muurahainen...

kevään ensimmäinen muurahainen
tuli pesäkolostaan
vilvoittelemaan,
se ihasteli hohtavia hankia,
silmissä sulavaa
kevätaurinkoa,
niin, että pitkäkseen pani
männyn kävylle,
jonka kurrenpoika nakksas
puusta

muurahainen haaveili käpysen pinnalla,
se kuvitteli olevansa
muurahaisten kuningas,
joka saisi makoilla kaiket
päivät , sais olla vaan ja kuningatarta hoitelis, mut viimein se
aukas silmänsä ja pesäkoloseensa
palasi,
   on pareen olla se mikä on,
eikä muuta,
ei ainakaan kuningas,
Sillä
se on laiskanmiehen hommaa