ilman niitä,
synkkää ois,
yksinpuhelun kurjuuden kuulemaa,
harvainvaltaa
isänmaan,
jossa pappikin saarnoissaan vapisis,
pienet lapsetkin sanojaan valitsis
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti