perjantai 23. marraskuuta 2018

järvenpinta...

katson järvenpintaa,
joka on jäätynyt
ensikertaa,
siin ei laineen lainetta,
on vain kiiltävää pintaa,
se ei mua kanna,
mutta vesisirkka siinä somasti
luistelee ja kuvaansa katselee

käännän veneeni talveksi,
katseeni vie kesäisille vesille,
näen siellä paljon mukavaa,
mutta nyt on talvenaikaa ja
minunkin täytyy sirkan tavoin
elää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...