torstai 27. syyskuuta 2018

en surussa ui...

en mä surussa ui,
en vaikka itkussani kellun,
tuskissain melon,
ei päivänvaloani sammuttanu oo,
vaikka yöni
vuorten mittainen,
suren, kun surettaa,
iloitsen, kun ilottaa,
mutta nyt surettaa ja melon yhä kiivaammin
ilomieltäin vastaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...