torstai 27. syyskuuta 2018

en surussa ui...

en mä surussa ui,
en vaikka itkussani kellun,
tuskissain melon,
ei päivänvaloani sammuttanu oo,
vaikka yöni
vuorten mittainen,
suren, kun surettaa,
iloitsen, kun ilottaa,
mutta nyt surettaa ja melon yhä kiivaammin
ilomieltäin vastaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

muoviset lehtipuut,,,

  elämä on peräisin luonnosta ihminenkin,siksi muoviset pensaat kukkaset kauppakeskuksessa  masentavat