jumatsuikka...

katselen itseäni,
en ihaile,
kahon vaan, tuttu, vanhettunut,
muttei viellä eilisen teeren poikakaan,
kuuskytvuotta,
voi jumatsuikka kuinka aika
rientää

sääminginkunnasta,
ruokolahden kuntaan,
sieltä imatran kautta vuoksenniskalle,
josta punkaharjun
vaaran kylille,
josta puruveden toisellepuolelle,
kerimäelle ja kulennoisiin,
josta matka
mouhijärvelle, ikaalisiin
ja
helsinkiin,
siellä muutaman korttelin verran, kunnes
espoon mankkaalle,
pikkasen aikaa ojakkalassa ja nummelassa,
kunnes pidempään
espoon kirstinmäellä,
kunnes löysin sijani
padasjoen nyystölästä,
luontoäiteen synnyinpitäjästä