ketunpoikanen kurkistaa
ikimännyn takaa,
sillä siellä hällä on pesäkolo,
siristellen se katsoo
tienootaan, sillä kirkas
kevätaurinko hangella häikäsee
ketunpoikasta haluttais lähteä
järvenjäälle,
mutta laiskuuttaan se nojailee
ikimäntyyn,
kunnes sen päähän kopsahtaa
männynkäpy, jonka tikka on kalunnut
ja
nakkas piruuttaan kettusen päähän
ketunpoikanen vetäytyi pesäkoloon ja päätti
siirtää jolkuttelut iltahämäriin,
mutta sitä ennen se soitti palokärjelle, jotta tämä
tukkisi ikimännyssä olevan kolosen, johon
käpytikka sulloo käpysiään,
ryökäle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti