ukko nojaa
ikimäntyyn,
kelottuneeseen
luonnon komeimpaan,
piippuaan imee,
ei puhu,
mutta vienosti hyvmyilee,
sillä ikihonka on hänen ainoa
kaverinsa, jonka seurassa hän saa
sieluunsa hyvänolontunteen, sen olotilan,
jolloin elämä soljuttuu tyynemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti