huuhtikuun puoliväli,
suomenojan lintulammikolta
kuuluvat kevään äänet,
lintusten,
maa on pakkasharsossa,
aurinko ei viellä tirkistele,
mutta ketunpoika kylläkin
ketunpoika tulee aamiaiselle,
ojennan lenkkimakkaran puolikkaan,
se on hetkessä syöty,
juttelen sille,
sen silmät kuuntelevat,
ymmärrämme toisiamme
pian mulla on ensimmäin startti,
espoon sisäisiä linjoja ajelen,
ajelen,
kuten mulla on ollut tapana
vuodesta 1980
oon elänyt,
huh,
kuinka aika onkaan mennyt,
oonkohan ajassani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti