteneminen on ihmisen
hommaa

tampere...

tampere on kunnon kaupunki,
sillä on historia ja
huominen,
sinne pääsee monta kautta,
ilmojen halki vesiteitse ja komioita valtateitä,
myös
pikkutiet tuovat ja vievät,
mutta rautatie on
se sykkivä tuojanviejä

omatunto...

ihminen pärjää yön yli
ruuatta ja juomatta,
mutta
ilman omaatuntoaan
ei,
sillä sen ollessa epäkunnossa tai
muuten ylirasittuneessa negatiivisissä
olotiloissa
se
ei anna unen nukkua,
vaan se lakanat rullauttaa

ahvenet...

ahvenet kuhertelevat
kaislikossa,
ihan sen rapakiven vieressä,
sen
luonnonoikun sivustassa,
siellä on
ahventen koti

siellä ne päiviään viettävät,
kesäpäiviä ja talven ankaria,
siellä on
elämän kevät

lauma...

lauma kävelee sikinsokin,
pitkin kulkutieä,
sillä johtajanaaras
joutui lypsylle

ihminen on ujo jos joutuu
hyppimään parrasvaloissa,
mutta
siihen tottunutta vain naurattaa

laumalla täytyy olla edelläolija,
niinkuin
parrasvaloillakin
päätähti

russakan kokoinen...

minä, russakan kokoinen,
hymyilen,
sillä tänään on
kevät

hyvä mieli...

hyvä mieli tulee suolasen jälkeen,
sen
tuntee
elämänsilmän huoneissa,
niissä missä
itsekukin
asustaa

kommunisti ja kapitalisti...

kommunisti ja kapitalisti,ei siinä mitään pahaa,
mut jos luonteensa ovat änkyräisiä,
ovat kovin hankalaa
seurakuntaa

hullunhauskavekotin...

jos kotikuntaani saataisiin
hullunhauskavekotin,
sitä tulisi koko maailman pöllömmät
ihasteleman ja viattomat kuntalaiset
hyvin voisivat

tähtisilmä...

olet tähtisilmä,
sinä,


mut
en sinua lähemmäksi saavu,
sillä
en tahdo loisteesi sammua

viisi sormea...

miksi ihmisellä ja koiranpenikalla,
villikissalla ja apinalla on
viisi sormenkynttä,
varpaitakin yhtä monta?

tätä oon kauan miettinyt,
mutta luoja, joka ne aikanan askarteli,
ei viitsi
yhjänpäiväisyyksiin
vastata

arpoo...

jos elämä olisi
hyvin,
tuskin se sittenkään olisi mallillaan,
koska
ihminen tarvitsee erimielisiä
hetkiä,
joita itsekseen arpoo

työtön...

työtön,
hällä ei ole vapaapäivää, ei pekkaspäivää,
eikä
etelän rantalomaa,
työtön on
yhteiskunnan uhri