perjantai 21. heinäkuuta 2017

aamu...

aamu ennen
muitten heräämistä on
tyyntä,
aamuauringon ensisäteet
valaisevat hämähäkin seitin,
jossa yön saalis kalastajaa odottaa,
linnutkin nukkuvat,
sillä heräävät vasta,
kun aurinko nousee pihakoivun
latvuksiin,
juuri siihen kohtaan, jossa on
räkättirastaan pesä

jos aamun nukkuu ohi,
tulee päivänsäteet suoraan
silmille,
elämänäänet valtaavat ilman
heräämistä

istun rappusilla,
kuten aina aamuisin,
kesät ja talvet,
oon tupakilla

oon tupakilla korpin kanssa,
sen nokassa on sätkän tumppi ja herrastelee,
kuin mikäkin...

sillä on vain yksi jalka,
pelastin sen pari kesää sitten ja
nyt se on samaistunut minuun,
mutta
onneksi nukkuu
tyhjillään olevasa koirankopissa

tumppasin sätkän, jonka lintu nappas ja
kiitti jämästä,
joka ei ollut kunnolla sammunutkaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...