vaikka musta kaikki
poistuis,
sinä
Äitee et milloinkaan,
sinä,
jonka rakkaudessa
oon
sylittänyt,
oot mut uneen tuudittanut,
kipujain puhallellut ja, kun maailmanmerillä
seilailin olin sielläkin
sylissäs
rauhoittunut,
vaikka valtameret välillämme ovat olleet,
on
syliisi helppoa ollut
uinahtaa....
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Äitee...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti