Tänäänkin elän, Sovussa elän, Oon vain, Niinkuin luonnon pienimmät, Eikä minusta haittaa sen suurempaa, Kuljen, Etten Harmia tois, Meen vaan ja varjoni hetken seuraa, Kunnes sekin Nukahtaa
olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti