perjantai 16. marraskuuta 2018

rappusilla...

istun tuvan ulkorappusilla,
niin teen usein aamuisin
haistellen aamun tunnelmia,
kuuntelen
tuulten suhinaa tahi
tyynen tyyneyttä,
kiitän luojaa,
joka nostaa päätään
itäiseltä taivaalta,
en sano sitä ääneen,
onhan viellä aamu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...