huokaan ja katson
illan hämärään,
jossa on tilaa
pian vetäydyn unimaille makoisille,
sillä kylkeni uupuneet,
mieleni tyyntynyt,
vedän verhot akkunaani,
peitonkulman ylleni...
kaikkea ei kannata realisoida, sillä sitten olet toisten omilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti