ikuinen kansantalouden
kasvu loppuu joskus,
silloin viimeistään,
kun latomme ovat täynnä,
luontomme tyhjentynyt
ja sairaukset elävät
yltäkylläisesti,
ikuinen kasvu ei jatku silloin, kun
aamuaurinko ei hymyillen nouse,
eikä luontopuut hyvin voi,
silloin
joudumme katsomaan käsiemme
aikaansaannoksia,
silloin huomaamme tuhomme
jäljet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti