kiertelen ajankulukseni
kylillä,
entisillä lehmipoluilla, sittemmin
ahkerien ihmisten
kulkuteillä,
nyttemmin
umpeenkasvaneilla kylänraiteilla,
joiden vierustoilla
asuu
entisyys
näen tavallisen tilan, jossa navetta yhäkin
nököttää,
ladot ja muut talousrakennuset kuosissaan,
päärakennuksen pihamaalla
kesälomalaisia,
ahkerien ihmisten jälkeläisiä
elämä muuttuu,
ihminen muuttuu ja
kaikki muuttuu,
on vain hetken aikaa vanha ja uusi,
siksi
minäkin haikeana,
hetken aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti