sateinen huuhtikuun
kahdeskymmenes viides,
keskiviikko,
kello käy aamu kahdeksaa
suomenlahti on sumuinen,
en näe tallinnaa, mutta tunnen sen
siintävän katseeni päässä
lokki
kiertelee minua,
olemme tuttuja, sillä annan sille
jokainen aamu jotakin,
niin
nytkin
parin tunnin kävelyretkeni on
kierretty,
pian alkaa työvuoro,
niinkuin pian jo
neljänkymmenen vuoden
ajan,
jonka ajan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti