huokaan ja katson
illan hämärään,
jossa on tilaa
pian vetäydyn unimaille makoisille,
sillä kylkeni uupuneet,
mieleni tyyntynyt,
vedän verhot akkunaani,
peitonkulman ylleni...
älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti